Browsing by Subject "julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut"

Suomalaisen yhteiskunnan digitalisaatio on edennyt nopeasti ja julkisia palveluita on siirrytty tarjoamaan yhä enemmän sähköisesti. Muutos on merkinnyt siirtymää kasvokkain tapahtuvasta viranomaisasioinnista verkossa tapahtuvaan itseasiointiin. Digitaalinen asiointi julkispalveluissa voi säästää resursseja niin yksilön kuin yhteiskunnankin näkökulmasta tarkasteltuna. Aikaisemmissa tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että yhteiskunnallisesti haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät, kuten esimerkiksi ikääntyvät ja maahanmuuttotaustaiset, eivät pysty hyödyntämään digitaalisia palveluita samalla tavalla edukseen kuin paremmassa yhteiskunnallisessa asemassa olevat ryhmät. Haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien digikäyttöä on tutkittu vain käyttäjien taustan ja taitojen näkökulmista. Aikaisemmissa tutkimuksissa on jätetty huomioimatta, että käyttötilanteisiin eivät vaikuta ainoastaan subjektiiviset, vaan myös teknologiset ja sosiaaliset tekijät. Tässä tutkielmassa täydennetään tämänhetkistä tutkimuskenttää tarkastelemalla edellä mainittuja taustatekijöitä digitaalisten asiointipalveluiden toteutumisen näkökulmasta. Teoreettisena lähtökohtana on Bakardjievan (2005) esittelemä näkemys siitä, miten digitaalisten palveluiden käyttö pitäisi nähdä sosiaalisesti sijoittuvana käytäntönä, johon vaikuttavat sekä subjektiiviset, teknologiset että sosiaaliset tekijät. Tämän tutkielman aineistona käytettiin venäjänkielisten työttömien (n=7) ja ikääntyneiden haastatteluita (n=6), jotka kerättiin vuoden 2020 syksyn aikana osana laajempaa DigiIN –tutkimushanketta. Molempien ryhmien haastattelut toteutettiin puhelimitse puolistrukturoituina yksilöhaastatteluina. Haastatteluaineiston analysoimisen tutkimusmenetelmänä toimi laadullinen sisällönanalyysi, ja aineisto koodattiin aineisto- ja teorialähtöistä lähestymistapaa yhdistelemällä. Tutkielma avaa uuden näkökulman aikaisemmassa tutkimuksessa tunnistettuihin digiasioinnin esteisiin Bakardjievan (2005) analyyttisen viitekehyksen avulla. Subjektiivisten ja teknologisten tekijöiden analysoinnin osalta tulokset kertovat erityisesti sen, miten digiasioinnin ongelmat eivät ole yksinään redusoitavissa käyttäjien tietojen ja taitojen puutteisiin, vaan myös käytettävällä teknologialla on merkitystä digiasioinnin onnistumiselle. Sosiaalisten tekijöiden, kuten vuorovaikutuksen, merkitys digiasioinnissa on tulosten perusteella merkittävä, sillä sen avulla digiasioinnissa ilmeneviä haasteita voidaan lieventää. Tarve vuorovaikutukseen ja sen myötä koettaviin empatian ja kuulluksi tulemisen tunteisiin voi olla niin tärkeä, ettei digiasiointia pidetä miellyttävänä vaihtoehtona etenkään sosiaali- ja terveyspalveluiden kontekstissa. Myös hoidettavan asian luonteella on merkitystä julkisten palveluiden digiasioinnin kontekstissa. Tämä tutkielma antaa lähtökohdan uudelle tulkinnalle, jonka mukaan ei voida vain olettaa, että on olemassa selkeä rajaus niiden välillä, jotka osaavat käyttää digitaalisia palveluita ja niiden välillä, jotka eivät osaa. Haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset ovat heterogeeninen joukko, jolla on monenlaisia taitoja ja tietoja myös digitaalisessa kontekstissa. Näiden resurssien hyödyntämistä voidaan myös tukea yhteiskunnassa tuottamalla paremmin vuorovaikutuksellisia elementtejä myös digitaalisiin julkispalveluihin. Tulevaisuudessa on tärkeää saada parempaa ymmärrystä siitä, miten vuorovaikutusta ja sosiaalisuutta hyödyntämällä voidaan mahdollistaa aikaisempaa paremmin haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien osallisuutta digitaalisesti toimivassa yhteiskunnassa.