Browsing by Subject "julkishallinnon viestintä"

Tämä tutkimus käsittelee sosiaalisen median käyttöä julkishallinnollisena työvälineenä Suomessa. Sosiaalisen median käyttö on nykyään yleistä niin kansalaisten kuin virkamiestenkin keskuudessa. Aihetta on tutkittu jonkin verran julkishallinnollisessa kontekstissa, mutta aiempi tutkimus aiheesta on keskittynyt tarkastelemaan lähinnä sosiaalisen median käytön tarjoamia mahdollisuuksia julkishallinnolle. Sen sijaan sosiaalisen median käyttöä selittävät kulttuuriset tekijät ovat jääneet vielä vähälle huomiolle tutkimuskentällä. Sosiaalisen median käyttöä julkishallinnossa on tarkasteltu teknologisen innovaation leviämisen prosessina, joka tapahtuu organisaation sisällä ja tähtää esimerkiksi hallinnon kasvavaan avoimuuteen. Tämä tutkimus tarkastelee, minkälaiset kulttuuriset tekijät vaikuttavat viranomaisten sosiaalisen median käyttöön. Tutkimuksessa lähdetään liikkeelle siitä lähtökohdasta, ettei julkishallinnon sosiaalisen median käytöstä saada kokonaisvaltaista kuvaa tarkastelemalla vain organisaation sisäistä prosessia. Tämä tutkimus ottaa laajemman näkökulman sosiaalisen median käyttöön sekä käytön syihin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu sosiologisen uusinstitutionalismin tutkimusperinteeseen. Sosiaalisen median käyttöä julkishallinnossa tarkastellaan tässä tutkimuksessa kiertävänä ideana, joka leviää kontekstista toiseen esimerkiksi imitoinnin sekä oppimisen kautta. Tutkimuksessa tärkeitä teoreettisia käsitteitä ovat identiteetti, translaatio sekä oppiminen. Tutkimuksessa tarkastellaan näiden vaikutusta sosiaalisen median käyttöön julkishallinnossa. Sosiaalisen median käyttöä tarkastellaan erityisesti soveliaisuuden logiikan käsitteistön kautta. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena. Tutkimuskohteeksi valittiin Maanmittauslaitos, joka edustaa suomalaista julkishallinnollista toimijaa, jolla on käytössään useita erilaisia sosiaalisen median kanavia. Aineisto kerättiin tekemällä teemahaastatteluja. Haastatellut edustavat eri ammattinimikkeillä Maanmittauslaitoksessa työskentelevää henkilöstöä eri hallinnon tasoilta. Haastatteluaineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen keskeisin tulos on, että kulttuuriset seikat, kuten organisaation identiteetti sekä organisaation kokemus sen toimintaympäristön luomista paineista, vaikuttavat sosiaalisen median käyttöön Maanmittauslaitoksessa. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan siis sanoa, että pelkästään organisaation sisäistä teknologisen leviämisen prosessia tarkastelemalla aiheesta saadaan liian suppea kuva. Kokonaisvaltaisemman ymmärryksen saavuttamiseksi on otettava huomioon myös organisaatioon vaikuttavat kulttuuriset seikat. Tutkimukseni kyseenalaistaa aiemman tutkimuksen piirissä esitetyn näkemyksen, jonka mukaan sosiaalisen median käyttö julkishallinnossa voidaan nähdä progressiona kohti avoimempaa hallintoa sekä teknologista kehitystä. Identiteetillä on tässä tarkastelussa todettu olevan kaksisuuntainen vaikutus sosiaalisen median käyttöön: Maanmittauslaitoksen identiteetti on yhtäältä vaikuttanut sosiaalisen median omaksumiseen sekä käyttöön. Toisaalta sosiaalisen median käyttö on myös muokannut Maanmittauslaitoksen identiteettiä. Tämä tulos on linjassa sosiologisen uusinstitutionalismin piirissä esitetyn näkemyksen kanssa: identiteetin ja kiertävien ideoiden välisen suhteen on esitetty olevan kaksisuuntainen. Tässä tutkimuksessa on myös havaittu, että Maanmittauslaitoksessa on koettu painetta käyttää sosiaalista mediaa julkishallinnollisena työvälineenä. Nämä paineet kumpuavat pitkälti Maanmittauslaitoksen toimintaympäristöstä. Aikaisemmassa tutkimuksessa on esitetty, että ylemmät hallinnontasot luovat alempien hallinnontasojen toimijoille paineita käyttää sosiaalista mediaa. Tämä on yhdistetty aikaisemmassa tutkimuksessa vahvasti sosiaalisen median mahdollisuuksiin työvälineenä, jolla voitaisiin lisätä hallinnon avoimuutta sekä läpinäkyvyyttä. Tämän tutkimuksen tulokset eroavat näistä havainnoista: Maanmittauslaitoksessa ei koeta, että ylemmän hallinnontason toimijat loisivat juurikaan paineita sosiaalisen median käyttöön. Sosiaalista mediaa pidetään työvälineenä, jonka avulla voidaan pyrkiä lisäämään hallinnon avoimuutta sekä läpinäkyvyyttä, mutta nämä tavoitteet eivät nouse tässä tarkastelussa syiksi, joiden vuoksi sosiaalista mediaa tällä hetkellä käytetään Maanmittauslaitoksessa. Vaikka tämä tulos eroaa aikaisemman kansainvälisen tutkimuksen tuloksista, on suomalaisessa kontekstissa saatu samansuuntaisia tuloksia. Esimerkiksi Liikennevirastoa koskevassa tutkimuksessa huomattiin, ettei hallinnon avoimuuden sekä läpinäkyvyyden lisääminen olleet syitä, jotka selittäisivät sosiaalisen median käyttöä Liikennevirastossa. Tässä tutkimuksessa nostetaan esille kulttuurinen näkökulma, joka on vielä jäänyt vähälle huomiolle julkishallinnon sosiaalisen median käytön aikaisemmalla tutkimuskentällä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kulttuuristen seikkojen huomioiminen lisää ymmärrystä julkishallinnon sosiaalisen median käytöstä.