Browsing by Subject "julkishallinto"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2023)Tutkielman tavoitteena on täydentää kuvaa julkishallinnon hyödyntämistä ulkopuolisista asiantuntijoista sekä selvittää, minkälaista tietoa selvityshankkeissa tuotetaan päätöksenteon tueksi. Tutkielmaa ohjaa tutkimuskysymys ”Minkälaisena tiedontuotannon ja päätöksenteon suhde hahmottuu valtiorahoitteisessa selvitystoiminnassa?”. Tätä pääasiallista tutkimuskysymystä lähestytään kolmen alakysymyksen kautta: 1. Millaisiin tarpeisiin vastaamisella tiedontuotannon ulkoistamista perustellaan? 2. Miten ulkopuoliset asiantuntijat asemoituvat osaksi päätöksenteon valmistelua? 3. Minkälaisin menetelmin ja käytännöin ulkopuoliset asiantuntijat tuottavat tietoa julkishallinnolle? Tutkielman aineisto koostuu kuudesta puolistrukturoidusta asiantuntijahaastattelusta ja Demos Helsingin toimistolla järjestetystä keskustelutilaisuudesta. Tapausesimerkiksi valittiin valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoimintaan (VN TEAS) kuuluva hanke ”Sosiaaliturvan indikaattorit hyvinvointitaloudessa – ohjausmalli päätöksentekoon ja seurantaan”, jonka ohjausryhmän ja konsortion jäsenistä haastateltavat valittiin. Aineisto analysoitiin Atlas.ti-ohjelmalla laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Analyysi eteni koodauksesta teemoitteluun ja neljän ulkopuolisen asiantuntijan tyypin luomiseen. Ulkopuolisten asiantuntijoiden tyypit kuvaavat eri piirteitä, tehtäviä tai työkaluja, joita ulkopuolisilla asiantuntijoilla on käytettävissään. Tutkielmassa tunnistetut neljä tyyppiä ovat Käytännön osaaja, Verkostoituja, Yhteiskunnallinen vaikuttaja ja Visionääri. Ulkopuolisten asiantuntijoiden neljä tyyppiä vastaavat neljää tiedontuotannon tavoitetta: tiedon hyödynnettävyys, tiedon sosiaalinen vankkuus, tiedon poliittinen vaikuttavuus, ja uusilla ajatuksilla herättely. Tutkielman tulosten perusteella tiedontuotannon odotetaan vastaavan monenlaisiin tarpeisiin julkishallinnossa ja tarjoavan päätöksenteon tueksi uusia ajatuksia ja osaamista, johon julkishallinnolla ei muuten olisi pääsyä. Tiedontuotannon hyödyntäminen ei ole niinkään instrumentaalista kuin käsitteellistä, vuorovaikutuksellista ja symbolista.
-
(2016)Tutkimuksen taustalla on selvittää Suomessa käynnissä olevan sote- ja aluehallintouudistuksen valmisteluaineistosta NPM- ja post-NPM -ilmiöiden tunnusmerkkejä. Vaikka New Public Management eli NPM ja myöhemmin syntynyt post-NPM -ilmiö ovat useiden tutkijoiden mielestä tieteellisesti kiistanalaisia määritelmiä, on tässä tutkimuksessa tukeuduttu niihin hallinnollisiin ja rakenteellisiin havaintoihin, joita julkishallinnon tutkimuksissa on käytetty NPM- ja post-NPM -ilmiöiden yhteydessä. Tutkimuksessa on haettu vertailunäkökulmaa Ruotsissa ja Isossa-Britanniassa tapahtuneista ja tutkituista julkishallintoon kohdistuneista muutoksista NPM:n vaikutuksesta 1980-luvulta alkaen. Tällöin alkoi voimakas hallinnon hajauttaminen ja toimintojen yksityistäminen tehokkuuden tavoittelun nimissä. Näistä muodostuvat keskeisimmät NPM:n tunnusmerkit ammattimaisen ja tuloksellisen johtamisen ohella. Myöhemmin 2000-luvulle tultaessa, post-NPM -ilmiö on tuonut NPM:n vaikutuksien arvioinnin ja kokonaisuuden hallinnan ja koordinaation käsitteen julkishallinnon tutkimukseen. Tutkimuksissa on havaittu hallinnon ja päätöksenteon hajauttamisen aiheuttaneen koordinaation hajoamista, valtionhallinnon ohjaus- ja koordinaatiomahdollisuuksien heikentymistä ja tämän johdosta strategisen ja poliittinen päätöksenteon vaikeutumista. Tässä tutkimuksessa tunnistetaan sote- ja aluehallintouudistuksen valmistelumateriaaleista niitä julkisen sektorin johtamiseen, koordinaatioon ja organisaation rakenteisiin liittyviä tunnusmerkkejä, joita tutkijat ovat havainneet mm. Isossa-Britanniassa ja Ruotsissa tapahtuneissa julkisen hallinnon reformien yhteyksissä. Valmistelumateriaalit jakautuvat kahteen dokumenttiin. Aluehallintouudistuksen osalta tarkastellaan selvityshenkilö Lauri Tarastin luovuttamaa raporttia nimeltä ”Valtion aluehallinnon ja maakuntahallinnon uudistaminen - ilman sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta”. Sote-uudistuksen osalta tarkastellaan dokumenttia nimeltä ”Sosiaali- ja terveydenhuollon ja aluehallintouudistuksen linjaukset”. Tutkimus on sisällön analyysiin perustuva laadullinen tutkimus. Tutkimusmenetelmä etenee NPM- ja post-NPM -ilmiöiden teemoittelusta ilmiöiden tarkempien tunnusmerkkien tyypittelyyn. Tyypittely perustuu näiden ilmiöiden ja julkishallinnon tutkimuksista havaittuihin keskeisiin sisältöihin. Havaittuja ja tyypiteltyjä ilmiöiden tunnusmerkkejä nostetaan esiin sote- ja aluehallintouudistuksen materiaaleista ja niitä myös verrataan Isossa-Britanniassa ja Ruotsissa tapahtuneisiin reformeihin. Tutkimuksessa tunnistettiin Ison-Britannian ja Ruotsin esimerkkien kautta julkishallinnon kehityksessä tunnusomainen heiluriliike. Kun NPM:n johdosta hallintoa ja päätöksentekoa hajautettiin paikalliselle tasolle ja toimintoja yksityistettiin, post-NPM -ilmiö tuotti korjausliikkeen hallinnon uudelleenarvioinnin merkeissä ja palautti valtionhallinnolle vahvempaa koordinaatio- ja ohjausvaltaa. Organisaatioteoria tunnistaa myös hajauttamisen seuraukset. Teorian mukaan erikoistuminen nostaa tehokkuutta, mutta hajauttamisen ja erikoistumisen kääntöpuolena on kokonaisuuden hallinnan kadottaminen, jolloin koordinaatiota on lisättävä. Koordinaation lisääminen ei välttämättä tarkoita palaamista hierarkkiseen ja byrokraattisesti toimivaan hallintoon. Verkostomainen koordinaatio on löytämässä paikkansa julkishallinnossa, jossa on ymmärretty verkostomaisen tiedon jakamisen hyödyt ja synergiaedut. Suomen sote- ja aluehallintouudistuksen valmistelumateriaaleista on löydettävissä paljon NPM-ilmiön tuomia uudistuksia, etenkin sote-uudistuksessa. Uudistuksen kokonaisuutta tarkasteltaessa, valtionhallinnolla on pyrkimys voimakkaaseen koordinaatioon maakuntiin nähden. Uudistuksen myötä odotetaan myös verkostomaista yhteistyötä niin maakuntien kuin muidenkin organisaatioiden välillä, joka on tunnusomaista post-NPM -ilmiölle.
-
(2018)Tämä tutkimus käsittelee sosiaalisen median käyttöä julkishallinnollisena työvälineenä Suomessa. Sosiaalisen median käyttö on nykyään yleistä niin kansalaisten kuin virkamiestenkin keskuudessa. Aihetta on tutkittu jonkin verran julkishallinnollisessa kontekstissa, mutta aiempi tutkimus aiheesta on keskittynyt tarkastelemaan lähinnä sosiaalisen median käytön tarjoamia mahdollisuuksia julkishallinnolle. Sen sijaan sosiaalisen median käyttöä selittävät kulttuuriset tekijät ovat jääneet vielä vähälle huomiolle tutkimuskentällä. Sosiaalisen median käyttöä julkishallinnossa on tarkasteltu teknologisen innovaation leviämisen prosessina, joka tapahtuu organisaation sisällä ja tähtää esimerkiksi hallinnon kasvavaan avoimuuteen. Tämä tutkimus tarkastelee, minkälaiset kulttuuriset tekijät vaikuttavat viranomaisten sosiaalisen median käyttöön. Tutkimuksessa lähdetään liikkeelle siitä lähtökohdasta, ettei julkishallinnon sosiaalisen median käytöstä saada kokonaisvaltaista kuvaa tarkastelemalla vain organisaation sisäistä prosessia. Tämä tutkimus ottaa laajemman näkökulman sosiaalisen median käyttöön sekä käytön syihin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu sosiologisen uusinstitutionalismin tutkimusperinteeseen. Sosiaalisen median käyttöä julkishallinnossa tarkastellaan tässä tutkimuksessa kiertävänä ideana, joka leviää kontekstista toiseen esimerkiksi imitoinnin sekä oppimisen kautta. Tutkimuksessa tärkeitä teoreettisia käsitteitä ovat identiteetti, translaatio sekä oppiminen. Tutkimuksessa tarkastellaan näiden vaikutusta sosiaalisen median käyttöön julkishallinnossa. Sosiaalisen median käyttöä tarkastellaan erityisesti soveliaisuuden logiikan käsitteistön kautta. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena. Tutkimuskohteeksi valittiin Maanmittauslaitos, joka edustaa suomalaista julkishallinnollista toimijaa, jolla on käytössään useita erilaisia sosiaalisen median kanavia. Aineisto kerättiin tekemällä teemahaastatteluja. Haastatellut edustavat eri ammattinimikkeillä Maanmittauslaitoksessa työskentelevää henkilöstöä eri hallinnon tasoilta. Haastatteluaineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen keskeisin tulos on, että kulttuuriset seikat, kuten organisaation identiteetti sekä organisaation kokemus sen toimintaympäristön luomista paineista, vaikuttavat sosiaalisen median käyttöön Maanmittauslaitoksessa. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan siis sanoa, että pelkästään organisaation sisäistä teknologisen leviämisen prosessia tarkastelemalla aiheesta saadaan liian suppea kuva. Kokonaisvaltaisemman ymmärryksen saavuttamiseksi on otettava huomioon myös organisaatioon vaikuttavat kulttuuriset seikat. Tutkimukseni kyseenalaistaa aiemman tutkimuksen piirissä esitetyn näkemyksen, jonka mukaan sosiaalisen median käyttö julkishallinnossa voidaan nähdä progressiona kohti avoimempaa hallintoa sekä teknologista kehitystä. Identiteetillä on tässä tarkastelussa todettu olevan kaksisuuntainen vaikutus sosiaalisen median käyttöön: Maanmittauslaitoksen identiteetti on yhtäältä vaikuttanut sosiaalisen median omaksumiseen sekä käyttöön. Toisaalta sosiaalisen median käyttö on myös muokannut Maanmittauslaitoksen identiteettiä. Tämä tulos on linjassa sosiologisen uusinstitutionalismin piirissä esitetyn näkemyksen kanssa: identiteetin ja kiertävien ideoiden välisen suhteen on esitetty olevan kaksisuuntainen. Tässä tutkimuksessa on myös havaittu, että Maanmittauslaitoksessa on koettu painetta käyttää sosiaalista mediaa julkishallinnollisena työvälineenä. Nämä paineet kumpuavat pitkälti Maanmittauslaitoksen toimintaympäristöstä. Aikaisemmassa tutkimuksessa on esitetty, että ylemmät hallinnontasot luovat alempien hallinnontasojen toimijoille paineita käyttää sosiaalista mediaa. Tämä on yhdistetty aikaisemmassa tutkimuksessa vahvasti sosiaalisen median mahdollisuuksiin työvälineenä, jolla voitaisiin lisätä hallinnon avoimuutta sekä läpinäkyvyyttä. Tämän tutkimuksen tulokset eroavat näistä havainnoista: Maanmittauslaitoksessa ei koeta, että ylemmän hallinnontason toimijat loisivat juurikaan paineita sosiaalisen median käyttöön. Sosiaalista mediaa pidetään työvälineenä, jonka avulla voidaan pyrkiä lisäämään hallinnon avoimuutta sekä läpinäkyvyyttä, mutta nämä tavoitteet eivät nouse tässä tarkastelussa syiksi, joiden vuoksi sosiaalista mediaa tällä hetkellä käytetään Maanmittauslaitoksessa. Vaikka tämä tulos eroaa aikaisemman kansainvälisen tutkimuksen tuloksista, on suomalaisessa kontekstissa saatu samansuuntaisia tuloksia. Esimerkiksi Liikennevirastoa koskevassa tutkimuksessa huomattiin, ettei hallinnon avoimuuden sekä läpinäkyvyyden lisääminen olleet syitä, jotka selittäisivät sosiaalisen median käyttöä Liikennevirastossa. Tässä tutkimuksessa nostetaan esille kulttuurinen näkökulma, joka on vielä jäänyt vähälle huomiolle julkishallinnon sosiaalisen median käytön aikaisemmalla tutkimuskentällä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kulttuuristen seikkojen huomioiminen lisää ymmärrystä julkishallinnon sosiaalisen median käytöstä.
Now showing items 1-3 of 3