Browsing by Subject "kaivostoiminta"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2022)Akuissa tarvittavien raaka-aineiden määrän ennustetaan kasvavan voimakkaasti tulevina vuosikymmeninä yhteiskunnan sähköistymisen myötä. Kasvava kysyntä akkutuotannolle on tuonut uusia investointeja myös Suomen kaivosalalle. Samaan aikaan kaivostoimintaan kohdistuu kuitenkin enenevissä määrin vastuullisuusvaatimuksia, ja sosiaalisen toimiluvan saavuttamisesta on tullut kaivosyhtiöille entistä tärkeämpää. Tutkielmassa tarkastellaan Terrafamen akkukemikaalitehtaaseen liittyvää julkista keskustelua vuosina 2018–2020. Työssä tutkitaan, mitkä ovat keskeiset tavat kehystää Terrafamesta käytyä julkista keskustelua, ja millainen näkemys keskustelussa hahmottuu kaivoksen sosiaalisesta toimiluvasta. Aineistona käytetään Kainuun Sanomissa ja Helsingin Sanomissa julkaistuja sanomalehtikirjoituksia. Kolmen vuoden ajalta kerätty aineisto antaa kuvan siitä julkisesta keskustelusta, jota on käyty akkukemikaalitehtaan ympärillä ennen sen varsinaisen toiminnan käynnistymistä. Tutkimusanalyysi pohjautuu oikeuttamisteoriassa esiteltyihin oikeuttamisen maailmoihin, ja tutkimusmenetelmänä käytetään kehysanalyysia. Analyysin tuloksena aineistosta löydettiin kolme kehystä: vaurauden, vihreän teknologian ja vastuullisuuden kehykset. Markkinoiden oikeuttamismaailmaan pohjautuvassa vaurauden kehyksessä Terrafamen akkutehdasta tarkastellaan ensisijaisesti investointina, joka tuo verotuloja ja työpaikkoja. Teollisuuden ja ekologian oikeuttamismaailmoihin pohjautuvassa vihreän teknologian kehyksessä painotetaan akkutuotannon merkitystä osana ilmastonmuutoksen hillintää. Kansalaisuuden ja ekologian oikeuttamismaailmoihin pohjaavassa vastuullisuuden kehyksessä nousevat esiin kysymykset liittyen kaivostuotannon sosiaalisiin ja ympäristöllisiin vaikutuksiin. Tutkimusaineiston valossa akkutehtaaseen investoiminen näyttäisi parantaneen entisen Talvivaaran kaivoksen mainetta. Terrafamen kaivostoimintaa kritisoivia ääniä esiintyi vain vastuullisuuden kehyksessä. Vaurauden ja vihreän teknologian kehyksissä painottui käytännöllinen hyväksyttävyys, kun taas vastuullisuuden laajempi tarkastelu sosiaalisten ja ympäristöllisten tekijöiden osalta jäi vähäiseksi. Johtopäätöksenä tuloksista voidaan todeta, että mitä laajemmin yrityksen yhteiskuntavastuu ja yritykselle kuuluvat tehtävät ymmärretään, sitä todennäköisemmin yrityksen toiminta saa myös osakseen kritiikkiä ja sosiaalisen toimiluvan saavuttaminen voi vaikeutua.
-
(2013)Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kestävän kehityksen kulttuurista ylläpitoa osana länsimaista kestävyyden tavoittelua. Tutkimus keskittyy kestävyyden konstruoinnin ilmiön tavoittamiseen Talvivaaran kaivoksen ja sen uraanin talteenotosta käydyn julkisen keskustelun välityksellä. Tutkimus tavoittaa miten kestävyyttä on Talvivaaran tapauksessa rakennettu. Lisäksi selvitetään, millä tavalla kestävyyden tavoittelemisessa on onnistuttu ja miltä tämä tapauskohtainen kestävyys näyttää tutkimuskirjallisuuteen vertailtuna. Lopuksi tutkimuksessa pohditaan kestävän kehityksen yhteiskunnallisia ilmentymisen motiveeja erityisesti Ingolfur Blühdornin kestämättömyyden politiikan teorian valossa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii maltillinen konstruktionismi. Kestävyyden rakentamista kaivostoiminnan ja uraanintuotannon yhteydessä arvioidaan postekologisen teorian valossa, jonka keskiössä on ristiriita ympäristötietoisuuden kasvun ja ekologisen rappeutumisen kiihtymisen välillä. Postekologisen teorian mukaan kestävä kehitys toimii yhteiskunnallisena käytäntönä ylläpitää ekologisesti kestämätöntä jälkimodernia ympäristösuhdetta. Tutkimuksen empiirisenä aineistona toimivat Helsingin Sanomien ja Kainuun Sanomien uutiset vuosien 2006–2012 välisenä aikana. Kvalitatiivisen systemaattisen sisällönanalyysin avulla pyritään ensin tavoittamaan yleiskuva Talvivaaran kaivoksen tapahtumista ja sen pohjalta perehdytään tarkempiin tutkimuskysymyksiin. Tutkimuksen tulosten perusteella julkinen keskustelu Talvivaarasta ja uraanista jakaantui kolmeen periodiin: alkuvuosien kaivoshypeen, vuonna 2010 alkaneeseen talteenottokeskusteluun ja vuoteen 2012 keskittyvään päästökeskusteluun. Tulosten valossa on myös huomattavissa kaksi toisiinsa yhteydessä olevaa kehityskaarta, jotka osoittavat Talvivaaran imagon rappeutumisen ja uraanin talteenoton vihertymisen välisen suhteen. Kaivokseen liitetyn kestävyyden tarkastelu osoittaa, kuinka Talvivaaran kestävyys edusti pikemminkin kapeasti määriteltyä ekologista modernisaatiota, niin sanottua 'outokumpulaista kestävyyttä', kuin varantoihin ja korvaaviin materiaaleihin perustuvaa kaivostoimintaa määrittävää kestävyyttä. Yhteenvedossa tarkastellaan kestävän kehityksen kulttuurisen ylläpidon ideaa tutkimustulosten valossa. Johtopäätöksissä todetaan Talvivaaran tapauksen kestävän kehityksen muodostuvan yhtäältä eleellisestä kestävyyden representaatiosta ja toisaalta tiukasti teknologiaan ja kaivoksen lähiseutuun rajautuvasta outokumpulaisesta kestävyyden normista.
Now showing items 1-2 of 2