Browsing by Subject "kannatuskoalitioviitekehys"

Tutkielma tarkastelee diskurssiverkostojen roolia varhaiskasvatusta säätelevässä poliittisessa päätöksenteossa. Työn taustalla on varhaiskasvatukseen kohdistuneista muutoksista käyty yhteiskunnallinen keskustelu, joka näyttäytyy erityisesti henkilöstön osaamista koskevan argumentoinnin osalta vahvasti jännitteisenä. Tutkielman tavoitteena on tunnistaa varhaiskasvatuksen poliittisissa diskursseissa yhteisesti jaettuja uskomuksia sekä selvittää, millaisia poliittisia toimijoita ne yhdistävät. Lisäksi tavoitteena on lisätä ymmärrystä varhaiskasvatuksen poliittisten toimijoiden välisestä polarisoitumisasteesta poliittisen järjestelmän sisällä. Tutkielma perustuu kannatuskoalitioviitekehyksen mukaiseen oletukseen keskenään kilpailevista poliittisista toimijoista, jotka muodostavat koalitioita jakamiensa uskomusten pohjalta ja, jotka näitä uskomuksia hyödyntäen pyrkivät vaikuttamaan poliittisiin prosesseihin. Tutkimusaineisto koostuu uutta varhaiskasvatuslakia koskevalla lausuntokierroksella annetuista poliittisista lausunnoista, joiden osalta tarkastelu kohdistetaan henkilöstön osaamista koskeviin väittämiin. Diskurssiverkostoanalyysin avulla selvitetään millaiset lausunnoissa esiintyvät uskomukset edistävät koalitioiden muodostumista. Menetelmä mahdollistaa moniulotteisen poliittisen diskurssin tarkastelun verkostollisena kokonaisuutena ja lisää näin ymmärrystä yhteisiä poliittisia diskursseja hyödyntävien poliittisten toimijoiden välisistä suhteista. Tutkielmassa osoitetaan, kuinka erityisesti laatua, asiantuntijuutta ja moniammatillisuutta koskevat uskomukset koskien henkilöstön osaamista jakoivat varhaiskasvatuksen poliittiset toimijat kahteen koalitioon. Pedagogisen asiantuntijuuden ja moniammatillisen osaamisen koalitiot näyttäytyivät voimakkaasti omaa asiantuntijuuttaan puolustavina ja diskurssiverkosto rakentui siten koulutuspoliittisen kiistan ympärille. Uskomuksiin kohdistuvien erimielisyyksiensä rinnalla pedagogisen asiantuntijuuden ja moniammatillisen osaamisen koalitiot myös hyödynsivät niitä niin sanottua hybridisaatioprosessia edistävinä neutraaleina käsitteinä. Keskusteluyhteyttä tukevaa siltaa edusti esimerkiksi neutraalina pidetty laadun käsite, jonka avulla koalitiot pyrkivät kuitenkin perustelemaan lähinnä omien intressiensä oikeellisuutta. Näennäinen samanmielisyys näyttäytyi siten koalitioiden tekeminä strategisina valintoina. Näin ollen tulokset vahvistivat esitettyjä oletuksia ideoiden ja uskomusten merkityksestä poliittista prosessia ohjaavina ja koalitioita muodostavina. Johtopäätöksenä esitetään, että toimijoiden välisten suhteiden ja asemoitumisen lisäksi poliittisten ydinuskomusten varaan rakentuvan ideationaalisen vallan merkitys tulee poliittisessa päätöksenteossa tunnistaa. Koalitioiden asema poliittisella kentällä riippuu uskomusten saamasta statuksesta ja sitä kautta toimijoille tarjoutuneista vaikuttamisen mahdollisuuksista. Diskurssiverkostoanalyysin avulla kyetään tarkastelemaan samanaikaisesti sekä uskomuksien että toimijoiden roolia vaikuttamisen välineinä, mikä avaa uusia mahdollisuuksia poliittisen vallan tutkimukseen. Tutkielma rakentaa samalla uusia avauksia suomalaisen varhaiskasvatuksen yhteiskuntatieteelliselle tutkimukselle, jossa poliittisia diskurssiverkostoja ei olla aiemmin tutkittu.