Browsing by Subject "kuva-analyysi"
Now showing items 1-6 of 6
-
(2021)Syftet med avhandlingen är att undersöka hur rederierna Viking Line och Tallink Siljas reaktioner på coronaviruspandemin tog sig i uttryck på Facebook på våren 2020. Forskningen tar både fasta på hur kommunikationen på Facebook har sett ut samt hur rederierna säger sig ha upplevt krisen. Avhandlingen svarar på frågan hur kommunikationen har sett ut och på vilket sätt den skiljer sig från tiden före pandemin. Dessutom ger analyserna svar på hur rederiernas kommunikation skiljer sig från varandra. Avhandlingen strävar efter att belysa de teman som rederierna har kommunicerat på Facebook under coronaviruspandemins första fas i Finland, samt vilka metoder som använts för att förstärka budskapen i inläggen. Detta analyseras ur mottagarens synvinkel, alltså på vilket sätt Facebookinläggen kan tolkas och vilka upplevelser de väcker. Studien grundar sig i teori om kriskommunikation och intryckshantering. Metoderna som används är kvalitativ forskningsintervju, tematisering och kvalitativ semiotisk innehållsanalys. Den sistnämnda är av störst relevans eftersom den möjliggör breda insikter i hur kommunikationen på Facebook har sett ut. Analyserna av inläggen fokuserar på inläggens bilder och texter, medan exempelvis kommentarer och reaktioner utesluts. Eftersom det inte är ändamålsenligt att analysera varje inlägg som publicerats, görs en innehållstematisering av inläggen. Tematiseringen bidrar med ett målstyrt urval bestående av totalt tio inlägg som analyseras noggrannare med hjälp av den semiotiska analysen. Forskningens resultat tyder på liknande upplevelser av pandemin hos både Tallink Silja och Viking Line. De teman som lyftes fram i kommunikationen var också i stort sett samma, men skillnader i kommunikationen noteras också. En signifikant skillnad är rederiernas förhållningssätt till social media som kriskommunikationskanal. Viking Line använder sig på ett bredare plan av social media i kriskommunikationen, medan Tallink Silja främst utnyttjar andra kanaler. Avhandlingen kan fungera som grund för vidare forskning i kriskommunikation på social media. Det som exempelvis inte tas upp i denna forskning är vilka reaktioner kommunikationen har väckt hos mottagarna. Avhandlingen riktar sig till kommunikatörer som med hjälp av social media vill utveckla sin kommunikation eller kriskommunikation, särskilt när krisen slår till mot organisationen utifrån.
-
(2013)Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sitä, kuinka suomalainen historiankirjoitus esittää kansallista menneisyyttä kuvituksensa kautta. Tutkimuksessa selvitetään millaisilla kuvilla historiaa esitetään, millaisia merkityksiä kuvat sisältävät ja millaisiksi narratiiveiksi eli tarinoiksi kuvalliset merkitykset rakentuvat. Tutkimuksen teoreettinen tausta muodostuu Maurice Halbwachsin (1950) esittämästä kollektiivisen muistin teoriasta, jonka mukaan käsitys historiasta muokkautuu yhteisön kulloisenkin yhteiskunnallis-kulttuurisen tilanteen luomien tarpeiden mukaiseksi. Nykypäivän lisäksi historia sisältää aina orientoitumisen ryhmän tulevaisuuteen. Historiakäsityksiä tuottava kollektiivinen muisteleminen toimii ryhmäläisten sosiaalisen identiteetin vahvistajana. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään Serge Moscovicin (1961) sosiaalisten representaatioiden teoriaa, joka kuvaa arkitiedon sosiaalista muodostumisprosessia. Kolmas teoreettinen väline on narratiivisuus, ajatus siitä, että tiedon muodostuminen ja kommunikointi perustuu tarinallisille rakenteille. Tutkimusaineisto koostuu kolmen 2000-luvulla julkaistun historiateoksen kuvituksesta. Tutkimuksen menetelmällinen osuus sisältää kolme vaihetta. Ensimmäiseksi kuvat (N=541) analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Toiseksi kirjojen kansikuvat (N=4) analysoitiin Erwin Panofskyn (1955) ikonografis-ikonologisen kuva-analyysin avulla. Kolmanneksi sisällönanalyysin ja kuva-analyysin tulokset analysoitiin Jovchelovitchin (2012) historiarepresentaation ytimen narratiivista järjestymistä koskevan mallin mukaan. Tutkimuksen päätulosten mukaan Suomen kansallisen historian tärkeimmät sisällöt muodostuvat politiikasta, kulttuurista (taide, tiede ja urheilu) sekä sodasta. Esimerkiksi kansainvälisyyden, uskonnon tai vähemmistöjen rooli jää historiarepresentaatiossa marginaaliseksi. Maantieteellisesti historia on hyvin Etelä-Suomi- ja Helsinki-keskeistä. Yksittäisistä ajanjaksoista sisällissota ja talvisota ovat kuvatuimpia. Yksittäisillä historian henkilöillä on tärkeä rooli historian tarinassa. Useimmin kuvattu henkilö on Urho Kekkonen. Ajallisesti 1900-luvun ensimmäisen puolen historia korostuu aikaisemman ja myöhemmän historian kustannuksella. Vaikka historian kuvitus voi näyttää objektiivisuuteen pyrkivältä, osoittaa tutkimus, että tietyt teemat ovat hegemonisia ja toisilla ilmiöillä ei ole kansallisessa historiassa lainkaan sijaan. Samalla kuvitus kuitenkin ilmentää historiaa koskevan representaation monitulkintaisuutta, kognitiivista polyfaasiaa, joka tarjoaa mahdollisuuksia erityyppisille ja ristiriitaisille historian tulkinnoille.
-
(2023)Tutkielman aiheena on sota-aiheisten televisiouutisten viihteellistyminen inhimillisen kärsimyksen näkökulmasta. Vaikka sota uutisaiheena ei ole uusi, on Ukrainan sota ensimmäinen sota eurooppalaisella maaperällä sitten toisen maailmansodan. 1980-luvulta asti on tutkittu tabloidisaation eli uutisten viihteellistymisen tai iltapäiväistymisen ilmiötä osana uutismediaa. Erityisesti yhdysvaltalaisessa viestinnän tutkimuksessa on tutkittu menneiden sotien uutisten viihteellisyyttä. Sen sijaan suomalaisessa tabloidisaation tutkimuksessa on keskitytty enemmän esimerkiksi politiikan uutisoinnin viihteellisyyteen. Ukrainan sodan seurauksena todennäköisesti myös Suomessa julkaistaan enemmän sota-aiheiseen uutisointiin liittyvää tutkimusta, jossa tällä maisterintutkielmalla on oma paikkansa. Tutkimusaineistona toimii MTV3-televisiokanavan Kymmenen uutisten lähetykset. Ensimmäinen aineistopäivä on sodan alkamispäivä, 24.2., ja viimeinen kolme viikkoa myöhemmin 15.3.2022 Aineiston kautta haetaan vastauksia tutkimuskysymyksiin 1) Miten Kymmenen uutisissa koskien Ukrainan sotaa 24.2.-15.3.2022 puhutaan tai näytetään sotatapahtumista kärsiviä ihmisiä? 2) Miten tabloidisaation viihteellistyminen ilmenee Kymmenen uutisten diskursseissa? Tutkielman teoreettis-metodologisena viitekehyksenä käytetään Norman Faircloughin kriittistä diskurssianalyysia (CDA), jota sosiolingvistiikan ja kuva-analyysin tutkimusmenetelmät tukevat. Aineistoa tarkastellaan osana laajempaa sosiokulttuurista kontekstia. Kuten aikaisempi tutkimus, myös tässä aineistossa nousee esille siviilien kärsimyksen korostaminen. Teksteissä keskitytään ukrainalaisiin vanhuksiin, naisiin ja lapsiin, jotka yhdessä muodostavat sotapakolaisten ryhmän. Kymmenen uutisissa asiantuntijavieraat vastaavat sotateknisistä aiheista, kun taas MTV:n omat raportit keskittyvät inhimillisen kärsimyksen kuvastoon. Yhtenä kollektiivina tämä ryhmä kärsii kamerakuvassa ja sen ulkopuolella keräten sympatiaa ja myötätuntoa uutisten katsojilta. Aineistopäivien edetessä kronologisesti, uutisissa näytetään MTV:n ulkomaantoimittajaa sodan keskellä välittäen autenttista tunnelmaa sodan keskeltä välittömästi ja tunteellisesti. Aineiston perusteella ei voida muodostaa kokonaiskuvaa MTV:n tyylistä uutisoida Ukrainan sodasta, vaan tutkielmassa keskitytään sodan alun ensimmäisten viikkojen televisiouutisointiin, jolloin tulosten kautta saadaan yksittäisiä esimerkkejä sodan viihteellisen uutisoinnin tavoista, erityisesti sodan alkushokin ajalta. Suomalaisiin televisiouutisten katsojille Ukrainan sodasta uutisoidaan tunteellisena ja myötätuntoa herättävänä kärsimysnäytelmänä, jossa ukrainalaiset liitetään osaksi länsimaalaista kollektiivia, jota tulee tukea.
-
(2012)Tässä tutkimuksessa on selvitetty ilmastonmuutoksen merkityksiä ihmisten arkiajattelussa Etelä-Savon maakunnan alueella. Etelä-Savo valikoitui kohdealueeksi toisaalta rikkaan luonnonympäristönsä ja toisaalta ekoläänihistoriansa vuoksi. Tutkimuksen teoriakehyksenä on toiminut ranskalaisen sosiaalipsykologin, Serge Moscovicin, sosiaalisten representaatioiden teoria (SRT). SRT:n ohjaamana tutkimuksessa on etsitty ilmastonmuutoksen ankkurointeja ja objektivointeja, eli ihmisten tapoja tehdä ilmastonmuutos ymmärrettäväksi ja konkreettiseksi arkiajattelussa, sekä kommunikaatiotyylejä, joiden kautta tieto ja ymmärrys ilmastonmuutoksesta välittyy aineistossa. Tutkimuksen aineistona toimivat Etelä-Savon päivittäissanomalehtien, Länsi- ja Itä-Savon vuosien 2009 ja 2010 artikkelit, joissa mainittiin eksplisiittisesti ilmastonmuutos, ja joissa painottui paikallinen näkökulma. Artikkelitekstejä tutkittiin sekä määrällisellä että laadullisella sisällönanalyysilla ja aineistoon sisältyvistä kuvista valittiin kaksi kuvaa seioottiseen kuva-analyysiin. Tutkimuksen tulokset osoittavat ilmastonmuutoksen sosiaalisen representaation jäsentyvän yhden keskeisen ankkuroinnin ympärille, jossa ilmastonmuutos ymmärretään sairauden metaforan avulla. Tällä "sairaudella" on ilmenevät oireensa paitsi globaalilla ja lokaalilla tasolla ympäristön muutoksina, myös ihmisyksilöissä huolena, syyllisyytenä ja kriittisyytenä. Ilmastonmuutos ankkuroidaan ja objektivoidaan sen ympäristössä näkyvien oireiden avulla, joka tarkoittaa sitä, että itse sairaus on yhtä kuin oireet, eikä näitä kahta voi erottaa. Ympäristön muutokset nousivat yleisimmiksi ilmastonmuutokseen liitetyiksi aiheiksi ja kuviksi myös määrällisissä analyyseissa. Ilmastonmuutoksen globaalin tason merkitykset ja seuraukset, kuten napajäätiköiden jäiden oheneminen, saavat yksimielistä kannatusta eikä ilmiön todellisuutta kiistetä aineistossa. Lokaalilla tasolla kaikki ilmastonmuutoksen merkitykset eivät kuitenkaan ole täysin muotoutuneita. Yleisimmät ja siten vakiintuneimmat lokaalin tason muutoksista ovat mm. talvin lyheneminen ja saimaannorpan pesinnän vaikeutuminen. Sairaus -metaforan mukaisesti oireita pyritään myös "lääkitsemään" joko torjumalla ilmastonmuutosta tai sopeutumalla siihen. Nämä kaksi tapaa ovat osittain päällekkäisiä sekä ristiriitaisia ja liittyvät kiinteästi sairautta aiheuttaviin ja synnyttäviin tekijöihin (luonnonvoimat, yhteiskunnalliset tekijät ja yksilöiden toiminta). Löytynyt ilmastonmuutoksen sosiaalisen representaatio välittyy aineistossa pääasiassa diffuusion, kantaaottamattoman ja eri näkökulmia esittelevän kommunikaatiotyylin myötä. Lopputuloksena on ristiriitaisiakin näkemyksiä sisältävä, poleeminen, sosiaalinen representaatio. Analyysia tukevat semioottisen kuva-analyysin tulokset, jotka paljastavat kuvien sisältöjen keskeisyyden arkiymmärrykselle riippuvan kuvaa tarkastelevan henkilön ryhmäjäsenyyteen nivoutuneista arvoisia. Yleisen mielipiteen muotoutuminen on pitkä prosessi, joka tapahtuu usean eri median puitteissa. Tutkimus oli asetelmaltaan poikittainen ja keskittyi ainoastaan sanomalehtimedian analysointiin. Jatkotutkimuksessa olisikin tärkeää täydentää sanomalehtitutkimuksia haastatteluilla, kyselytutkimuksilla ja internetpalstojen keskustelujen analyyseilla. Monitasoisella ja pitkittäisasetelmallisella tutkimuksella voitaisiin tavoittaa ilmastonmuutoksen paikallisia sosiaalisia merkityksiä nykyistä tutkimusta tarkemmin. Tulevassa tutkimuksessa on myös tärkeää pohtia, miten tieto ilmastonmuutoksen paikallisista merkityksistä voisi olla hyödyksi poliittisia päätöksiä tehtäessä.
-
(2023)Sairaanhoitopiirien (1.1.2023 alkaen hyvinvointialueiden) viestinnällä on ollut merkittävä rooli koronapandemian aikana. Sairaalat teho-osastoineen ovat olleet koronaviruspandemian keskeisiä tapahtumapaikkoja ja näyttämöitä. Käsityksemme koronaviruksesta tautina on määrittynyt pitkälti sairaaloissa kuvatuista kuvista. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia strategisia piirteitä sairaanhoitopiirien viestinnästä nousee esiin sekä miten sairaanhoitopiirien visuaalinen viestintä on näkynyt strategisissa linjauksissa koronapandemian aikana. Tutkin myös millaisia visuaalisia representaatioita Helsingin Sanomien uutiskuvat ovat tuottaneet koronaviruksesta tautina. Lisäksi pyrin selvittämään sairaanhoitopiirien roolia koronapandemian aikaisen visuaalisen kuvaston tuotannossa sekä näkyykö sairaanhoitopiirien viestintälinja median muodostamassa koronakuvassa. Aineisto koostuu kolmesta sairaanhoitopiirien viestinnän asiantuntijan haastattelusta sekä Helsingin Sanomien kahdeksasta uutiskuvasta koronapandemian ajalta. Uutiskuvien tapahtumapaikaksi on rajattu sairaala. Analysoitavat kuvat on valittu vuosien 2020, 2021 ja 2022 tautihuipuilta, kaiken kaikkiaan 1.3.2020–15.5.2022 väliseltä ajalta. Tutkimusmenetelmänä käytän sekä haastattelututkimusta että laadullista visuaalista analyysiä ja lopulta näiden kahden yhdistelmää, eli luon uniikin yhdistelmätutkimusmenetelmän tätä tutkielmaa varten. Tutkielmani on laadullinen tutkimus, jossa analyysimenetelmänä toimii laadullinen sisällönanalyysi. Aineiston analyysin tukena käytetään luokittelua. Luokkia syntyi kuva-analyysissä viisi ja haastattelututkimuksen analyysissä kahdeksan. Tutkielmani selvitti, että sairaanhoitopiirien viestintää voidaan kutsua strategiseksi, muttei sen laajimmassa merkityksessä. Nimellistä koronaviestintästrategiaa ei ollut laadittu, mutta sen sijaan viestinnässä turvauduttiin kriisiviestintäsuunnitelmiin, aiempaan pandemiaviestintäsuunnitteluun ja suuronnettomuusohjeisiin. Tutkimuksessani selvisi, että sairaanhoitopiireissä pyrittiin vaikuttamaan kansalaisten käytökseen ja koronaan suhtautumiseen rauhoittelemalla ja ohjailemalla. Tämä tapahtui esimerkiksi selkeyteen pyrkivällä ja konsensushakuisella viestinnällä. Toisaalta tämä linja oli vaihteleva, eikä nopeiden käänteiden takia kovin pitkälle mietitty. Tämä linja ulottui ainakin osittain myös kuvien käyttöön sairaaloiden viestinnässä. Koronavirusta kuvaavat uutiskuvat jättivät tulkinnoille ja mielikuvitukselle sijaa, sillä ne piilottivat potilaan ja kärsimyksen. Uutiskuvasto oli siloteltua kuvausta taudista, mutta samalla se näytti vain teho-osastoille päätyneet vakavimmat tautitapaukset. Koronakuvasto ylläpiti myös sotametaforaa. Koronapandemian aikana ei käytetty kuoleman ja sairauden kuvia vahvistamaan viestiä, koska niiden koettiin olevan hyvän tavan vastaisia. Tässä vedottiin ennen kaikkea potilaan yksityisyydensuojaan. Haastatteluissa ilmeni, että sairaanhoitopiirit omaksuivat itselleen eräänlaisen median sekä portinvartijan roolin tuottaessaan visuaalista kuvastoa ja jakaessaan kuvapankkeja mediatalojen käytettäviksi. Tämä osittain tiedostamatta mahdollisti koronaviruksen visuaalisen narratiivin rakentamisen ja sairauden mielikuviin vaikuttamisen. Vaikka koronaviestintää on ehditty tutkimaan jo jonkin verran, koin tämän tärkeänä ja uudenlaisena avauksena sairaanhoitopiirien roolista toisaalta tiedotusvälineiden, ja toisaalta sairaaloiden käytäntöjen ja säännösten tulkitsijana.
-
(2017)Maahanmuuttajien kotoutumisen yhdeksi päämääräksi nähdään työllistyminen tulomaassa. Maahanmuuttajien osallistumista työelämään on tarkasteltu sosiaalitieteellisissä tutkimuksissa. Tässä pro gradu -tutkielmassa aihetta tarkastellaan sosiologisesta näkökulmasta käsin kuva-analyysin avulla. Kuvissa esiintyvät representaatiot maahanmuuttaja-työntekijöistä muokkaavat osaltaan asenteita, joita heistä muodostetaan. Samalla ne heijastavat jo olemassa olevia asenteita. Tutkimuksen aineisto kerättiin Helsingin Sanomien verkkosivujen tekstiarkistosta. Analysoitaviksi kuviksi valikoitui yhteensä 53 lehtikuvaa vuosilta 2014–2015, jotka on julkaistu maahanmuuttajien työelämään osallistumista käsittelevien lehtiartikkelien yhteydessä. Analyysin pääpaino on lehtikuvissa, mutta myös kuvien yhteydessä olevat tekstit otetaan huomioon tarkastelussa. Tutkielmassa kysytään, miten maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä esitetään lehtikuvissa. Aineistoa käytiin läpi aineistolähtöisen teemoittelun avulla tutkimalla kuvissa esiintyviä elementtejä. Kuvia vertailtiin keskenään ja ryhmiteltiin luokkiin niiden samankaltaisuuksien ja eroavaisuuksien perusteella. Aineisto on luokiteltu henkilökuviin sekä työntekokuviin. Työntekokuvien tarkastelu on analyysin keskiössä. Analyysi jakaantuu kolmen teeman ympärille, jotka ovat ruumiillisuus, materiaalisuus sekä vuorovaikutuksellisuus. Ruumiillisuuden osalta analyysissa sovelletaan Beverley Skeggsin (2014) kirjaamisen käsitettä. Pro gradu -tutkielmassa havaitaan, että useimmissa kuvissa työtä tekevänä maahanmuuttajana nähdään keski-ikäinen mies. Maahanmuuttajien näytetään työskentelevän kuvissa työelämän eri sektoreilla. Keskiluokkaisissa ammateissa työskentelevät maahanmuuttajat esitetään useimmiten henkilökuvissa poseeraamassa kameralle. Työväenluokkaisissa ammateissa toimivat henkilöt taas esitetään usein kuvissa suorittamassa fyysistä työtehtävää. Kuvia siivoustyöntekijöistä esiintyy aineistossa eniten. Tutkimuksessa havaitaan, että työntekokuvissa maahanmuuttaja-työntekijöiden representaatioissa toistuu ahkeruuden, kasvottomuuden ja yksinäisyyden esitykset. Työvälineillä on kuvissa merkittävä rooli työn kontekstin luojana. Maahanmuuttajien tekemää työtä ei kuitenkaan representoida pelkkien työvälineiden kautta, vaan kaikissa kuvissa nähdään ihmisen keho.
Now showing items 1-6 of 6