Browsing by Subject "kvalitatiivinen tutkimus"

Tutkielman aiheena on keikkatyö, joka luokitellaan epätyypilliseksi työsuhteeksi. Keikkatyö tarkoittaa lyhytaikaista vuokratyösuhdetta. Tutkielmassa tarkastellaan keikkatyötä tekevien naisten kokemuksia: millaisia käytäntöjä työn tekemiseen liittyy ja millaisena keikkatyöntekijät kokevat oman asemansa työyhteisöissä. Lisäksi tarkastellaan, millaisena keikkatyön merkitys näyttäytyy naisten elämänkulussa. Tutkielman aineisto koostuu kymmenestä teemahaastattelusta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti luokittelemalla ja teemoittelemalla. Haastatteluaineiston luokittelussa ja teemoittelussa käytettiin Atlas.ti -ohjelmaa sekä Word -ohjelmaa. Analyysin myötä kokemukset sijoittuvat kuuden eri teeman alle. Teemat ovat ammatillisuus, käytäntö, työyhteisö, elämäntilannetekijät, elämänhallinta sekä yhteiskunnalliset tekijät. Analyysiä jatkettiin kolmen jälkimmäisen teeman pohjalta keskittyen keikkatyön merkitykseen elämänkulussa. Analyysi muotoutui lopulta teemojen ja aiemman tutkimuksen pohjalta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että keikkatyöntekijöiden kokemukset ovat vaihtelevia. Keikkatyöntekijän poikkeuksellinen kolmikantainen työsuhde vaikuttaa sekä työehtoihin että työnkuvaan. Vaihtelevat työympäristöt aiheuttavat haasteita vastuun ja ammatillisen kehittymisen suhteen. Toisaalta keikkatyön jatkumattomuus voi edistää hyvinvointia. Tulokset osoittavat myös sen, että työverkostot ovat ratkaisevassa asemassa keikkatyössä. Verkostot auttavat myös vähentämään työnhausta aiheutuvaa epävarmuutta. Keikkatyöntekijöiden sosiaalisia suhteita tarkasteltiin tunnetyön, sosiaalisen vaihdon, roolin ja stigman käsitteiden kautta. Tulokset osoittavat, että keikkatyöntekijä on usein ulkopuolinen työyhteisössä. Ulkopuolisuus ilmenee muun muassa epätasa-arvoisen sosiaalisen vaihdon kautta. Asemarooli voi vaikeuttaa työn tekemistä sekä korostaa keikkatyöntekijän ulkopuolista asemaa. Odotukset keikkatyöntekijää kohtaan vaihtelevat, mutta keikkatyöhön liitetään usein negatiivisia ennakko-oletuksia. Tulokset osoittavat, että keikkatyön merkitys elämänkulussa vaihtelee. Mallitarinat tuovat esiin, että keikkatyön merkitys näyttäytyy kolmella tavalla: taloudellisen toimeentulon lähteenä, opiskeluun ja työelämään liittyvissä siirtymissä sekä vapaavalintaisena työn muotona. Keikkatyön aloittamisen helppous voi auttaa vaikeassa elämäntilanteessa, jolloin töitä pitää saada nopeasti. Elämänkulkuun voi sisältyä useita muutoksia opinnoista työhön tai työstä opintoihin siirryttäessä, jolloin keikkatyö voi tarjota väliaikaisen työn siirtymävaiheissa. Keikkatyö voi olla myös valittu tapa tehdä työtä. Keikkatyön joustavuus nousee tällöin tärkeään asemaan, koska työmäärän voi valita omaan elämäntilanteeseen sopivaksi. Tulokset osoittavat, että keikkatyöhön liitetään ennakkoluuloja, jotka vaikuttavat keikkatyöntekijöiden kokemuksiin. Keikkatyöntekijöiden elämäntilanteet, työntekoon liittyvät syyt sekä mahdollisuudet vaikuttaa työtilanteeseensa vaihtelevat, joten vallalla olevia käsityksiä heikossa työmarkkina-asemassa olevista keikkatyöntekijöistä olisi muokattava. Käyttäjäyritysten kannattaisi parantaa puutteellisia käytäntöjä sekä muuttaa asenteita keikkatyöntekijöitä kohtaan. Henkilöstövuokrausyritykset voivat omalta osaltaan vaikuttaa keikkatyöntekijöiden asemaan puuttumalla esiin nouseviin ongelmiin sekä kehittämällä toimintaa keikkatyöntekijöiden palautteen pohjalta.

Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on Suomen evankelisluterilaisen kirkon seurakuntien diakoniatyöntekijöiden kirjoittamat kuvaukset lapsiperheköyhyydestä Kirkon diakoniarahastoon lähetettävissä Tukikummit-avustushakemuksissa vuonna 2015. Tutkielma on kvalitatiivinen, ja analyysimenetelmänä on käytetty sisällönanalyysiä. Aineisto käsittää 180 diakoniatyöntekijöiden laatimaa Tukikummit-avustushakemuslomaketta vuodelta 2015. Teoreettisena taustana selvitetään lapsiperheköyhyyttä Suomessa ja Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa tapahtuvaa diakonian asiakkaiden taloudellista auttamista ja rahastohakemuksen laatimista osana asiakastyötä. Tutkimustehtävänä on selvittää, miten diakoniatyöntekijät kuvaavat lapsiperheköyhyyttä ja asiakasperheiden taloudellista ahdinkoa avustuksen myöntämiseksi. Samalla tutkimus tuottaa tietoa siitä, mitä julkista tukea lasten ja nuorten tukemiseen talousahdingossa kamppailevat lapsiperheet saavat. Diakoniatyöntekijät kuvaavat Tukikummit-avustushakemuksissa pienituloisten perheiden selviämistä arjessa ja lasten tukemisen tarpeellisuutta. Perheiden pienituloisuus on usein jatkunut vuosia, eikä taloudelliseen ahdinkoon ole muutosta näköpiirissä. Avustuksen nähdään kuitenkin tuovan hetkittäistä helpo-tusta lapsen ja nuoren elämään sekä mahdollistavan ”normaaliuden” kokemusta. Lapsi ja nuori saavat avustusten kautta osallistua heille mielekkääseen toimintaan ja helpotusta esimerkiksi vanhemman tai toisten sisarusten huolehtimisesta. Lapsiperheen köyhyyden ja taloudellisen ahdingon taustatekijöinä diakoniatyöntekijät kuvaavat perheen kokemuksia sairastumisesta, matalasta tulotasosta, työttömyydestä sekä sosiaalietuuksien ja -tukien riit-tämättömyydestä. Lapsiperheen taloudellisen ahdingon taustalla kuvataan vaikuttavan yhtäaikaisesti monet erilaiset syyt, jolloin köyhyys muodostuu pitkäaikaiseksi ja vaikuttaa lapsen ja nuoren elämään kokonaisvaltaisesti. Vanhempien kuvataan kokevan syvää huolta lastensa selviytymisestä, osallisuuden kokemuksista ja sijoittumisesta opiskelu- ja työelämään. Suomen sosiaaliturvajärjestelmä vastaa heikosti nykyisten moninaisten ja muuttuvien perherakenteiden tarvitsemaan tukeen, ja perheen kotipaikka vaikuttaa siihen, missä määrin se saa harkinnanvaraista tukea sosiaalitoimesta lasten ja nuorten harrastuksiin ja opiskeluun. Diakoniatyöntekijät kuvaavat erilaisia lapsiperheiden kokemia kohtuuttomia tilanteita, joissa perhe jää ilman julkisen tahon tukea. Lapsen ja nuoren osallisuutta sekä selviytymistä perheen kohtaamissa muutoksissa ja taloudellisessa ahdingossa tukevat harrastukset ja kouluttautuminen. Koko perheen hyvinvointia tukevat perheenjäsenten tuki toisil-leen sekä perheen yhteinen osallistuminen esimerkiksi lapsen harrastustoimintaan.