Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "kyselytutkimus"

Sort by: Order: Results:

  • Sarén, Niina (2017)
    Tutkielmassa tarkastellaan naapurustosuhteiden aktiivisuuden vaihtelua alueellisesti pääkaupunkiseudulla. Tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita siitä, miten alueen sosioekonominen taso, jota mitataan tulotason, koulutustason ja työllisten määrän avulla, on yhteydessä naapurustosuhteiden aktiivisuuteen. Tutkimus kytkeytyy naapurustovaikutusten, paikallisen yhteisöllisyyden sekä naapuruston sosiaalisen kontrollin ja koheesion tutkimusperinteisiin. Naapurustosuhteiden on kansainvälisessä ja suomalaisessa tutkimuskirjallisuudessa havaittu olevan yhteydessä asumistyytyväisyyteen, asukkaiden hyvinvointiin ja häiriökäyttäytymiseen naapurustossa. Eri tutkimuksissa on kuitenkin saatu ristiriitaista tietoa siitä, miten alueen ja yksilön sosioekonominen tausta on yhteydessä naapurustosuhteiden aktiivisuuteen. Tutkielmassa tuotetaan lisää tietoa aiheesta pääkaupunkiseudun kontekstissa. Aineistona tutkimuksessa käytetään vuonna 2012 toteutettua laajaa koko pääkaupunkiseudun kattavaa kyselytutkimusta. Aineisto on kerätty osana Helsingin metropolialueen kaupunkitutkimuksen tutkimus- ja yhteistyöohjelmaa. Aineiston otanta-asetelma perustuu 250x250 metrin kokoisille tilastoruuduille ja ottaa huomioon alueen tulotason. Aineisto rajataan tutkielmassa käsittämään Espoon, Helsingin, Vantaan ja Kauniaisten muodostama pääkaupunkiseutu. Tutkimuksen analyyseihin käytetään SPSS 24 -tilasto-ohjelmaa. Pääasiallisena analyysimenetelmänä käytetään useamman selittävän muuttujan lineaarista regressioanalyysiä. Selitettävänä muuttujana käytetään itse raportoitua naapurustoaktiivisuutta, jota selitetään alueen sosioekonomisella tasolla. Lisäksi vakioidaan yksilötason sosiodemografisia tekijöitä ja alueen rakenteesta kertovia tekijöitä. Tulosten perusteella alueen sosioekonominen tausta on yhteydessä naapurustosuhteiden aktiivisuuteen. Sosioekonomisesti kaikkein parhaimmin toimeen tulevilla alueilla aktiivisuus on suurempaa. Alueen yhteys selittyy kuitenkin analyyseissä vakioiduilla yksilötason taustatekijöillä, kuten alueella asutulla ajalla, perhemuodolla, asumismuodolla ja asunnon hallintamuodolla. Alueen sosioekonominen taso ja yksilön sosioekonominen tausta vaikuttavat naapurustoaktiivisuuteen päinvastaisesti. Alueen korkea sosioekonominen taso lisää naapurustoaktiivisuutta, mutta kaikkien muuttujien huomioimisen jälkeen yksilön korkea sosioekonominen asema vähentää aktiivisuutta. Omistusasuminen liittyy yhteyteen kiinteästi. Analyysin perusteella omistusasuminen tuottaa naapurustovuorovaikutusta, mutta kun tämä yhteys otetaan huomioon, löytyy yksilön sosioekonomisesta taustasta lähes lineaarinen suhde naapurustoaktiivisuuteen, siten että alhaisempi sosioekonominen tausta on yhteydessä suurempaan naapuriaktiivisuuteen. Pääkaupunkiseudulla korkeampi naapurustoaktiivisuus selittyy tämän tutkielman analyysien perusteella yhdistelmällä alueen ja yksilön piirteitä. Korkean sosioekonomisen tason alueilla on enemmän omistusasumista ja pientaloasumista. Tämän tyyppisiin asumismuotoihin liittyy keskimäärin pidempi asumisaika ja lapsiperheisyys. Naapurustoaktiivisuus on korkean sosioekonomisen tason alueilla keskimäärin kaikkien alueen asukkaiden keskuudessa runsaampaa. Tämä voi osaltaan vaikuttaa alueellisen eriytymisen syntymistä. Matala sosioekonomisen yksilötausta näyttäisi analyysin perusteella olevan yhteydessä suurempaan naapurustoaktiivisuuteen. Matala sosioekonominen yksilötausta voi analyysin perusteella olla yhteydessä suuremman paikallisen yhteisöllisyyden tarpeeseen.
  • Puustinen, Essi (2023)
    The City of Helsinki is the largest employer in Finland. During the last decades, Finland, especially Helsinki, has become more multicultural and multiethnic due to increasing international migration. The aim of this thesis was to examine whether migrant employees have observed and experienced more workplace bullying than their Finnish-born colleagues, and whether gender, age, education or being bullied in childhood might affect this association. The Helsinki Health Study, a questionnaire survey conducted in 2017, was used. In total, 5898 the City of Helsinki employees between ages 19 to 39 responded to the survey; of them, seven per cent had been born abroad. The methods used in the analysis were cross-tabulations and binary logistic regression. The results were broadly in line with previous studies. After adjusting for different characteristics, migrant employees were more likely to experience workplace bullying than their Finnish-born colleagues. In addition, women and the less educated reported workplace bullying more often than men and the highly educated. The highest risk of workplace bullying was found for those who had also experienced childhood bullying. The additional analysis revealed a higher likelihood to experience bullying for migrants born in Africa, the Middle East, and Russia. No difference was found in observing workplace bullying between Finnish-born and all migrants, but according to additional analysis, those who had immigrated to Finland from Africa and the Middle East had observed workplace bullying more often than those who had been born in Finland. The study provides further evidence that immigrant status is associated with a higher likelihood of workplace bullying among 19- to 39-year-old municipal employees. Further investigation is required to unfold the tendencies between different ages and education levels, sectors, and genders, so that workplace bullying can be tackled more effectively. When there are enough respondents, more precise comparisons can be made between migrants of different countries of origin. Workplace bullying in multicultural work communities should be studied with even more versatile methods, especially paying attention to the means that could be used to effectively and permanently reduce the bullying experienced by migrants. With the increasing shortage of labour force, especially in the health and social care sector, diversity at workplaces will increase in Finnish workplaces, and the wellbeing of all employees needs more attention.
  • Mercier, Théo (2022)
    Keväällä 2020 maailma muuttui perustavanlaatuisesti, kun koronaviruspandemia levisi maailmalla ja sulki yhteiskuntia. Vastakeinona viruksen leviämiselle pyrittiin keksimään erilaisia suojautumiskeinoja. Yhteiskunnallisten sulkutoimien lisäksi kansalaisia läpi maailman kehotettiin omaksumaan erilaisia suojautumiskäyttäytymisen muotoja. Vakiintuneimmiksi näistä eri suojautumiskäyttäytymisen muodoista valikoituivat kasvosuojainten käyttö, hyvä käsihygienia, turvavälien pitäminen sekä rokottautuminen. Moni suojautumiskeinoista herätti laaja-alaista keskustelua ja vastahakoisuutta etenkin Yhdysvalloissa, jossa suojautumiskäyttäytymisestä tuli vahvasti poliittinen ilmiö; konservatiivit vastustivat ja liberaalit suhtautuivat myötämielisemmin näitä kohtaan. Keskustelun levitessä myös Suomeen, oli mielestäni tärkeää selvittää, missä määrin käyttäytymisen politisoituminen ja kielteisyys suojautumiskäyttäytymistä kohtaan näkyisi konservatiivisten ihmisten keskuudessa. Konservatiivisuudella viitataan usein joukkoon arvoja, jotka edustavat jotain toivottavaa lopputulemaa, ohjaten samalla myös käyttäytymistä sitä kohti. Konservatiivien suhtautuminen vallitsevaan pandemiaan näyttäytyy kaksijakoisena, sillä historiallisesti, ja aiemman tutkimuksen mukaan korostuneen riskeiltä suojautumisen on katsottu kuuluvan konservatiivien arvomaailmaan, kun taas nykyisessä reaalimaailmassa on saatu hyvin ristiriitaista näyttöä konservatiivien käyttäytymisestä. Lopulta selvisi, että Suomessa eri suojautumiskäyttäytymisten muodot ovat hyvin suosittuja koko kansan keskuudessa. Ainoastaan rokottautumishalukkuudessa ilmenee eroja konservatiivipuolueiden ja muiden välillä. Normien vaikutus suojautumiskäyttäytymisten omaksumiseen osoittautui olevan erittäin keskeisessä asemassa paitsi hyvien suojautumiskäytänteiden leviämisessä, myös konservatiivien keskuudessa leviävän suojautumiskäyttäytymistä haittaavan disinformaation leviämisessä.
  • Kangas, Tuukka (2018)
    Maistereiden uraseuranta on vuonna 2005 alkanut kyselytutkimus. Kyselytutkimuksen kohdejoukkona ovat viisi vuotta aikaisemmin valmistuneet ylemmän korkeakoulututkinnon tai päättyvän alemman korkeakoulututkinnon suorittaneet henkilöt. Kyselyt toteutetaan kokonaistutkimuksena. Kyselytutkimusta koordinoi yliopistojen työelämä- ja urapalveluiden Aarresaari-verkosto. Helsingin yliopisto on ollut mukana kyselytutkimuksissa alusta saakka. Vuonna 2017 maisteriuraseurantoja esitettiin osaksi yliopistojen rahoitusmallia. Tämä on lisännyt tutkittavan aineiston kiinnostavuutta sekä valtakunnallisesti että yliopiston sisällä. Koska kyselytutkimus on muuttunut vuosien varrella, tässä tutkielmassa on keskitytty vain vuonna 2007, 2009 ja 2011 valmistuneiden aineistoihin. Nämä kyselyt on toteutettu vuosina 2012, 2014 ja 2016. Tutkittava kyselytutkimus on suhteellisen laaja ja sisältää useita muuttujia. Tutkielmassa on hyödynnetty binääristä ja multinomiaalista logistista regressiota. Vastemuuttujaksi valittiin kuinka tyytyväinen vastaaja oli kokonaisuudessaan suorittamaansa tutkintoonsa työuran kannalta. Tämä on myös yksi muuttujista, jota on esitetty osaksi rahoitusmallia. Muita muuttujia hyödynnettiin selittävinä muuttujina. Lopputuloksena saatiin kaksi tilastollista mallia, joista ensimmäinen oli kolmen aineiston yhdistelmästä tehty malli ja toinen vuonna 2011 valmistuneiden aineistosta tehty malli. Mallit analysoitiin hyödyntäen eri tapoja, kuten ROC-käyriä ja Hosmer-Lemeshow’n testiä. Yhdistelmäaineiston perusteella tutkintotyytyväisyyden todennäköisyyttä kasvattaa muun muassa, jos pystyy hyödyntämään oppimaansa nykyisessä työssään, työpaikan vaativuustaso vastaa koulutusta ja ei ole kohdannut työttömyyttä valmistumisen jälkeen. Samoin jos vastaaja kokee, että yliopisto-opiskelu on kehittänyt hyvin esimerkiksi teoreettista osaamista, opetustaitoja ja tietoteknisiä taitoja, niin tämä parantaa tyytyväisyyden todennäköisyyttä. Yhdistelmäaineiston perusteella sellaiset henkilöt, jotka pätevöityvät suoraan johonkin ammattiin, kuten lääkäriksi, lakimieheksi tai farmaseutiksi, ovat hieman todennäköisemmin tyytyväisempiä. Vastaavasti vuonna 2011 valmistuneiden aineistosta ns. generalistialoilta valmistuneet henkilöt ovat hieman tyytyväisempiä suhteessa professioaloihin. Uusin aineisto tukee suurelta osin yhdistelmäaineiston havaintoja, mutta sen perusteella merkittävämpiä muuttujia tyytyväisyyden todennäköisyyden selittämiselle ovat riittävien valmiuksien saaminen työelämään ja että työnantaja arvostaa tutkintoa. Näitä kahta muuttujaa ei ole käytettävissä aikaisemmissa aineistoissa.
  • Penttilä, Anniina (nyk. Kotkaniemi) (2022)
    This master’s thesis investigates whether and how influence in policy networks can be studied with Twitter data. Actor influence is of vast interest to policy scholars, as it has been seen to have a notable impact on forming public policies. However, measuring influence is complex, which can limit the scope of research on influence in policy. Exploring social media sources has great potential for providing alternative data for studies concerned with actor influence in policy processes. This study makes two contributions to the field of policy studies. Firstly, it examines whether the influence in real-life policy networks corresponds to the influence in Twitter networks. In the analysis, offline influence is measured as formal decision-making power and informal, reputation-based influence. Online influence is measured by actor centrality on Twitter. Secondly, it looks more closely at how influencing works in online networks. The analysis examines how network interactions affect online influence and whether connections from actors influential in the offline policy network add to an actor's influence on social media. The empirical object of this thesis is the case of the Finnish climate policy network. The analysis is conducted by combining two data sets: offline influence perceptions reported by the network members in a survey and Twitter data consisting of retweets between the same network actors. An actor retweeting another on Twitter is the dependent variable in the analysis. Tie formation in the network is explored with exponential random graph modeling (ERGM) that allows modeling the tie formation patterns on Twitter conditional on actor influence while accounting for other factors posited to contribute to tie formation. The main results are as follows. (1) Actors that are perceived as the most influential in the offline policy network are also the most influential on Twitter; (2) Having formal powers, such as being a government agency, is not associated with more incoming ties online; (3) Being influential online begets even more ties due to the status granted by the central position and (4) having online ties from actors that are influential offline does not add to an actor’s influence. This thesis shows that influence amongst policy network actors can be studied using social media data. The results also have practical implications by demonstrating that actor influence is constructed in interaction over time. The fact that ties from influential actors did not lead to more incoming ties implies that social media centrality cannot be fully equated with real-life influence. These results encourage policy network researchers to continue exploring the use of observable digital networks in research on actor influence.
  • Löthman, Veera (2020)
    Tutkielma tarkastelee suomalaisten käsityksiä tuomioistuimien virheettömyydestä ja tehokkuudesta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitä tekijöitä näiden mielikuvien taustalla voisi olla. Tässä maisterintutkielmassa tuomioistuimiin kohdistuvaa luottamusta tutkitaan instrumentaalisesta näkökulmasta kysymällä vastaajilta, kuinka usein he uskovat tuomioistuimien tekevän virheitä, joiden seurauksena syylliset pääsevät vapaaksi. Luottamuksen instrumentaalinen näkökulma tarkastelee kansan luottamusta tuomioistuimien kykyyn toimia tehokkaasti ja virheettömästi saaden rikoksiin syyllistyneet vastuuseen teoistaan – ytimessä on siis kansalaisten luottamus siihen, täyttävätkö tuomioistuimet perustehtävänsä. Tutkielmassa ensinnäkin selvitetään, onko sosioekonomisilla taustatekijöillä yhteys käsityksiin tuomioistuimien toiminnasta. Toiseksi tutkielmassa selvitetään, ovatko vastaajan omat tuomioistuin- ja uhrikokemukset yhteydessä tuomioistuimia koskeviin mielikuviin. Kolmas tutkielman tarkastelun kohde on kansalaisten rikos- ja rangaistustiedon tason yhteys käsityksiin tuomioistuimien toiminnasta. Neljänneksi tutkielmassa selvitetään, ovatko rikos- ja rangaistustiedon lähteet yhteydessä suomalaisten tuomioistuinmielikuviin. Tutkielma nojaa teoriansa osalta aikaisempaan tutkimustraditioon aiheesta – tutkimustraditiosta nousevat hypoteesit muodostavat tutkielman tutkimusteorian. Tutkimuksen aineistona on Suomalaisten oikeustaju: kansalaiset 2016 -tutkimuksen aineisto, joka sisältää 1251 havaintoa. Aineistoa korjattiin painokertoimilla vastaamaan Suomen väestön alueellista, ikä-, sukupuoli- ja puoluekannatusjakaumaa. Tutkielman analyysi toteutettiin usean selittävän muuttujan lineaarisella regressioanalyysilla, jonka ensimmäiseen regressiomalliin lisättiin sosioekonomiset tekijät, toiseen omat tuomioistuin- ja rikosuhrikokemukset, kolmanteen rikos- ja rangaistustiedon taso ja neljänteen malliin rikos- ja rangaistustiedon lähteet. Rikos- ja rangaistustiedon tasoa mitattiin esittämällä vastaajille kymmenen väittämää koskien erilaisia rikoksia ja rikosseuraamuksia. Rikos- ja rangaistustiedon lähteistä muodostettiin faktorianalyysin avulla neljä summamuuttujaa: perinteinen uutismedia, iltapäivälehdet, tutkimus- ja selvitystieto ja muut tietolähteet sekä sosiaalinen media ja vaihtoehtomedia. Tutkielman tulosten mukaan todennäköisyyttä epäluottamukseen tuomioistuimien toiminnan virheettömyyttä ja tehokkuutta kohtaan lisäävät naissukupuoli, korkea ikä, matala koulutus ja toimeentulovaikeudet. Lisäksi omat kokemukset tuomioistuimista ovat tulosten mukaan yhteydessä epäluottamukseen tuomioistuimia kohtaan, mutta rikosuhrikokemuksilla ei ole analyysin perusteella yhteyttä tuomioistuinluottamukseen. Korkea tiedontaso rikoksista ja rangaistuksista taas on yhteydessä korkeaan luottamukseen tuomioistuimia kohtaan. Rikos- ja rangaistustiedon lähteistä sosiaalinen ja vaihtoehtomedian käyttö on yhteydessä epäluottamukseen tuomioistuimien toiminnan virheettömyydestä ja tehokkuudesta. Tutkimuksen tulokset ovat pääosin linjassa aiemman tutkimuksen kanssa. Rikos- ja rangaistustiedon tason ja rikos- ja rangaistustiedon lähteiden yhteyttä suomalaisten tuomioistuinluottamukseen ei oltu tutkittu aiemmin. Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että tosiasioiden tunteminen rikoksista ja rangaistuksista on yhteydessä kansalaisten luottamukseen tuomioistuimien kyvystä tehdä oikeita päätöksiä. Kansalaisten rikos- ja rangaistustiedon tason parantaminen voisi siis vaikuttaa tuomioistuimien nauttimaan kansan luottamukseen positiivisesti: luottamus voi syntyä silloin, kun kansalaiset tietävät, miten tuomioistuin toimii ja miksi. Tuomioistuimien luottamuksella on tärkeä vaikutus yhteiskuntarauhan ylläpitäjänä, joten rikollisuuteen ja rangaistuksiin liittyvän faktatiedon saatavilla olo olisi tärkeää luottamuksen tason kasvattamiseksi.
  • Turunen, Teemu (2020)
    Tässä sosiaalityön maisterintutkielmassa tarkastellaan sitä, näkyykö väitetty suomalaisen yhteiskunnan eriarvoistumiskehitys myös yksilöiden työhön sitoutumisessa vertailemalla työssäkäyvien ja työttömien työhön sitoutumista Suomessa. Tarkemmin sanottuna, tutkielmassa vastataan seuraaviin kysymyksiin: onko työssäkäyvien ja työttömien työhön sitoutumisessa eroja ja onko mahdollinen ero kasvanut vai supistunut vuoden 2005 ja vuoden 2015 välillä? Tutkielman teoreettiset lähtökohdat rakentuvat eriarvoisuutta ja työelämäntutkimusta koskevista tutkimuskeskusteluista. Tutkimuksen aineistona käytetään suomalaisia edustavia ISSP-kyselyaineistoja vuosilta 2005 ja 2015. Työhön sitoutumisella tutkielmassa tarkoitetaan sitä, missä määrin kyselyvastaajat haluavat osallistua palkkatyöhön yleensä, riippumatta siitä, onko se taloudellisesti välttämätöntä. Vuoden 2005 aineisto koostuu 731 työssäkäyvästä vastaajasta ja 69 työttömästä vastaajasta. Vuoden 2015 aineisto muodostuu 602 työssäkäyvästä vastaajasta ja 70 työttömästä vastaajasta. Tutkielmassa käytettäviä tilastollisia menetelmiä ovat kuvailevat analyysit, riippumattomien otosten t-testi sekä lineaarinen regressioanalyysi. Tulosten mukaan työssäkäyvien ja työttömien välillä ei ole erityisen suuria eroja työhön sitoutumisessa. Työssäkäyvillä on kuitenkin hieman vahvempi sitoutuminen työhön kuin työttömillä, vaikka tilastollisissa analyyseissä otetaan huomioon vastaajien sukupuoli, ikä, koulutus ja henkilöiden määrä yhteensä heidän kotitalouksissaan. Aiemmissa, lähinnä muita maita kuin Suomea käsitelleissä tutkimuksissa työttömien on sen sijaan todettu yleensä osoittaneen ainakin yhtä vahvaa sitoutumista työhön kuin työssäkäyvien henkilöiden. Tässä mielessä Suomi vaikuttaa kiinnostavasti poikkeavan muista maista tämän tutkielman tulosten osalta. Ero työssäkäyvien ja työttömien työhön sitoutumisessa lisäksi kaventui vuosien 2005 ja 2015 välillä. Tämä on yllättävää eriarvoisuuden vahvistumista koskeviin tutkimuskeskusteluihin suhteutettuna.
  • Kukila, Eetu (2023)
    Tässä tutkielmassa tutkitaan valtasiirtymää Vasemmistoliitossa. Valtasiirtymähypoteesin mukaan valta on siirtynyt puolueessa jäsenistöltä puolue-eliitille. Lähtökohtana Vasemmistoliiton valinnalle tutkimuksen kohteeksi toimii se, että Vasemmistoliitto on jäänyt tutkimukselliseen pimentoon jäsendemokratiaa ja valtasiirtymää tutkittaessa. Tutkimuksen keskittyminen Vasemmistoliittoon avaa joukkopuolueeseen pohjautuvan puolueen jäsenten näkemyksiä vallasta ja jäsendemokratiasta. Täten tutkimus tuo uutta näkökulmaa Suomen puoluetutkimuksen kentälle. Tutkielman varsinaisena tavoitteena on selvittää, onko Vasemmistoliitossa tapahtunut valtasiirtymää ja miten valta on jakautunut eri toimielinten välille. Valtasiirtymän tarkastelun ohella tutkielmassa tutkitaan jäsenten puolueen demokratiaa kohtaan koetun tyytyväisyyden yhteyksiä arvioihin puolue-elinten vallasta. Lisäksi tutkielmassa selvitetään mitkä muut tekijät selittävät puolue-elinten arvioitua valtaa. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä ovat puolueteoriat, jotka osoittavat joukkopuolueiden muutoksen asiantuntijoiden valtaa korostaviksi professionaalisiksi vaalipuolueiksi ja kartellipuolueiksi. Taustalla vaikuttaa rappiokertomustulkinta puoluedemokratian muuntumisesta kohti yleisödemokratiaa, jossa puoluepolitiikka on yksilöitynyttä. Nämä muutokset puoluejärjestelmissä muuttavat myös puolueiden sisäistä vallanjakoa niin, että puolueen jäsenistöä edustavat kenttätason puolue-elimet menettävät valtaa julkisella toimintatasolla toimiville puolueen puheenjohtajistolle ja eduskuntaryhmälle. Tutkielman aineistona käytetään marraskuussa vuonna 2021 Vasemmistoliiton jäsenille lähetettyä kyselytutkimusta. Kyselytutkimuksen avulla selvitettiin jäsenten näkemyksiä Vasemmistoliiton jäsendemokratiasta ja puolue-elinten vallasta. Kyselytutkimuksessa saatua aineistoa tutkitaan lineaarisen regressioanalyysin keinoin. Regressioanalyysia käytetään, kun halutaan selvittää, mitkä muuttujat parhaiten selittävät tutkittavaa ilmiötä. Regressioanalyysin selitysaste osoittaa, kuinka hyvin selittämisessä on onnistuttu. Tutkielmassa tehtäviin regressioanalyyseihin valitaan selitettäviksi muuttujiksi puolueen puheenjohtajan, puoluehallituksen ja puoluekokouksen arvioitu valta. Selitettävät muuttujat edustavat jokaisen kolmen toimintatason puolue-elimiä, joille jäsenet arvioivat eniten valtaa. Näitä pyritään selittämään selittävien muuttujien avulla. Tutkielmassa selittäviksi muuttujiksi valikoidaan jäsenten puolueen demokratiaa kohtaan koettu tyytyväisyys sekä kontrollimuuttujat, joita ovat kyselytutkimuksessa vastaajan taustatietoina annetut ikä, liittymisvuosi puolueeseen, koulutustaso sekä rooli puolueessa. Ennen regressioanalyysin ajoa selittävät muuttujat operationalisoidaan dummy-muuttujiksi, mikä mahdollistaa luokitteluasteikollisten muuttujien käytön lineaarisessa regressioanalyysissa. Regressioanalyysissa selittävät muuttujat auttavat kertomaan, mikä yhteys jäsenen taustassa selittää parhaiten näkemyksiä puolue-elinten vallasta. Havainnot osoittavat, että valtasiirtymähypoteesin voidaan sanoa toteutuvan Vasemmistoliitossa. Julkisen toimintatason elimille arvioidaan enemmän valtaa kuin muille toimintatasoille. Regressioanalyysien havainnot osoittavat, että mitä tyytyväisempi jäsendemokratiaan on, sitä enemmän arvioi puolue-elimillä olevan valtaa. Tyytyväisyyttä mittaavien muuttujien merkitsevyysasteet ovat tilastollisesti merkitseviä myös silloin, kun otetaan huomioon kontrollimuuttujat. Kontrollimuuttujista vuosina 2000–2009 ja 2016–2021 puolueeseen liittyneet sekä 26–45-vuotiaat ja 45–65-vuotiaat omaavat myös itsenäistä selitysvoimaa. Samoin puoluerooliltaan aktiiviset ja kunnallisessa luottamustehtävässä toimivat omaavat itsenäistä selitysvoimaa. Tyytyväisyys selittää kuitenkin merkitsevimmin arvioita puolue-elinten vallasta. Tutkielmassa paitsi kerrotaan, miten vallan arvioidaan sijoittuvan puolue-elinten välille, myös osoitetaan, mitkä tekijät parhaiten selittävät näitä arvioita. Tutkielman havainnot ovat yhteneväisiä puolueteorioiden kanssa ja asemoivat tutkielman osaksi puoluetutkimusten kenttää.
  • Mattsson, Teppo (2019)
    The mediation of intimate partner violence (IPV) has been statutorily regulated in Finland since year 2006. Earlier IPV was mediated around Finland to different extents. The mediation of IPV has been very controversial from the very beginning. Status of victims has been considered bad, there have been doubts about her/his voluntariness and it has been seen that the suspect is too slightly affected. On the other hand there has been a lot good experiences of mediation and the parties have been instructed to further services. This thesis studies perceived justice and voluntariness in the mediation of IPV and perceived mediation procedures of mediation parties and mediators. As a control group in the study there were mediation parties and mediators of cases with other violence than IPV. The study was cross-sectional and the survey aimed to cover all parties and mediators of IPV and non-IPV violence mediation cases managed by three service providers in Finland during 12 months period. Measure of perceived justice was based on results by Colquitt (2001) and Gramatikov et al (2009), measure of voluntariness was based on self-regulation questionnaires of self-determination theory and measure of mediation procedure was based on the metamodel of Alexander (2008). The survey was tested by employees of mediation service providers and by voluntary mediators. After a short period it was found that the response rate is very low. As a corrective action the survey was truncated but despite survey simplification response rate did not achieve target level. Data (n = 169) was analysed with R software using illustrative figures, factor analysis, non-parametric test, linear regression analysis and logistic regression analysis. Based on study data mediation parties perceive mediation as more fair than mediators. Parties also perceive that mediators control more the process than mediators assess but parties are more satisfied with the mediation than mediators assess. There are no differences of perceived voluntariness and justice between IPV mediation and other violence than IPV mediation. Facilitative mediation style is in positive relation with perceived justice in IPV cases but in control group no relation was seen between the constructs. Almost all mediation parties are very satisfied with the mediation and their perceived justice is very positive. Even the parties see that they are voluntarily in mediation, they might feel guilty if they were not aiming to reconciliation, or they might think that their refusal to participate mediation could upset the other party. Study data supports that it’s reasonable to continue IPV mediation but attention should be drawn to the genuine desire and capacity of the parties to participate mediation. In the thesis there are some recommendations how to develop mediation activities. Further studies are needed to understand better IPV mediation effectiveness and how the parties and mediators perceive the mediation. In the thesis a study design is presented to get valid and reliable data for continuous development of IPV mediation activities.
  • Koponen, Eija-Leena (2012)
    Suomessa vuoden 2011 syksyllä aloitettu lukukausimaksukokeilu EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille maisterivaiheen opiskelijoille on herättänyt laajaa keskustelua ja huolta mm. ylioppilaskunnissa. Tämän tutkielman alkuperäinen tavoite oli selvittää kyselytutkimuksen avulla miten lukukausimaksukokeilu vaikuttaa opiskelija-ainekseen, sillä on todisteita siitä että maksujen käyttöönotto vaikuttaa negatiivisesti alemmista sosioekonomisista luokista tulevien korkeakouluun hakeutumiseen. Yllättävän pieni maksavien opiskelijoiden määrä muutti tutkimuksen otteen pilotiksi, jonka tavoitteena oli testata niin lomaketta kuin tutkimuskysymystä laajempaa jatkotutkimusta varten. Lisäksi tavoitteena oli hankkia tietoa ulkomaalaisten opiskelijoiden taustoista, asenteista ja rahankäytöstä. Tutkimuksen aineisto on kerätty Aalto-yliopiston maisteriohjelmien ulkomaalaisilta opiskelijoilta tutkimusta varten laaditulla verkkokyselylomakkeella. Verkkokyselylomakkeella on monta muista tiedonkeruutavoista poikkeavaa ominaisuutta, joita käsitellään tutkielmassa. Lisäksi vastauskadon ehkäisyyn perehdytään kyselylomakkeen rakentamisvaiheessa. Kyselyn muuttujat mittaavat opiskelijoiden sosioekonomisen taustan lisäksi motivaatiota hakeutua Suomeen opiskelemaan ja asenteita lukukausimaksuja kohtaan. Aineistoa analysoidaan esimerkinomaisesti faktorianalyysillä sekä ryhmittelyanalyysillä. Faktorianalyysin teko aloitetaan konfirmatorisella lähestymistavalla jatkaen eksploratiivisella otteella. Ryhmittelyanalyysi muodostetaan kahta faktoripistemuuttujaa käyttäen hierarkisilla ja ei hierarkisella metodilla. Ryhmiä pyritään kuvailemaan taustamuuttujien avulla. Lisäksi menetelmien teoriaa esitellään tutkielmassa laajemmin. Tutkielman tulokset monimuuttujamenetelmien osalta jäivät vaatimattomiksi ensinnäkin tutkimuskysymysten muututtua pilottimaiseksi kohderyhmän laajentamisen myötä. Lisäksi aineiston muuttujien jakaumat olivat liian vinoja hyvien analyysien tekemiseksi. Näin ollen tulokset toimivat esimerkkeinä, jos tutkimusta päätetään uusia. Pilottitutkimuksena tutkimus on onnistunut ja ja sen avulla saatiin paljon tietoa kyselyn teosta sekä opiskelijoista. Tutkimusta uusittaessa on syytä käyttää lyhyempää kyselylomaketta ja ottaa paremmin huomioon kaikki erityisryhmät ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden joukossa. Kyselytutkimuksen vastausprosentti oli hyvä (n. 46 %), mikä johtunee opiskelijoita kiinnostavan aiheen lisäksi, siitä että tutkimukseen osallistumisen porkkanana oli 100 euron lahjakortin arvonta. Kysely suunniteltiin ja toteutettiin noudattaen kirjallisuudessa esitettyjä ohjeita ja kyselylomakkeeseen vastattiin tasaisesti, joten myös itse kysely oli vähintäänkin melko onnistunut. Valitettavasti keskeyttäneistä ei ollut tilaisuutta saada informaatiota ja vastauskatoanalyysi jäi tyngäksi. Tutkimuksen tuloksia voi sinällään käyttää hyväksi opiskelijoiden edunvalvonta työssä myös muun kuin lukukausimaksukokeilun parissa. Esimerkiksi ulkomaalaisten opiskelijoiden sosioekonomista taustaa tai rahankäyttöä ei ole ennen tätä tutkittu vastaavalla laajuudella. Lisäksi tämän pilottitutkimuksen ja sen tulosten perusteella Aalto-yliopiston ylioppilaskunnalla (AYY) on mahdollisuus toteuttaa seuraavina vuosina vastaavanlainen kysely omille opiskelijoilleen, tai laajentaa tutkimusta koko Suomea koskevaksi ja saavuttaa näin parempaa tietoutta koskien lukukausimaksukokeilua.