Browsing by Subject "lääketieteellistyminen"

Tutkielmassa tarkastellaan työterveysammattilaisten näkemyksiä siitä, miten työntekijöiden mielenterveysongelmat muodostuivat keskeiseksi työkyvyttömyyskysymykseksi Suomessa. Tutkielman analyyttisena viitekehyksenä toimii työkykyisyyden käsite. Käsitteellä viitataan ajallisesti muuntuvaan yhteiskunnalliseen luokitteluun, jossa työikäinen väestö jaetaan työkykyisiin ja työkyvyttömiin. Tutkielma pyrkii lisäämään ymmärrystä työntekijöiden mielenterveysongelmien nousuun liittyvistä kehityspiirteistä ja laajentamaan käsitystä työntekijöiden työkykyisyydestä. Tutkielma on osa Työterveyslaitoksen Psyykkisen haavoittuvuuden nousu suomalaisessa työelämässä 1960-2013 -hanketta, jonka tarkoituksena on lisätä tietoa työntekijöiden mielenterveysongelmien yhteiskunnallisesta noususta. Tutkimusaineisto koostuu 41 asiantuntijahaastattelusta. Haastateltavat olivat pitkän työuran työterveyshuollossa tehneitä työterveyslääkäreitä, psykiatreja, työterveyshoitajia ja työterveyspsykologeja. Työterveyslaitoksen tutkijat Ari Väänänen, Jussi Turtiainen ja Anna Kuokkanen toteuttivat haastattelut tammi-kesäkuussa 2015. Aineiston analyysi pohjautuu sosiaaliseen konstruktionismiin, jolloin työterveysammattilaisten käsitysten voidaan nähdä rakentavan sosiaalista todellisuutta ja olevan samalla itse sosiaalisesti rakentuneen todellisuuden tuotteita. Aineiston analyysimenetelmänä hyödynnetään sisällönanalyysia. Haastatteluaineiston perusteella voidaan todeta, että työterveysammattilaisten käsitykset työntekijöiden työkyvykkyydestä ovat historiallisesti muuttuneet. 1980-luvulta lähtien työntekijöiden psyykkiset, kognitiiviset ja sosiaaliset ominaisuudet korostuivat aiempaa enemmän työkykyisyyden määrittelyssä. Tähän työkykyisyyden painopisteen muutokseen vaikuttivat monien työterveysammattilaisten mukaan pääosin työelämän rakenteelliset muutokset, jotka muokkasivat työn vaatimuksia. Kaikkien työntekijöiden psyykkiset, kognitiiviset tai sosiaaliset kyvyt eivät enää riittäneet uusista vaatimuksista suoriutumiseen, minkä seurauksena työntekijät alkoivat oireilla psyykkisesti. Lisäksi osa työterveysammattilaisista näki työntekijöiden käsitysten omasta terveydestään ja työkykyisyydestään muuttuneen vuosikymmenten kuluessa. Tämän seurauksena työntekijät kokivat työterveysammattilaisten mielestä normaalit tunteet ja vastoinkäymiset aiempaa useammin psyykkisinä oireina. Tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että työterveysammattilaisten mukaan työkykyisyys on historiallisesti kietoutunut tuotannon, taloudellisten suhdanteiden, työikäisen väestön, kulttuurin, sosiaalipolitiikan ja työterveyshuollon muutoksiin. Aiemmista tutkimuksista poiketen mielenterveysongelmien nousu ei ole tulosten mukaan johtunut joko työelämän tai työntekijöiden muutoksesta, vaan molemmista. Mielenterveysongelmien ilmenemisen työterveyshuollon vastaanotolla voidaan nähdä heijastavan työkykyisyyden historiallisesti määrittyvää luonnetta.