Browsing by Subject "läheisyys"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2024)Tutkielma luo antropologisen katseen suomalaiseen elokuva-alaan, joka menestyy tällä hetkellä upeasti kansainvälisesti, mutta on samalla murroksessa alan toimintatapojen ja käytäntöjen muuttuessa, kuten tutkielmassa osoitetaan. Tutkielma tutkii, millainen suomalainen elokuva-ala on 2020-luvulla ja kuinka elokuvantekijät luovat elokuvan arvoa. Kaksiosaisen tutkimuskysymyksen kautta elokuva-alaa käsitellään sekä alan toimijoiden että elokuvantekijöiden näkökulmasta. Tutkimuskysymyksen ajallinen rajaus puolestaan yhdistää alan siihen tällä hetkellä vaikuttaviin ilmiöihin: ilmastokriisistä #metoon jälkeiseen aikaan ja monimuotoisuuteen sekä koronapandemiasta selviytymisestä taloudelliseen epävakauteen ja kulutusmuutoksiin. Elokuvaa lähestytäänkin sosiokulttuurisena toimintana ja keskittymällä elokuvan symboliseen arvoon. Tutkimuksen aineisto on kerätty kevään 2022 ja kevään 2023 välisenä aikana tekemällä etnografinen kenttätyö, joka koostui erilaisista kenttätyövaiheista: kohtaamispiste-etnografiasta, kolmen kuukauden tuotantoharjoittelusta, kahdesta haastattelusta sekä neljän kuukauden apulaisohjaajakoulutuksesta. Keskeisimmät tutkimusmetodit ovat olleet osallistuva havainnointi ja puolistrukturoidut haastattelut, joista saatu aineisto on analysoitu temaattisesti koodaamalla. Teoreettisen viitekehyksen tutkielmaan luovat liminaalin, arvon ja luottamuksen käsitteet sekä niihin liittyvät teoriat. Tutkimusaineiston etnografisiin esimerkkeihin pohjaten tutkielmassa osoitetaan suomalaisen elokuva-alan olevan tällä hetkellä liminaalin eli välitilan kaltaisessa murroksessa, koska ala on 2020-luvun ilmiöiden vaikutusten myötä irtautumassa aiemmista toimintatavoistaan ja omaksumassa uusia käytänteitä. Elokuvantekijöiden näkökulmasta taas osoitetaan, että elokuvantekijät luovat elokuvan arvoa lahjanvaihdannan tapaisen, vastavuoroisen toimintansa eli elokuvanteon kautta. Samalla tämä toiminta luo myös elokuvantekijöiden välille perheenomaisia, läheisiä mutta hierarkkisia suhteita, joissa syntyy taiteellisen työskentelyn ja yhteisöllisen elokuvanteon mahdollistava luottamus lisäten elokuvan arvoa elokuvantekijöille. Suomalaista elokuva-alaa ja elokuvantekijöitä ei ole ennen tutkittu antropologian näkökulmasta, joten tutkielma antaa uudenlaista, ihmislähtöistä tietoa suomalaisen elokuva-alan tämänhetkisestä tilanteesta tuoden esille myös elokuvantekijöiden näkökulman.
-
(2018)Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee nuorten aikuisten läheisiä sisarussuhteita. Sisarussuhteita ei ole sosiologiassa juurikaan tutkittu. Lapsuudenkodista pois muuttamisen jälkeen itsestään selvänä pidetyt olosuhteet päättyvät ja yksilöiden omille valinnoille jää enemmän tilaa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaisia läheissuhteita sisarussuhteet ovat nuoressa aikuisuudessa ja millaisina ne näyttävät relationaalisesta näkökulmasta prosessimaisen toiminnan kautta. Sen lisäksi niitä verrataan perhe- ja ystävyyssuhteisiin. Aineisto koostuu 14 puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, johon osallistui noin 25−35-vuotiaita nuoria aikuisia, jotka kokevat suhteen yhteen tai useampaan sisarukseen läheisenä tai merkityksellisenä. Tutkielman pääasiallisena metodina on käytetty figurationaalista lähestymistapaa, joka yhdistää haastattelut ja jonkin lomaketyyppisen aineistonkeruutavan, tässä tapauksessa läheissuhteiden kartat. Jälkimmäisillä on kerätty tietoa haastateltavien lähipiiristä. Tulosten perusteella läheisiä sisarussuhteita ylläpidetään aikuisuudessa enimmäkseen puhelimen välityksellä. Sisarukset eivät ehtineet tavata toisiaan niin usein kuin halusivat muun muassa kiireisestä elämäntilanteesta ja välimatkasta johtuen. Suhteisiin sisältyi sekä taloudellista, käytännöllistä että emotionaalista auttamista ja tukemista. Haastateltavien lähipiirit koostuivat vaihtelevista määristä perheenjäseniä, sukulaisia ja ystäviä. Haastateltavia näytti yhdistävän, että kaikki laskivat lähimmiksi ihmissuhteikseen perhepiiriä: sisaruksia ja/tai omia vanhempia. Näyttääkin siltä, että läheisillä perhesuhteilla on taipumus kasaantua. Elämän erilaiset murroskohdat olivat vaikuttaneet haastateltujen sisarusten läheisyyteen. Käännekohtina mainittiin muun muassa vanhempien ero, perheenjäsenen sairastuminen tai kuolema, jotka tekivät näkyväksi perheen haavoittuvuuden. Samalla ne vaikuttivat ajatuksiin sisarusta kohtaan. Toinen merkittävä muutoskohta oli kypsyminen ja aikuistumisen ajanjakso, jolloin tyypillisesti luodaan uutta käsitystä itsestä ja muista. Kolmantena esiin tulivat muutokset suhdemuodostelmissa, kuten lapsen saaminen tai kumppanin tapaaminen, jolloin uusi tilanne vaikutti sisarustenkin suhteeseen. Käännekohdat eivät kuitenkaan olleet kaikkien kohdalla samansuuntaisia, vaan lähensivät toisia ja etäännyttivät joitain. Läheisiin sisarussuhteisiin mahtui myös ristiriitaisia tunteita. Vierauden kokemusta syntyi muun muassa erilaisista arvomaailmoista tai maailmankatsomuksista ja eroista työ- tai rahatilanteessa. Myös suhdemuodostelmissa tapahtuvat muutokset, kuten lapsen saaminen ja uusien kumppanien mukaan liittyminen, saattoivat aiheuttaa jännitteitä sisarusten välille. Suhteet koettiin kuitenkin niin merkityksellisiksi, että jännitteitä aiheuttavat asiat pyrittiin sivuuttamaan keskusteluissa. Aikaamme on kuvattu individualistiseksi. Tutkimusten mukaan perhemyönteisyys ja perheen kanssa vietetyn vapaa-ajan arvostus ovat kuitenkin viime vuosina kasvaneet. Tämän tutkielman tulosten perusteella aikuisuuden läheiset sisarussuhteet tarjoavat pysyvyyttä ja itsestäänselvyyttä epävarmassa maailmassa. Toisaalta ne pitävät sisällään ystävyyssuhteille tyypillistä henkilökohtaista pitämistä ja vastavuoroista jakamista. Tästä johtuen ne näyttävätkin asettuvan läheissuhteina jonnekin perhesuhteiden ja ystävyyssuhteiden välimaastoon.
Now showing items 1-2 of 2