Browsing by Subject "lähetysjärjestöt"

Tässä etnografisessa tapaustutkimuksessa tutkitaan, miten lähetysjärjestö One Way Missionin kristillinen identiteetti ilmenee järjestön intialaisten työntekijöiden käsityksissä muodostamastaan yhteisöstä sekä maallisen ja hengellisen auttamistyön luonteesta ja merkityksistä. Tutkimuksen kautta pyritään saamaan syvällistä ymmärrystä kristillisen avustustyön todellisuudesta Intian sosiopoliittisessa kontekstissa. Tutkimuksen kohteeksi valikoitui järjestön intialaisten työntekijöiden näkemykset, koska kokonaisvaltaisen ymmärryksen saaminen uskonnon ja kehityksen välisestä suhteesta vaatii paikallisen näkökulman huomioimista. Laadullisen tapaustutkimuksen tutkimusaineisto kerättiin etnografisia menetelmiä käyttäen Intiassa, Andhra Pradeshin osavaltiossa sijaitsevassa One Way Missionin työkeskuksessa kahden kuukauden pituisen kenttätyön aikana talvella 2012–2013. Aineistona on 21 lähetysjärjestön intialaisen työntekijän haastattelua, joita täydennettiin osallistuvaan havainnointiin perustuvien muistiinpanojen avulla. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin laadullista aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Analyysin kautta saatuja tuloksia pohditaan uskontoa ja kehitystä ja niiden välistä suhdetta sekä uskonnollisia järjestöjä ja evankelikaalista lähetystyötä sekä siihen liittyvää kokonaisvaltaista holistista kehitysnäkemystä käsittelevän kirjallisuuden valossa. Tutkimustulokset osoittavat, että kristinusko ilmenee One Way Missionin intialaisten työntekijöiden käsityksissä kolmella eri tavalla: yhteisöllisyyden luojana lähetysjärjestön järjestökulttuurissa, holistisena apukäsityksenä sekä avustustyön merkityksellisyyden lähteenä. Järjestön työntekijät kokevat organisaation johtajien toimintatavat välittäväksi johtajuudeksi ja työntekijöiden keskinäiset sekä työntekijöiden ja avunsaajien väliset suhteet tasa-arvoisiksi. Lisäksi järjestö on monelle työntekijälle työpaikan lisäksi myös seurakunta. Holistinen eli kokonaisvaltainen apukäsitys tulee ilmi avun hengellisen ja maallisen ulottuvuuden yhdistämisenä. Evankeliointi koetaan tärkeänä osana päivittäistä työtä ja myös maallinen apu koetaan evankelioivana toimintana. Käsitys hyvästä elämästä ja toivottavasta muutoksesta liitetään erottamattomasti käsitykseen siitä, mikä on moraalisesti oikea tapa elää suhteessa Jumalaan ja toisiin ihmisin. Järjestö pyrkii aktiivisesti levittämään omaa uskoaan, mutta usko ei vaikuta syrjivästi yhteistyökumppaneiden tai avunsaajien valintaan. Kristinusko ilmenee työntekijöiden käsityksissä myös avustustyön merkityksellisyyden lähteenä. Sekä hengellinen, että maallinen työ tulkitaan uskon kautta Jumalan johdatukseksi ja koko järjestön olemassaolo Jumalan ihmeeksi. Toisaalta vastauksissa painotetaan myös avun vastavuoroisuutta. Työntekijät kokevat itsensä sekä avun kohteiksi, että avun antajiksi. One Way Mission on samaan aikaan lähetysjärjestö, avustusjärjestö ja seurakunta, mikä osoittaa uskonnollisten järjestöjen kategorisoinnin vaikeuden. Järjestö ei ole omaksunut vallitsevaa kehitysdiskurssia osaksi omaa apukäsitystään ja poikkeaa tässä monista muista tutkimuksissa esiin nousseista lähetysjärjestöistä. Tutkimuksen tulokset vahvistavat teoriakirjallisuudessa hahmoteltua holistisen kehityksen käsitettä, jolla viitataan kristilliseen tapaan ymmärtää sekä köyhyys, että tarvittavat avun muodot kokonaisvaltaisesti. Kristillinen näkemys ei erota toisistaan maallista ja hengellistä elämää. Lisäksi toivottava muutos ja hyvä elämä liitetään erottamattomasti ajatukseen moraalisesta oikein elämisestä. Holistisen avun tavoitteena on yksilöiden tasolla tapahtuva sisäinen muutos välittävien ihmissuhteiden kautta.