Browsing by Subject "lähiöt"
Now showing items 1-6 of 6
-
(2018)Tuoreet tutkimukset suomalaisten lähiöiden kehityksestä ja nykytilasta kertovat lähiöiden merkittävistä eroista sekä niiden sosioekonomisen rakenteen että sosiaalisen elämän suhteen. Myös aikaisempien, Suomen suurimpiin kaupunkiseutuihin keskittyneiden tutkimusten valossa lähiöt ovat herättäneet huolen niihin keskittyvästä huono-osaisuudesta ja sen seurauksista. Huono-osaisuuden alueellinen kasautuminen yhdistetään kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa usein pelkoon niin pitkälle menevästä alueellisesta erilaistumisesta, että alueiden taantuminen alkaa ruokkia itse itseään. Naapurustovaikutuksia tutkittaessa tarkoitus onkin selvittää, kumuloituuko huono-osaisuus sen alueellisen kasautumisen myötä, vai ilmentääkö huono-osaisuuden alueellinen kasautuminen vain yhteiskunnallista eriarvoisuutta alueellisesti. Erilaistuvien asuinympäristöjen voidaan ajatella tuottavan eriarvoistumista hyvin monella tavalla. Suomalaisessa yhteiskunnassa yksi merkittävä ihmisten eriarvoisuuden kuvaaja on terveys, joka näkyy alati kasvavina eroina elinajanodotteessa sosioekonomisen aseman mukaan tarkasteltuna. Yksi merkittävimmistä sosioekonomisten terveyserojen kasvun aiheuttajista Suomessa ovat alkoholiperäiset kuolinsyyt ja alkoholinkäyttötapoja tarkasteltaessa vaikuttaakin siltä, että haitallisimmiksi katsottavat kulutustavat ovat yleisempiä alemmissa sosioekonomisissa asemissa. Tässä tutkielmassa pyrittiin selvittämään, voiko lähiöihin keskittynyt huono-osaisuus tuottaa sellaisia sosiaalisia ja kulttuurisia ympäristöjä, joiden vaikutuksesta yksilöt käyttäytyvät terveyttään heikentävällä tavalla yli sen, mitä heidän yksilölliset piirteensä antaisivat olettaa. Tutkielmassa tarkastellaan alueen huono-osaisuuden ja yksilötason alkoholin kulutuksen välistä yhteyttä ja pyritään ymmärtämään, minkä mekanismien kautta alueellinen huono-osaisuus voi vaikuttaa yksilön käytökseen. Tutkielman ensisijaisena hypoteesina on, että alueen huono-osaisuus lisää yksilöiden alkoholin kulutusta yksilötason tekijöistä riippumattomalla tavalla. Yksilötason tekijöiden oletetaan vaikuttavan yhteyteen kuitenkin siten, että havaittavat vaikutukset ovat voimakkaampia huono-osaisille yksilöille. Lisäksi oletetaan, että alueen huono-osaisuus vaikuttaa yksilön käytökseen sekä yksilö- että aluetason sosiaalis-interaktiivisten mekanismien kautta. Näiden mittareina käytetään yksilötasolla yksilön alueeseensa kiinnittyneisyyttä kuvaavia muuttujia ja aluetasolla alueen sosiaalista koheesiota, alueen epävirallista sosiaalista kontrollia ja paikallista alkoholin kulutuskulttuuria alueen riskikuluttajien osuudella mitattuna. Tutkimuksen aineistona on vuonna 2013 kerätty Uusi kaupunkiköyhyys ja lähiöiden peruskorjaus -hankkeen (PREFARE) kyselyaineisto. Alueen sosioekonomista rakennetta kuvaavat muuttujat muodostettiin Tilastokeskuksen vuoden 2013 ruututietokannan avulla. Tutkimusmenetelminä käytetään selitettävästä muuttujasta riippuen joko monitasoista lineaarista regressioanalyysia, monitasoista logistista regressioanalyysia tai monitasoista poisson-regressioanalyysia. Monitasoinen analyysimenetelmä valittiin siksi, että käytetty aineisto on muodostettu hierarkkisesti tekemällä satunnaisotanta ensin ylemmän tason yksiköiden (lähiöt) joukosta ja sen jälkeen alemman tason tutkimusyksiköiden (yksilöt) joukosta. Saadut tulokset viittaavat siihen, että alueen huono-osaisuus ei sinänsä vaikuta suurimman osan yksilöistä alkoholin kulutukseen yli sen, mitä yksilön omien sosiodemografisten piirteiden perusteella on syytä olettaa. Yleisesti ottaen lähiöiden asukkaat kuluttavat alkoholia samalla tavalla riippumatta ympäristönsä sosioekonomisesta rakenteesta. Alueen huono-osaisuudella havaitaan kuitenkin yhteys työttömien alkoholin kulutukseen. Vaikka alueen huono-osaisuus ei sellaisenaan ole yhteydessä yksilötason alkoholin käyttöön muiden, kuin työttömien osalta, tutkielman tulokset osoittavat, että alueen riskikuluttajien osuus on kasvaessaan yhteydessä suurempaan alkoholin kulutukseen riippumatta alueen huono-osaisuudesta ja yksilön sosiodemografisista piirteistä. Vaikka tuloksen perusteella ei voida tehdä kausaalisia päätelmiä, alueen riskikuluttajien osuuden systemaattinen yhteys yksilötason alkoholin kulutukseen tukee tulkintaa, jonka mukaan alueella vallitsevat sosiaaliset normit ja alkoholin kulutuskulttuuri voivat vaikuttaa yksilöiden omaan alkoholin kulutukseen. Paikallisen alkoholikulttuurin muodostuminen alkoholin kulutusta lisääväksi ei kuitenkaan ole suoraan yhteydessä alueen sosioekonomiseen rakenteeseen.
-
(2024)Tässä maisteritutkielmassa luodaan katsaus julkiseen tilaan, julkisessa tilassa vaikuttaviin toimijoihin sekä julkisen tilan hallinnointiin Helsingin Kontulassa. Julkisia tiloja pidetään tärkeänä ja niiden hallinnointi, tai sen puute, voivat johtaa perusteellisesti urbaanin tilan laadun laskuun. Itäiseen Helsinkiin on suunniteltu mittavia uudistushankkeita seuraavien vuosikymmenien ajalle, jotta alueen vetovoimaisuus kasvaisi ja eriytymiskehitys ei syventyisi. Kontulan alue on yksi kaupunkiuudistuskohteista ja tuleva kaupunkiuudistus tulee vaikuttamaan alueen julkiseen tilaan huomattavasti. Tutkielman tavoite on paikantaa asiantuntijahaastatteluiden avulla, millaisena Kontulan alueen julkisten tilojen kunto nähdään tarkasteluhetkellä, millaisia toimijoita julkisessa tilassa vaikuttaa, sekä miten toimijoiden väliset suhteet vaikuttavat julkiseen tilaan, uudistushankkeisiin ja alueen tulevaisuuteen. Tämän perusteella pyritään muodostamaan kuva siitä, kuinka julkisen tilan hallinnoinnin vastuun painopisteet jakautuvat ja millaiset hallinnointimallit Kontulan julkisiin tiloihin vaikuttavat tarkasteluhetkellä. Tutkielman aineisto on kerätty kaupunkitutkimuksen, lähiöiden ja julkisen tilan asiantuntijoita haastattelemalla. Aineistoa on analysoitu teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii julkisen tilan hallinnoinnin teoria, jonka avulla kuvataan julkiseen tilaan vaikuttavaa kolmea toimijaa ja näiden toimijoiden muodostamia hallinnointimalleja. Tutkielmassa on myös tarkasteltu kapitalististen ja uusliberalistisen kaupunkien teorioita sekä teoriaa kaupungeista kasvukoneina. Kaupunkeja ei hallinnoida tyhjiössä ja julkiseen tilaan sekä sen toimijoihin vaikuttavat huomattavasti harjoitettu kaupunki- ja talouspolitiikka. Tutkimuksen valossa Kontulan julkisten tilojen kunto nähdään korjaushankkeiden tarpeessa olevaksi ja jopa rapistuneeksi. Kaupunkikehittämisen painopisteiden koettiin olevan aikaisemmin muualla Helsingissä. Tämän vuoksi Itä-Helsingin lähiöalueet ovat ennen jääneet katveeseen aluekehityksestä. Nyt painopisteessä on kuitenkin tapahtunut muutos ja näihin lähiöalueisiin on keskitetty enemmän resursseja. Kontulan julkiseen tilaan ja tilan hallinnointiin tunnistettiin vaikuttavan kaupungin, yksityisen sektorin, sekä yhteisön toimijoiden yhteisvaikutus. Kaupungin hallinnoinnin rooli julkiseen tilaan on asiantuntijoiden mukaan fasilitoiva sekä koordinoiva ja sen rooli vastuunkantajana nähtiin painavana. Kaupunki ei kuitenkaan toimi alueella yksin ja vastuun jakoa korostettiin. Kontulassa ongelmaksi on muodostunut yksityisen sektorin sijoittajien haluttomuus investoida alueeseen. Investointien puutteen vuoksi Kontulan julkisen tilan tulevaisuus näyttäytyy osittain epäselvänä. Tästä johtuva paikallisten näköalattomuus sekä pienyrittäjien resurssien puutteet koettiin julkiseen tilaan negatiivisesti vaikuttavana. Helsingissä tapahtunut painopisteen muutos kuvastaa pääoman liikkumista paikasta toiseen. Alueen tuottopotentiaali ja kasvun tavoittelu näyttäytyvät aluekehitystä eteenpäin vievänä voimana. Tämä, yksityisen sektorin painoarvon kasvu, sekä julkisen sektorin pyrkimys kompensoida aikaisempaa alikehitystä Itä-Helsingin julkisessa tilassa ilmentävät uusliberaaleille, sekä kapitalistisille kaupungeille tyypillistä politiikkaa. Kontulan tapauksessa hallinnointimallien tarkempi tarkastelu sekä toimivampien vaihtoehtojen löytäminen voisivat edesauttaa julkisen tilan uudistushankkeiden etenemisestä sekä tämänhetkisen rapistumisen ehkäisemistä.
-
(2011)Tarkastelen tutkielmassani Salon Ollikkalassa sijaitsevan lähiön rakennusprosessia sekä lähiön muotoutumiseen vaikuttaneita syitä ja seurauksia vuosien 1967-1989 välisenä aikana. Tutkielma lähestyy Ollikkalan lähiötä varsinkin yhteiskuntatieteissä tutkittujen rakennemurroksen, suuren muuton sekä tehokkuuden ideologian ilmiöinä, sekä toisaalta modernin työläisyhteiskunnan viitekehyksessä, jossa lähiö on nähtävissä omana sosiaalisena kokonaisuutenaan. Tutkielma liittää lähiön ajallisesti laajempaan kontekstiin, jonka tarkoituksena on hahmottaa aluerakennusprosessista erillisiä rakenteita, jotka vaikuttivat myös lähiön muotoutumiseen. Tarkoitus on luoda vaihtoehtoisia tulkintoja lähiöiden syntyyn vaikuttaneista tekijöistä sekä elämäntapojen eriytymisestä lähiössä, kuin myös uudenlaisia tulkintoja lähiöstä ja sen merkityksestä. Tutkielma hahmottaa miten rakennemurros vaikutti Salon kaupungin teollisuussektoriin sekä väestönkasvuun, sekä minkälaisia ongelmia kaupungistuminen loi paikalliselle asuntotuotannolle. Paikallistasolla lähiöalueen syntyä tarkastellaan asuntotuotantoa ohjaavan ideologian, valtiollisen sääntelyn ja paikallistason hallintamekanismien välisenä vuorovaikutuksena, joka sitoi yhteensä niin poliitikot, suunnittelijat, rakentajat kuin maanomistajatkin. Samalla tutkielma hahmottaa lähiön muotoutumista asukkaiden mielikuvissa erilliseksi sosiaaliseksi konstruktioksi. Asukkaiden mielissä lähiö muodostui aluerakennusprosessista erilliseksi sosiaalisesi kokemusmaailmaksi, joka erosi oleellisesti fyysisestä pienlähiöstä. Lähdemateriaali koostui Salon kaupungin virallisista julkaisuista, rakennustilastoista, julkaisemattomista tilastoista, sekä haastatteluista, joilla on tutkittu lähiön muodostumista yhteiskunnan ylärakenteista käsin. Sosiaalista muotoutumista käsittelevässä osiossa lähteinä on käytetty pääasiassa haastattelumateriaalia, sanomalehtiartikkeleita, sekä tilastollista materiaalia. Tutkielmassa haastateltiin toistakymmentä alueella asunutta ihmistä, joiden avulla kartoitettiin asukkaiden mielikuvia Ollikkalasta, elämästä lähiössä ja sen asukkaista. Mielikuvien ohella seurattiin aluetta käsittelevien lehtiartikkeleiden muutosta 1980-luvun aikana. Tutkielma osoittaa, että siinä missä Ollikkalan lähiö liittyy osittain rakennemurroksen jälkeiseen yhteiskunnalliseen muutosprosessiin, niin siitä muodostui myös monin tavoin perinteisistä tulkinnoista poikkeava pienlähiö. Monipuolinen rakennustoiminta sekä lähiön pitkä rakennusaikakausi loivat lähiöstä heterogeenisen asuinyhteiskunnan, josta muodostui monelle aktiivinen, avoin sekä sosiaalinen asuinalue. Toisaalta lähiössä ilmenneet ongelmat ja passivoituminen edesauttoivat lähiössä tapahtunutta eriytymistä korttelikohtaisiin kokonaisuuksiin ja lopulta myös stigmatisoivat lähiön yleisessä keskustelussa ongelmalähiöksi.
-
(2012)Tutkielmassa on tarkasteltu Suomen ensimmäisen 1960-luvulla rakennetun lähiön suojelua. Tutkimuskohde alueena on Pihlajamäen alue, joka rakennettiin vuosin 1959-1964. Pihlajamäki kuuluu Latokartanon peruspiirin ja sijaitsee kymmenen kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Aikaisemmassa tutkimuksessa olen tarkastellut sitä, kenellä on valta määritellä paikan merkitys. Käsitteen autenttinen määrittely oli tärkeää sillä myös Pihlajamäen suojelussa on vedottu alueen autenttisuuteen. Autenttisuutta ei voi määritellä kovin selkeästi, mutta parhaiten käsitettä kuvaa jonkin "todellinen" identiteetti. Lähiöitä rakennettiin Suomessa 1960-luvun alusta 1980-luvun loppuun mittava määrä. Syynä tähän oli suuri muuttoliike maalta kaupunkeihin, jota on kutsuttu myös suureksi muutoksi. Lähiöiden esikuvana on pidetty englantilaista puutarhakaupunkiaatetta, joka edusti terveellisen asumismuodon malliesimerkkiä sekä modernia funktionalismia. Lähiöitä alettiin rakentaa väljään metsäiseen maastoon kaupunkien keskustojen ulkopuolelle. Toinen tulkinta metsälähiöiden syntyyn löytyy maanomistussuhteista sekä aluerakentamissopimuksista. Suuret rakennusliikkeet alkoivat jo 1940-1950-luvulla hankkia maita Helsingin maalaiskunnan alueilta, jotka olivat kauppojen keskusliikkeiden omistuksessa. Sama rakennusyhtiö, joka oli ostanut tai vuokrannut kunnalta maan, rakennutti ja rakensi asuinalueen alusta loppuun yhdellä kertaa. Tällaista rakentamista kutsutaan spekulatiiviseksi rakentamiseksi ja rakentajaa grynderiksi. Tutkielmani on kvalitatiivinen. Aineistoni koostuu Pihlajamäen asemakaavamuutosehdotuksesta sekä muista suojeluun liittyvistä dokumenteista, maankäyttö- ja rakennuslaista sekä rakennussuojelulaista, Helsingin Sanomien uutisoinnin perusteella kirjoitetuista mielipiteistä Pihlajamäen suojelusta sekä Pihlajamäen asukkaiden haastatteluista. Käytin menetelmänäni sisällönanalyysia ja asukkaiden haastattelut tein puolistrukturoidulla haastattelulomakkeella. Halusin selvittää haastattelemalla asukkaita sitä, minkälaisia heidän käsityksensä alueesta ovat ja miten suojelu on vaikuttanut heidän asumiseensa, sekä mitä suojelusta on asukkaiden näkökulmasta seurannut alueen kehitykselle ja imagolle. Pihlajamäen suojeluprosessi alkoi vuonna 2002 kaupunkisuunnittelulautakunnan aloitteesta. Suojelu oli monivuotinen prosessi, jonka aikana alueesta ja rakennuksista tehtiin kolme laajaa inventointityötä. Suojelukaavasta tehtiin myös kaksi valitusta, jotka molemmat kumottiin korkeimmassa oikeudessa. Suojelukaava astui lainvoimaiseksi vasta kesällä 2010. Suojelukaava suojelee sekä 1960-luvulla rakennettua osaa että rakennuksia. Suojelu tapahtuu vuonna 2000 voimaan tulleen maankäyttö- ja rakennuslain nojalla. Pääasiallisena suojeluperusteena oli Pihlajamäen asemakaava, joka mukautuu luonnonmuotoihin sekä 1960-luvun rakennukset ja niiden vähäeleisyys. Suojelua edelsi kaupunkisuunnisteluviraston alullepanemat inventointityöt sekä taloyhtiöille laaditut korjaustapaohjeet, joihinkin taloihin on jopa laadittu värioppaat. Tutkielma tuo esille miten Pihlajamäki on suojeltu ja kenellä suojeluasiassa on ollut päätäntävalta. Suojelua on perusteltu arkkitehtuurisilla ja maisemakuvallisilla syillä. Suojelun on todettu nostavan alueen arvostusta ja vaikuttavan positiivisesti asuntojen hintoihin. Suojelua ajaneet tahot eivät kuitenkaan ole selvittäneet suojelusta mahdollisesti koituvia taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Täydennysrakentaminen on suojelukaavassa kielletty, mutta se on kuitenkin tärkeä keino taloyhtiöille rahoittaa mittavia peruskorjausremontteja ja monipuolistaa alueen asukasrakennetta ja sitä kautta vaikuttaa alueen eheyteen ja palvelujen saatavuuteen.
-
(2011)Tarkastelen tutkielmassani Ranskan vuoden 2005 niin kutsuttujen lähiömellakoiden politisoitumista ja niiden myötä syntyneitä kansalaisosallistumisen muotoja. Analysoin ensinnäkin julkisissa keskusteluissa mellakoista esitettyjä tulkintoja ja niille annettuja poliittisia merkityksiä. Peilaan näitä sitten Seine-Saint-Denis’n departmentissa haastattelemieni neljän paikallisten kansalaisjärjestöjen näkökulmiin mellakoista, lähiöistä ja poliittisen osallistumisen ongelmista. Lisäksi analysoin itse järjestöjen roolia lähiöiden poliittisen diskurssin luojina; ja sitä missä määrin ne pystyvät rakentamaan lähiöiden asukkaille tarttumapintaa poliittiseen julkisuuteen. Mellakoiden tarkastelu poliittisena aktina perustuu Pierre Rosanvallon vastademokratian ja Chantal Mouffen radikaalin demokratian käsitteisiin. Näiden kautta laajennan 'perinteisen' poliittisen osallistumisen käsitettä kohti mellakoita ja ruohonjuuritason järjestötoimintaa. Lähtökohtana on, että Habermasin määrittelemä julkisen ja yksityisen tilan rajanveto ei enää vastaa sitä jälkimodernia poliittista julkista tilaa, jota esimerkiksi tässä tutkielmassa etsin kansalaisjärjestöjen, lehtien, blogien ja muiden medioiden 'seiniltä'. Tutkin työssäni konfliktin kautta demokratian ja poliittisen osallistumisen käsitteitä. Ranskan lähiöiden 'mellakat' loka-marraskuussa 2005 olivat spektaakkeli, joka nosti valokeilaan eurooppalaisille kaupungeille sekä länsimaiselle demokratialle keskeisiä kysymyksiä eri ryhmien poliittisen osallistumisen mahdollisuuksista ja muodoista erityisesti maahanmuuttajataustaisten nuorten näkökulmasta. Haastatteluaineisto ja julkisen keskustelun tekstit luovat yhdessä kuvan syvistä ideologisista jaoista lähiömellakoiden tulkinnassa ja niiden synnyttämissä poliittisissa vastauksissa. Samalla yllättävän vahvana korostuu ranskalaisen universalistisen tasavaltalais-ideaalin vahva ote niin valtiovallan kuin kansalaisyhteiskunnan toimijoiden jaettuna taustaoletuksena.
-
(2013)This thesis studies the negative labeling of a neighborhood or territorial stigmatization in a residential suburb of Helsinki called Mellunmäki. The purpose of this thesis is to find out whether a territorial stigma features in local residents accounts of the area. The theoretical framework for this thesis is drawn from Loic Wacquant’s idea of a territorial stigma. Wacquant proposes that a negative label or a stigma easily becomes a self-fulfilling prophecy, when the residents of stigmatized areas begin to look for ways of distancing from their neighbors and begin to blame neighbors for the area’s alleged hardships. Another theoretical tool to better study the topic in the Finnish context is drawn from previous research on media depictions of Finnish residential suburbs or lähiös through recent decades. The data has been collected by semi-structured interviews. The residents of Mellunmäki have been interviewed in depth about their experiences and opinions on Mellunmäki. Only by understanding the experiences on an individual level can we say something concrete about the wider phenomenon of territorial stigma. By comparing the collected data, themes have been constructed of the phenomenon. The analysis of these themes provide findings as follows. A stigmatizing discourse is found in Mellunmäki through a distinction between Old and New Mellunmäki. New Mellunmäki is used in local discourse to denote areas of social housing within Mellunmäki. These areas are looked down upon by homeowners in Old Mellunmäki and seen as concentrations of unemployed and immigrants. The lived social realities between new and old areas are marked by a symbolic distancing from neighbors. Mellunmäki was also reported to suffer from a wider stigma of East Helsinki. The bad reputation of East Helsinki was seen as easily affiliated to a rather unknown neighborhood of Mellunmäki. Amongst others, a strong need arises from this thesis for further research on the effects of territorial stigma on neighbor relations.
Now showing items 1-6 of 6