Browsing by Subject "lähijohtaja"

Uuden julkisjohtamisen (New Public Management, NPM) periaatteet ovat asettaneet haasteita sosiaalityön ammatillisille lähtökohdille. Sosiaalityön toimintaa ymmärretään ohjaavan erityisesti erilaiset eettiset ohjeistukset ja arvot, kun taas uuden julkisjohtamisen tavoitteet keskittyvät palveluista johtuvien kustannusten minimoimiseen ja tehokkaaseen toimintaan. Tällöin myös alan henkilöstöltä odotetaan sitoutumista organisaation tuloksen tekoon. Uuden julkisjohtamisen lisäksi alan epäkohtia on myös pyritty ratkaisemaan palveluiden rakenteita kehittämällä. Julkisten organisaatioiden muutosprosessit ymmärretään kuitenkin haastaviksi palveluiden hierarkkisuuden ja laajuuden vuoksi. Muutokset asettavatkin lähijohtajille erilaisia vaatimuksia sietää epävarmuutta sekä kykyä johtaa palveluiden muutosta, myös haasteellisissa tilanteissa. Tutkielmani teoreettis-metodologisena viitekehyksenä toimii tulkitseva fenomenologinen analyysi (IPA), jonka myötä lähdin tarkastelemaan sosiaalityön lähijohtajien kokemuksia työnsä haasteellisuudesta sekä erityisesti roolistaan muutosjohtamistilanteissa. Tutkielman tuloksista ilmeni, että lähijohtajat kokevat olevansa eräänlaisessa ristipaineessa ylemmän organisaatiojohdon sekä alaistensa intressien välissä. Lisäksi alan lähijohtaminen koettiin luonteeltaan sirpaleisena sekä kovin itsenäisenä. Muutosjohtamistilanteiden yhteydessä lähijohtajat puolestaan kokivat roolinsa varsin keskeisenä. Tuloksissa korostuivat omien vaikuttamismahdollisuuksien arviointiin liittyvät kysymykset sekä korostunut viestinnän ja muutosprosessin hyväksymisen merkitys. Tutkimuksen tulokset ovatkin laajalti linjassa myös alan aikaisemman tutkimuskirjallisuuden kanssa. Sosiaalityön lähijohtajien omaa roolia ja siihen liittyviä kysymyksiä on kuitenkin IPA:n avulla tutkittu varsin vähän ja lisää tutkimusta kaivataankin vielä.