Browsing by Subject "laadullinen asennetutkimus"

Tämä tutkielma tarkastelee akateemista yrittäjyyttä yliopistoa koskevana laajana muutoksena, joka kohdistuu useille yliopiston ja akateemisen maailman osa-alueille. Aikaisemman tutkimuksen valossa tämä muutos voidaan nähdä hyvin kiistanalaisena, jota yliopiston eri toimijaryhmät selittävät ja tulkitsevat eri tavoin. Tutkielman tavoitteena on syventää ymmärrystä siitä, millaisia asenteita akateemiseen yrittäjyyteen ja sen edistämiseen liittyy sekä millaiseksi siihen kohdistuva muutosvastarinta rakentuu. Tutkielman aineisto koostuu akateemista yrittäjyyttä edistäneiden asiantuntijoiden puolistrukturoiduista haastatteluista. Aineiston metodologisena lähestymistapana toimii laadullinen asennetutkimus, jonka myötä analyysin huomio kiinnittyy puheessa esiintyvään arvottamiseen. Edelleen tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktionismi sekä diskursiivinen psykologia. Näiden teoreettisten lähtökohtien valossa analyysissa pyritään tarkastelemaan sitä, miten ja millaisten kielellisten käytäntöjen ja resurssien kautta muutosvastarintaa puheessa tuotetaan. Aineistossa muodostuu yhteensä kymmenen laadullisesti erilaista akateemiseen yrittäjyyteen liittyvää asennetta. Näistä kolmessa arvotetaan kielteisesti yrittäjyyttä osana akateemista maailmaa. Yrittäjyyteen kohdistuva muutosvastarinta määrittyy vastarintaisten identiteettien ympärille, joiden kautta vastarinta yksilöllistetään tiettyihin henkilöryhmiin. Nämä identiteetit ovat tutkijoiden ammatillinen identiteetti sekä yleinen akateeminen identiteetti. Akateemisesta yrittäjyydestä tuotetaan myös erilaisia toisistaan vastakkaisia muutoksen ja todellisuuden versioita. Lisäksi muutosvastarinta määrittyy koskemaan myös Helsingin yliopistoa organisaationa, ja näyttäytyy näin yliopiston rakenteellisena ongelmana. Tulosten perusteella akateeminen yrittäjyys näyttäytyy varsin moniulotteisena, jonka merkitykset riippuvat siitä, miten sitä tulkitaan. Myös muutosvastarinta näyttäytyy kaksijakoisena: toisaalta sen lähteenä näyttäytyvät tietyt yliopiston ryhmät, ja toisaalta itse yliopisto rakenteellisten järjestelmiensä kautta, jotka osaltaan määrittävät sitä, miten yliopistossa ollaan ja toimitaan.

Mielenterveyden häiriöihin kohdistetaan erilaisia kielteisiä mielikuvia. Kielteiset mielikuvat toimivat mielenterveyden häiriödiagnoosin ohella sosiaalisen poikkeavuuden perustana. Yksilön näkökulmasta mielenterveyden häiriödiagnoosin saamiseen liittyvän kokemusmaailman tarkastelussa on aiemmin tukeuduttu muun muassa sosiaalisen stigman tulkintakäsitteeseen. Mielen sairauden näkökulma puolestaan asettaa diagnosoidun potilaan toimija-asemaan, johon kytkeytyy potilaalle ominaiset oikeudet ja velvollisuudet. Toisaalta mediassa on nostettu mielenterveyden häiriöt esiin myös toisenlaisessa valossa. Mielenterveyden häiriöitä koskeva kulttuurinen asenneilmasto vaikuttaakin olevan murroksessa. Mielenterveyden häiriöitä varjostava häpeäleima on kääntynyt paikoin myös positiiviseksi sosiaaliseksi pääomaksi ja aihetta koskettavaa keskustelua käydään vilkkaasti myös sellaisen narratiivin viitekehyksessä, jossa korostuvat toiveikkuus, selviytyminen, sankarillisuus ja elämänmyönteisyys. Samanaikaisesti mielenterveyden häiriöt on noussut näkyvään rooliin yhteiskunnan työhyvinvointia, syrjäytymistä ja kansantaloutta koskevassa keskustelussa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää sitä, millä tavalla mielenterveyden häiriödiagnoosi jäsentyy diagnoosin saajan puheessa arvottavina kannanottoina sekä minkälaista identiteettiä diagnoosin saaja rakentaa itselleen yksilöhaastattelun vuorovaikutustilanteessa. Tutkimuksen metateoreettisen viitekehyksen muodostavat sosiaalinen konstruktionismi ja diskursiivinen psykologia. Aineiston tarkastelussa hyödynnetään lisäksi positiointiteoriaa ja analyyttisinä tulkintakäsitteinä tukeudutaan subjektiposition ja tulkintarepertuaarin käsitteisiin. Mielenterveyden häiriöitä tarkastellaan kielellisesti rakentuvina konstruktioina, joiden merkitys nähdään muotoutuvan asianomaiselle vuorovaikutuksessa. Tällainen lähtökohta ei kuitenkaan pyri palauttamaan tutkittavaa ilmiötä olemuksellisesti pelkästään kielelliseksi ilmiöksi sinänsä. Yksilökeskeinen näkökulma ilmiötä koskevista erilaisista arvottamisen ja merkityksen muodostamisen tavoista kuitenkin suosii tutkittavan ilmiön tarkastelua kielellisesti rakentuvana ilmiönä. Tutkimuksessa mielenkiinto kohdistetaan arvottavaan kannanottamiseen sekä aineistossa ilmenevien puhetapojen analyyttiseen tulkintaan. Tutkimuksen laadullisessa tutkimusasetelmassa hyödynnetään metodologisena lähestymistapana laadullista asennetutkimusta. Laadullisen asennetutkimuksen periaatteiden mukaisesti asenne nähdään suhdekäsitteenä, joka muotoutuu argumentaatiossa arvottajan ja asenneilmaisun kohteen tuottamisen myötä subjektiivisesti. Laadullisen aineiston analyysissä havaintoyksiköksi otetaan näin ollen arvottava puhetoiminta. Arvottavan puhetoiminnan tarkastelusta voidaan tunnistaa kannanottajan rakentama subjektipositio eli puhuja-asema, josta käsin arvottaminen tapahtuu. Sen lisäksi havaitaan puheenresurssina hyödynnettävä kulttuurinen puhetapa eli tulkintarepertuaari sekä asenteen kohde. Arvottavaa kannanottamista viritetään haastattelutilanteessa väittämän muotoon esitetyillä virikekysymyksillä. Haastatteluaineisto koostuu seitsemästä yksilöhaastattelusta. Aineisto kerättiin syksyllä 2019. Tämän tutkimuksen käyttöön aineistoksi rajattiin yksi virikekysymys. Tutkimusaineiston analyysin perusteella aineistosta tunnistettiin yhteensä kuusi asenneilmaisua. Asenneilmaisut havaittiin muotoutuvan neljän subjektiposition ja tulkintarepertuaarin pohjalta. Aineiston analyysin perusteella tehtiin kolme keskeistä havaintoa. Ensimmäisenä havaintona nähdään, että mielenterveyden häiriödiagnoosin saaminen lääkäriltä jäsentyy diagnoosin saajalle merkitykseltään moniulotteisempana, kuin pelkästään sairauskeskeisenä kokemuksena. Tutkimuksen tuloksista voidaan havaita, että diagnoosin saamiseen kytkeytyy laaja-alaisesti erilaisia sosiaalisia ja psykologisia merkityksiä. Toiseksi tutkimuksen tuloksista huomataan, että mielenterveyden häiriödiagnoosi virittää diagnoosin saajassa sellaisia asenneilmaisuja, jotka voivat olla myönteisiä tai kielteisiä ja jotka voivat kohdistua erilaisiin sidosryhmiin ja kohteisiin. Kolmantena huomiona tutkimuksen tuloksista ilmenee se, että mielenterveyden häiriödiagnoosi mahdollistaa asianomaiselle erilaisia puhuja-asemia. Tämän havainnon perusteella voidaan esittää tulkinta siitä, että mielenterveyden häiriödiagnoosi mahdollistaa mielenterveyden potilaan ohella myös sellaisia vuorovaikutuksessa muodostettavia identiteettejä, jotka antavat asianomaiselle keinoja hallita esimerkiksi diagnoosin saamiseen liittyvää sosiaalista jännitettä.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan, miten ilmastonmuutos näyttäytyy espoolaisnuorten elämässä ja millaisiin ilmastonmuutosta hillitseviin toimiin nuoret ovat valmiita tarttumaan. Ilmastonmuutoksen ympärillä vellovaan keskusteluun liittyy käsitys siitä, että nuorempi sukupolvi tulee olemaan ilmastonmuutoksen ensisijainen kärsijä. Nuorempi sukupolvi ehtii elinaikanaan nähdä, mitä ilmastonmuutoksesta seuraa. Tutkimusten perusteella ihmisten motivaatio ilmastonmuutosta hillitsevään käytökseen on heikkoa, jos pelissä on oma mukavuus. Ilmastonmuutosta tulee tarkastella yhteiskunnallisena ja sosiaalisena ilmiönä. Ihmisten asenteet, avoimuus ja saatavilla oleva tieto ovat osa ihmisten ilmastoasenteita ja sopeutettavia ilmastotoimia. Valtioiden, yritysten ja kansalaisten on sopeutettava arkeensa ilmastonmuutosta hillitsevää käytöstä, jotta hiilidioksidipäästöt saadaan vähenemään. Tutkielmassa sovelletaan laadullista asennetutkimusta, jonka avulla selvitetään vastausta nuorten ilmastonmuutosta koskevan huolen tasoon ja kokevatko nuoret voivansa hillitä ilmastonmuutosta omalla käyttäytymisellään. Lisäksi tutkitaan, miten nuoret uskovat ilmastonmuutoksen näkyvän konkreettisesti heidän elämässään tulevaisuudessa. Aineisto kerättiin haastatteluilla, joihin osallistui kymmenen nuorta. Tämän tutkielman tulokset ovat linjassa aiemman tutkimuksen kanssa, sillä tulosten perusteella valtaosa nuorista ei ole valmis sopeuttamaan ilmastonmuutosta hillitseviä käyttäytymismalleja elämäänsä, jos vaa'an toisella puolella on oma mukavuus. Tulosten perusteella nuorten motivaatio ilmastonmuutoksen hillitsemiseen on alhainen, sillä nuoret eivät koe olevansa vastuussa ilmastonmuutoksesta ja he kokevat omat vaikutusmahdollisuutensa pieniksi. Ilmastonmuutosta hillitsevän käyttäytymisen estäväksi motivaattoriksi osoittautui sosiaalinen paine. Erityisesti kasvisruokavalion ja kierrätettyjen vaatteiden ostaminen nähtiin vaikeaksi muiden negatiivisten mielipiteiden takia. Ilmastonmuutoksen vaikutukset nähdään koskevan muita maita kuin Suomea, vaikka nuoret uskoivat ilmastonmuutoksen vaikuttavan heidän elämäänsä.

Itsemurha on kiistanalainen ja tabuluontoinen, ristiriitaisia tunteita herättävä aihe yhteiskunnassamme. Itsemurhaan sekä itsemurhan tekijään kohdistuu monia myyttejä, stereotypioita ja stigmatisoivia asenteita. Kirjallisuudessa on esitetty, miten itsemurha näyttäytyy länsimaisessa kulttuurissa vahvasti itsekkäänä tekona ja miten sen tekijä näyttäytyy usein negatiivisessa valossa. Itsemurha ja itsetuhoinen käyttäytyminen ovat vaikeita kokemuksia läheisille; arvioiden mukaan yhden ihmisen itsemurha traumatisoi lähipiirissään keskimäärin 6–10 henkilöä. Tutkielman lähtökohtana oli myytti itsemurhan itsekkyydestä sekä samalla kiinnostus ymmärtää, miten itsemurha rakentuu niiden puheissa, joita se on läheisesti koskettanut. Tavoitteena oli selvittää, miten henkilöt, jotka ovat menettäneet läheisensä itsemurhalle tai joiden läheinen on yrittänyt itsemurhaa, kommentoivat itsemurhan itsekkyysmyyttiä sekä minkälaisia asenteita näissä kommenteissa rakentuu. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä oli sosiaalinen konstruktionismi ja relationistinen sosiaalipsykologia. Teoreettis-metodologisena lähestymistapana käytettiin laadullista asennetutkimusta, jonka mukaan asenne käsitettiin argumentaatiossa tunnistettavaksi ilmiöksi, jota tulkitaan ja jäsennellään asennekäsitteen kautta. Tutkimuksen keskeiset tulkintakäsitteet olivat asenne ja subjektipositio. Aineisto koostui neljästä puolistrukturoidusta yksilöhaastattelusta, ja haastateltaville esitettiin väittämä: ”Mielestäni itsemurha on itsekäs teko.” Haastateltavat esittivät itsekkyysväittämään kannattavia ja torjuvia kannanottoja sekä epäsuoran kannattavan ja kritisoivan kannanoton. Näiden kannanottojen pohjalta analysoitiin yhteensä 6 asennetta. Asenteiden esittäminen mahdollistui haastateltaville erilaisiin subjektipositioihin (läheisen positio, itsetuhoisen henkilön positio sekä kriittisen ulkopuolisen positio) asettumalla ja positioita vaihtamalla. Samoista subjektipositioista käsin esitettiin myös vastakkaisia asenteita. Puolet haastateltavista kannatti itsemurhien itsekkyysmyyttiä toisen puolen kumotessa sen. Itsekkyys rakentui myyttiä kannattaneiden asenteissa laadullisesti erilaiseksi sen mukaan, mistä positiosta käsin haastateltava käsitteli aihetta. Myytin torjuneiden asenteissa itsemurha rakentui seuraukseksi mielenterveyden häiriöstä, itsetuhoisen ihmisen positiosta ”palvelukseksi” läheiselle sekä yksilön oikeudeksi. Kriittisen näkökulman yhteydessä arvottaminen itsessään rakentui negatiiviseksi ja kritisoitavaksi asiaksi. Itsemurha rakentui kaikkien haastateltavien puheessa epätoivottavaksi seuraukseksi riippumatta sitä, vastustiko vai kannattiko haastateltava itsekkyysmyyttiä. Merkittävää oli, etteivät haastateltavat pelkästään arvottaneet itsemurhia, vaan arvottaminen laajeni eettisiin kysymyksiin ihmisten oikeuksista ja velvollisuuksista sekä yhteiskuntakritiikkiin liittyen yhteiskunnan puutteellisiin ja virheellisiin representaatioihin itsemurhista ja mielenterveydestä. Lisäksi arvottaminen eteni metatasolle haastatteluväittämän sekä sen taustalla olevan arvomaailman päätyessä kritiikin kohteeksi. Haastateltavat esittivät vastakkaisia näkemyksiä suhteessa itsemurhaan. Osa vetosi ihmisten velvollisuuteen ottaa huomioon tekonsa seuraukset muiden ihmisten perspektiivistä, yksi haastateltava sitä vastoin painotti jokaisen oikeutta saada päättää omasta elämästä, vedoten näin oikeuteen toteuttaa itsemurha. Oman edun tavoittelu rakentui niin itsekkääksi ja kielteiseksi kuin toivottavaksi ja kannustettavaksi asiaksi itsemurhien yhteydessä. Kiinnostavasti itsemurha rakentui seuraukseksi niin muiden edun huomiotta jättämisestä kuin vastakkaisesti sen huomioimisesta. Kokoavasti sanottuna itsemurhien rakentumisessa ei ollut avainasemassa se, mistä positiosta käsin arvottamista tehtiin, vaan merkitystä oli sillä, minkälaisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin haastateltavat vetosivat, minkälaisia syitä teon taustalla nähtiin olevan suhteessa vastuun, egoismin, altruismin ja mielenterveyden kehyksen teemoihin sekä minkälaiseksi itse arvottamisprosessi rakentui. Tutkimus problematisoi itsemurhan rakentumista yksilöllistetyksi ja itsekkääksi teoksi; tällöin itsemurhan tekijän voitiin tulkita olevan vastuussa teostaan ja empatian kokeminen häntä kohtaan voi hankaloitua. Tällöin myös itsemurhien luonne sosiaalisena ilmiönä jää huomiotta. Itsemurhan käsitteellistäminen yksilöllistettynä ilmiönä voi vaikeuttaa läheisen suruprosessia ja itsemurhan tehneeseen tai itsetuhoiseen läheiseen suhtautumista. Tutkimus osoittaa, että sosiaalisen konstruktionismin ja laadullisen asennetutkimuksen lähestymistavat voivat tarjota relevantin ja toimivan lähtökohdan itsemurhien asennetutkimuksen valtavirran rinnalle. Tutkimustulokset voivat auttaa ymmärtämään paremmin itsemurhiin liittyvää arvokeskustelua sekä niitä tapoja, joilla itsemurha rakentui läheisten puheessa heidän ottaessaan kantaa itsemurhan itsekkyysmyyttiin. Samalla tulokset voivat antaa lisää näkökulmia itsemurhan tehneen läheisille tarkoitettujen interventioiden kehittämiseen sekä itsemurhaan liittyvän suruprosessin ymmärtämiseen.

Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Sosiaalitieteiden laitos Laitos – Institution – Department Valtiotieteellinen tiedekunta Tekijä – Författare – Author Christel Lavenius Työn nimi – Arbetets titel – Title ”Millanen sä oot Ig:ssä ei tarkota et sä oot semmonen oikeessa elämässä”. Laadullinen asennetutkimus 14-17-vuotiaiden identiteetti-ja profiilityöstä Instagramissa. Oppiaine – Läroämne – Subject Sosiaalipsykologia Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu-tutkielma Aika – Datum – Month and year Heinäkuu /2019 Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages 74+16 Tiivistelmä – Referat – Abstract Tämän tutkielman tarkoituksen on selvittää miten teinitytöt esittävät itseään Instagramissa ja millaisia asenteita ilmiöön liitetään. Tämän päivän nuoret viettävät merkittävän ison osan hereillä olo ajastaan Instagramissa, mikä on luonnollisesti myös johtanut siihen, että identiteettityö on suurimmaksi osaksi siirtynyt nettiin. Koskaan aikaisemmin nuorilla ei ole ollut niin hyvää mahdollisuutta ilmaista ja esittää itseään kuin tänä päivänä. Palvelun avulla he pääsevät kokeilemaan erilaisia identiteettejä, joita he sitten hyväksyvät tai hylkäävät muilta saadun palautteen perusteella. Palvelu on kuitenkin tunnettu siitä, että siellä usein esiinnytään suotuisassa ja idealisoidussa valossa. Näin ollen Instagram antaa usein vääristyneen kuvan todellisuudesta, mikä puolestaan voi aiheuttaa kateutta, sosiaalista vertailua ja ahdistusta. Siitä huolimatta, että tutkimustulos osoittaa, että Instagram lisää negatiivisia tunnetiloja, hyödyntävät nuoret sitä itsensä ilmaisuun ja oman minän löytämiseen. Tutkielmani teoreettinen tausta pohjautuu Erving Goffmanin vaikutelman hallinta teoriaan, aikaisempaa identiteettitutkimukseen sekä sosiaaliseen mediaan liittyviin tutkimuksiin. Tutkimuksen aineisto on kerätty kahdella fokusryhmällä, jossa seitsemän 14-17-vuotiasta tyttöä Helsingistä osallistui keskustelemaan Instagramissa tapahtuvasta profiilityöstä sekä itsensä esittämisestä. Analyysin olen tehnyt laadullisen asennetutkimuksen avulla. Tässä tutkimusmenetelmässä ollaan kiinnostuneita erittelemään ja tulkitsemaan sitä mitä ihmiset arvottavat kommentoidessaan heille tärkeitä asioita tai kiistakysymyksiä. Aineiston suurin löydös oli ristiriitaiset asenteet itsensä esittämistä kohtaan. Itsensä esittämistä arvotettiin haastattelun eri kohdissa eri tavoin, riippuen osallistujien motiiveista. Kun osallistujat keskustelivat omasta esiintymisestään, arvotettiin toimintaa myönteisesti. Kun osallistujat puolestaan kommentoivat toisten Instagram esiintymistä arvotettiin toimintaa negatiivisesti. Tytöt kritisoivat myös naiskäyttäjien kuvia enemmän kuin poikien. Haastatteluiden myötä osallistujat loivat myös puhetapoja, joiden avulla he keskustelivat itsensä esittämisestä ja joiden kautta he esiintyivät minulle ja toisilleen. Analyysissä esittelenkin näitä puhetapoja, joilla itsensä esittämisestä ja profiilityöstä puhuttiin, sekä kuvailen tapoja, joiden avulla osallistujat esiintyivät haastattelutilanteessa. Tutkimukseni tavoitteena on lisätä ymmärrystä sosiaalisen median merkityksestä identiteettityössä, jotta vanhemmat sukupolvet ymmärtävät ilmiön laajuuden ja vaikutukset, sekä osaavat tukea teini-ikäisiä paremmin haastavan elämänvaiheen läpi. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Instagram, itsensä esittäminen, profiilityö, vaikutelman hallinta, laadullinen asennetutkimus

Self-help -oppeihin nojautuvien hyvinvointipalveluiden tarjonta on kasvanut viime vuosina. Yhä useammat hyödyntävät erilaisten valmentajien ja konsulttien palveluita yksityis- ja työelämässään. Rhonda Byrnen The Secret-bestsellerin sekä muiden suurelle yleisölle kirjoitettujen self-help-kirjojen mukaan kaikilla ihmisillä on mahdollisuus saavuttaa lähes mitä tahansa oman asenteen ja positiivisen ajattelun avulla. Kriitikkojen mukaan tällainen ajattelu on esimerkki maagisesta voluntarismista, joka liioittelee käsitystä ihmisen toimijuudesta. Debatti on osa laajempaa tieteellistä keskustelua ihmisen toimijuuden rajoista. Self-help-teemoihin nojaavien palveluiden yleistyessä myös tarve aiheen tutkimukselle on kasvanut. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten self helpiin ja elämäntaidon valmentamiseen liittyvä toimijuus rakentuu haastateltavien elämäntaidon valmentajien puheissa. Elämäntaidon valmentajien puheita peilataan toimijuuskeskusteluun osallistuneiden teoreetikkojen näkökulmiin. Tutkielman aineisto koostuu kuudesta väittämämetodin avulla kerätystä yksilöhaastattelusta, jotka toteutettiin syksyllä 2015. Haastateltavat harjoittivat elämäntaidon valmennusta oman yrityksen tai toiminimen kautta. Aineisto on kerätty ja analysoitu laadullisen asennetutkimuksen metodeja käyttäen. Aineistosta löytyi viisi erilaista tulkintarepertuaaria, joihin haastateltavat vetosivat kommentoidessaan väittämiä: yksilön oman asenteen repertuaari, rakenteiden repertuaari, itsensä löytämisen repertuaari, sosiaalisen tuen repertuaari sekä sattuman ja kohtalon repertuaari. Nämä repertuaarit on löydettävissä myös osasta valittuja toimijuusteorioita. Tässä aineistossa haastateltavat korostavat yksilön omaa toimijuutta huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi rakenteiden vaikutusta, mutta jokainen haastateltava tunnustaa myös rakenteiden merkityksen. Useampi haastateltava nimesi alan ongelmaksi liiallisen yksilön korostamisen ja halusi selvästi erottautua siitä omalla argumentaatiollaan. Nähtäväksi jää, onko itsensä auttaminen ja yksilön oman toimijuuden korostaminen ohi menevä trendi, vai pysyvä muutos yhteiskunnassa.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on omassa energia- ja ilmastostrategiassaan sitoutunut tavoittelemaan hiilineutraaliutta vuoteen 2030 mennessä. Päästäkseen tavoitteeseensa kirkko pyrkii kannustamaan kaikkia seurakuntia sitoutumaan kirkon omaan ympäristöjärjestelmään eli ympäristödiplomiin. Kirkon ja seurakuntien ympäristötoimijuus ei kuitenkaan tapahdu ristiriidattomalla kentällä, kun niihin kohdistetaan erilaisia odotuksia niin jäsenten, luottamushenkilöiden, työntekijöiden, kuin muunkin yhteiskunnan suunnalta. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin seurakunnan työntekijöiden asennoitumista seurakunnan ympäristötoimijuutta kohtaan. Tutkielmassa hyödynnettiin laadullisen asennetutkimuksen teoreettis-metodologisia lähtökohtia. Laadullinen asennetutkimus pohjaa diskursiivisen psykologian ja edelleen sosiaalisen konstruktionismin viitekehykseen ja siinä asenteet ymmärretään kognitiivisesta valtavirtatutkimuksesta poiketen sosiaalisesti rakentuviksi ilmiöiksi. Tutkielman aineisto kerättiin haastattelemalla seitsemää Seinäjoen seurakunnan työntekijää puolistrukturoidun virikehaastattelun avulla. Haastattelussa haastateltaville esitettiin kuusi väittämää, joita he saivat kommentoida ja pohtia vapaasti. Aineiston tulkinnassa hyödynnettiin asenteen, ympäristötoimijuuden ja diskurssin käsitteitä. Tutkimuksen perusteella seurakunnan hyväksytystä ympäristötoimijuudesta piirtyy melko hienovarainen, sovitteleva ja neuvotteleva kuva. Seurakunnan työntekijät ilmaisivat pääosin myönteisiä asenteita työnantajansa ympäristötoimijuutta kohtaan ja lähtökohtaisesti he pitivät seurakunnan aktiivista ympäristötoimijuutta itsestään selvänä ja hyväksyttävänä asiana. Samalla he kuitenkin esittivät kommenteissaan tietynlaisia reunaehtoja sille, minkä näkivät olevan hyväksyttävää ympäristötoimintaa seurakunnalle. Nuo reunaehdot olivat paikoin melko jyrkkiä ja rajasivat siten voimakkaastikin seurakunnan ympäristötoimijuutta. Tutkimuksen tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että seurakunta toimii ristiriitaisten odotusten keskellä ja sen täytyy tasapainoilla toisaalta ympäristöasioissa edelläkävijänä ja esimerkkinä toimimisen ja toisaalta kaikkien seurakuntalaisten huomioon ottamisen välillä.

Työelämän murros suorittavasta työstä asiantuntijatyöhön vaatii tekijältään yhteistyötaitoja ja vahvaa toimijuutta. Keinona toimijuuden tukemiseksi moni organisaatio järjestää business coaching -palveluita työntekijöilleen. Business coaching on valmennusprosessi, jonka tavoitteena on asiakkaan toimijuuden lisääminen ja tukeminen. Myös business coaching -valmentajat itse edustavat työelämän muutosta, sillä heidän työnsä vaatii yhtä lailla vahvaa toimijuutta ja yhteistyötaitoja. Tutkielman tavoitteena on tarkastella toimijuuden konstruointeja ja retorista toimijuutta valmentajien puheessa liittyen coaching-prosessiin. Yhteistyön keskeisyyden vuoksi toimijuuden lisäksi keskiöön nousee henkilökemian käsite. Aikaisemmassa tutkimuksessa on havaittu, että toimivat henkilökemiat rakentuvat jopa yhteistyön mahdollistavaksi tekijäksi. Lisäksi business coaching -yhdistykset määrittelevät yhteistyön yhdeksi coachin keskeiseksi osaamisalueeksi. Tutkielma noudattaa laadullisen asennetutkimuksen metodologiaa. Aineisto koostuu neljästä haastattelusta, jotka on toteutettu puolistrukturoidusti. Haastateltaville on esitetty laadullisen asennetutkimuksen mukaisesti kuusi väittämää ja pyydetty kommentoimaan niitä. Tutkielma keskittyy toimijuuteen henkilökemioiden ja yhteistyön näkökulmasta ja siksi analyysi on rajattu yhteen väittämään kohdistuvaan kommentointiin: ”Henkilökemiat ratkaisevat, miten coaching onnistuu”. Tutkielman teoreettinen viitekehys on sosiaalinen konstruktionismi ja aineiston analyysissa keskiössä ovat toimijuuden konstruoinnit sekä haastateltavien retorinen toimijuus. Aineistossa rakentuu viisi asennetta perustuen haastateltavien esittämiin argumentteihin ja perusteluihin. Aineistossa korostuu kuva coachista aktiivisena toimijana, jolla on kyky ja taito vaikuttaa prosessin onnistumiseen. Henkilökemioiden mahdolliset haasteet ovat ylitettävissä. Asiakkaan toimijuus rakentuu hieman passiivisemmaksi kuin valmentajan. Silti myös asiakkaan toimijuus on coachingin onnistumisen kannalta tärkeää. Haastatellut valmentajat osoittavat myös vahvaa retorista toimijuutta. Aikaisempi tutkimus aiheen parissa on keskittynyt tarkastelemaan objektiivisia mittareita, joilla voidaan perustella coachingin tehokkuutta ja taloudellista hyötyä. Tämä konstruktionistinen tutkielma laajentaa coachingin ympärillä käytyä tutkimuskeskustelua. Tutkielman perusteella voidaan ehdottaa mielekkäitä aiheita jatkotutkimukselle business coachingin ympärillä.

Organisaatioiden kohtaama työelämän murros on luonut painetta kehittää johtamista muuttuvassa toimintaympäristössä. Tämä muutos on tuonut työn ja sen vaatimukset lähelle yksilöä, jonka toivotaan hyödyntävän työssään omia henkilökohtaisia resurssejaan ja omaa subjektiuttaan. Uudenlaista työtä kuvaavan subjektivoituneen työn ja sen tekijän johtamiseen on kehitetty erilaisia malleja, joista myös julkisen puolen organisaatiot ammentavat toiminnassaan. Malleissa pyritään johtamaan sisäisesti motivoitunutta, itseohjautuvaa työntekijää, jolloin myös työn ongelmat kohdataan yksilötasolla. Tässä tutkielmassa tutkitaan kyseistä muutosta heijastavaa Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan uudistettujen palvelujen johtamismallin kolmea ydintekijää, yhteistä työtä, itseohjautuvuutta, sekä sisäistä motivaatiota, mallia toteuttavien kotihoidon hoitajien näkökulmasta. Kiinnostuksen kohteena on, miten kotihoidon hoitajat määrittävät ja arvottavat ydintekijöitä, sekä millaiseksi heidän toimijuutensa rakentuu suhteessa mallin ydintekijöiden esittämään toimijaan. Näihin kysymyksiin vastaaminen edellyttää laadullista lähestymistapaa. Työssä teoreettisena lähtökohtana on relationistinen sosiaalipsykologia, jossa todellisuus ymmärretään sosiaalisesti rakentuvana. Tutkielman avulla voidaan ymmärtää johtamismallin ydintekijöiden hahmottumista kotihoidon hoitajien puheessa, sekä mahdollisia ristiriitoja, jotka tulee käytännössä huomioida mallin implementaatiossa. Tutkimuksen metodologiana on laadullisen asennetutkimuksen lähestymistapa, jossa tarkastellaan sosiaalisena suhdekäsitteenä ymmärrettyä asennetta. Asenteiden ilmaisun funktioiden tulkintaa täydennetään positiointiteorian toimijuuden analyyttisella käsitteellä. Keskeiset analyyttiset käsitteet ovat asenne, sekä toimijuus, jotka ymmärretään tutkielman relationistis-konstruktionistisen metateorian mukaisesti sosiaalisissa prosesseissa rakentuvina, eikä yksilön sisäisinä ominaisuuksina. Tutkimuksen aineisto koostuu 9 kotihoidon työntekijän haastattelusta. Puolistrukturoiduissa haastatteluissa kaikille haastateltaville esitettiin samat 9 väittämää, joihin pyydettiin haastateltavien kommentteja argumentaatiota sisältävän aineiston tuottamiseksi. Väittämät perustuivat johtamismallin käsikirjaan ja johtamismallin mittaamiseen tarkoitettuun johtamismittariin, joilla kuvataan ja mitataan kolmea ydintekijää. Haastateltavat esittivät väittämiin kannanottoja ja perusteluja, joiden ryhmittelyn perusteella oli tulkittavissa laadullisesti 23 erilaista asennetta. Analyysissä edettiin laadullisen asennetutkimuksen metodologiaa noudattaen luokittelevasta analyysista tulkinnalliseen, jossa asenteiden tulkitsemisen jälkeen niiden funktioita tarkasteltiin toimijuuden käsitteen avulla. Tulokset osoittavat, että kotihoidon hoitajat asennoituvat ydintekijöihin eri tavoin riippuen niiden määritelmästä. Kokoavasti tulkiten ydintekijöitä arvotettiin myönteisesti silloin, kun hoitajat ymmärsivät niiden tarkoittavan esimerkiksi työhön kuuluvia, pakollisena näyttäytyviä asioita, työstään pitämistä sekä muiden osoittamaa arvostusta kotihoidon työtä kohtaan. Sitä vastoin ydintekijät arvottuivat kielteisesti, kun hoitajat ymmärsivät niiden tarkoittavan ylimääräistä aikaa ja jaksamista vaativia asioita, sekä esimerkiksi tarpeetonta muutosta ja ainoastaan asiakkaiden mieltymysten toteuttamista. Verrattuna tutkielman määritelmään kyseisistä tekijöistä, ydintekijät näyttäytyvät varsin erilaisina. Toimijuuden analyysin perusteella hoitajat positioivat itsensä sekä aktiivisiin että rakenteiden vuoksi non-agenttisiin positioihin suhteessa mallin ydintekijöiden tavoittelemaan toimijuuteen. Rakenteiden vuoksi hoitajat positioivat itsensä pakotettuina toimimaan ydintekijöiden mukaisella tavalla. Rakenteet saattoivat myös estää toimimasta sisäisesti motivoituneen, aktiivisen toimijan tavoin, jolloin hoitajat positioivat itsensä estyneeksi mallin ydintekijöiden mukaiseksi toimijaksi. Omia intressejä palvelevaksi toimijaksi positioituessaan hoitajien oli mahdollista rakentaa itselleen ydintekijöiden mukaisen toimijan positio, jolloin toiminnan päämiehenä on yksilö itse. Toisaalta, mallin mukaista toimijuutta myös vastustettiin. Hoitajat positioivat itsensä asiakkaan etua päämiehenään palvelevina toimijoina, minkä kanssa ydintekijöiden mukainen toimija näyttäytyi ristiriitaisena. Lisäksi hoitajat saattoivat positioida itsensä toimijoiksi jollain muulla kuin ydintekijöiden tavoittelemalla tavalla, palvellen päämiehenä itseään ja omia intressejään. Kotihoidon hoitajat ymmärtävät johtamismallin ydintekijät hyvin eri tavoin. Yhteistä työtä tekevän, itseohjautuvan ja sisäisesti motivoituneen työntekijän positio ei näyttäydy täysin ongelmattomana kotihoidon hoitajille, joiden toimijuutta ohjaa erilaiset päämiehet sekä rakenteet. Tutkimus antaakin johtamismallin implementaatioon tärkeän työntekijöiden näkökulman, joka kytkeytyy myös laajempaan kontekstiin muuttuvasta työelämästä.