Browsing by Subject "lahjanvaihdanta"

Tutkielma luo antropologisen katseen suomalaiseen elokuva-alaan, joka menestyy tällä hetkellä upeasti kansainvälisesti, mutta on samalla murroksessa alan toimintatapojen ja käytäntöjen muuttuessa, kuten tutkielmassa osoitetaan. Tutkielma tutkii, millainen suomalainen elokuva-ala on 2020-luvulla ja kuinka elokuvantekijät luovat elokuvan arvoa. Kaksiosaisen tutkimuskysymyksen kautta elokuva-alaa käsitellään sekä alan toimijoiden että elokuvantekijöiden näkökulmasta. Tutkimuskysymyksen ajallinen rajaus puolestaan yhdistää alan siihen tällä hetkellä vaikuttaviin ilmiöihin: ilmastokriisistä #metoon jälkeiseen aikaan ja monimuotoisuuteen sekä koronapandemiasta selviytymisestä taloudelliseen epävakauteen ja kulutusmuutoksiin. Elokuvaa lähestytäänkin sosiokulttuurisena toimintana ja keskittymällä elokuvan symboliseen arvoon. Tutkimuksen aineisto on kerätty kevään 2022 ja kevään 2023 välisenä aikana tekemällä etnografinen kenttätyö, joka koostui erilaisista kenttätyövaiheista: kohtaamispiste-etnografiasta, kolmen kuukauden tuotantoharjoittelusta, kahdesta haastattelusta sekä neljän kuukauden apulaisohjaajakoulutuksesta. Keskeisimmät tutkimusmetodit ovat olleet osallistuva havainnointi ja puolistrukturoidut haastattelut, joista saatu aineisto on analysoitu temaattisesti koodaamalla. Teoreettisen viitekehyksen tutkielmaan luovat liminaalin, arvon ja luottamuksen käsitteet sekä niihin liittyvät teoriat. Tutkimusaineiston etnografisiin esimerkkeihin pohjaten tutkielmassa osoitetaan suomalaisen elokuva-alan olevan tällä hetkellä liminaalin eli välitilan kaltaisessa murroksessa, koska ala on 2020-luvun ilmiöiden vaikutusten myötä irtautumassa aiemmista toimintatavoistaan ja omaksumassa uusia käytänteitä. Elokuvantekijöiden näkökulmasta taas osoitetaan, että elokuvantekijät luovat elokuvan arvoa lahjanvaihdannan tapaisen, vastavuoroisen toimintansa eli elokuvanteon kautta. Samalla tämä toiminta luo myös elokuvantekijöiden välille perheenomaisia, läheisiä mutta hierarkkisia suhteita, joissa syntyy taiteellisen työskentelyn ja yhteisöllisen elokuvanteon mahdollistava luottamus lisäten elokuvan arvoa elokuvantekijöille. Suomalaista elokuva-alaa ja elokuvantekijöitä ei ole ennen tutkittu antropologian näkökulmasta, joten tutkielma antaa uudenlaista, ihmislähtöistä tietoa suomalaisen elokuva-alan tämänhetkisestä tilanteesta tuoden esille myös elokuvantekijöiden näkökulman.