Browsing by Subject "luottamus"

Tutkielman tavoitteena on kartoittaa vaikeasti työllistettävien alle 25-vuotiaiden helsinkiläisnuorten kokemuksia viranomaiskontrollista sekä TE-toimistossa että sektorirajat ylittävää viranomaisyhteistyötä toteuttavassa työvoiman palvelukeskuksessa. Aihe on ajankohtainen, sillä parhaillaan valmistellaan työvoiman palvelukeskusten lainsäädäntöä sekä uudistetaan kuntouttavan työtoiminnan lainsäädäntöä. Myös nuorten yhteiskuntatakuun uudistaminen on aloitettu syksyllä 2011. Laadullista tutkimustietoa nuorten palveluista on kuitenkin niukasti, ja tutkimusten vaikutukset politiikkaan ovat olleet vähäisiä. Tutkimuskysymykset käsittelevät nuorten työttömien kokemuksia institutionaalisesta vuorovaikutuksesta, koetusta sosiaalisesta tuesta ja kontrollista sekä luottamuksen tai luottavaisuuden vaikutusta asiakkaan roolissa toimimiseen. Tutkimus pohjautuu sosiaalisen pääoman teorioihin, joista nousevat ydinkäsitteet sosiaalinen tuki, sosiaalinen kontrolli, luottamus sekä luottavaisuus. Tutkimuksen aineisto on kerätty Helsingin työvoiman palvelukeskus Duurissa. Nuorten tiimin asiakkaat ovat alle 25-vuotiaita vaikeasti työllistettäviä nuoria, jotka on ohjattu moniammatilliseen palvelukeskukseen työ- ja elinkeinotoimistosta tai sosiaaliasemalta peruspalvelujen osoittauduttua riittämättömiksi. Tutkimuksen aineisto koostuu kymmenen asiakkaan teemahaastattelusta sekä yhdestä ohjaajaparihaastattelusta. Analyysimenetelmä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Analyysiä ohjaa refleksiivinen tutkimusote, joka pyrkii huomioimaan tutkimustilanteeseen vaikuttavat tekijät ja tutkijan position. Tutkimuksen keskeiset havainnot osoittavat, että työhallinnon palvelukulttuurilla on merkittävä vaikutus nuoren työttömän pärjäämiseen palvelujen asiakkaana. TE-toimistossa nuoriin kohdistuva kontrolli on sekä suoraa, kuten etuuksia koskevaa, mutta myös epäsuoraa. Piilokontrolli noudattaa normatiivista ajattelutapaa, jolloin nuori tulkitaan syrjäytymisuhan alaiseksi ja pyritään sosiaalistamaan palkkatyöhön keinolla millä hyvänsä. TE-toimistossa esitetyt vaihtoehdot näyttäytyvät nuorten kertomuksissa pakkotyöllistämisenä, usein eri ammattialalle tai täysin epämielekkääksi koetulle paikalle. Kritiikkiä herättävät toimenpiteiden pakottavuuden lisäksi riittämätön tiedotus sekä palvelun vaihtelevuus. Myös työttömän omaa vastuuta ja aktiivisuutta korostava palvelukulttuuri aiheuttaa vaikeuksia niille nuorille, jotka kärsivät näköalattomuudesta tai elämänhallintaa varjostavista henkilökohtaisista ongelmista. Nuorten palvelutarve on vaarassa jäädä tunnistamatta, mikäli työhallinnon ja nuorten työttömien tavat määritellä työttömyyden taustalla piilevät ongelmat ovat ristiriidassa keskenään. Palvelukeskuksessa sosiaalisena tukena näyttäytyvä palvelukulttuuri korostaa yksilöllistä työotetta, johon sisältyy elämäntilanteen kokonaisvaltainen selvittely, pidemmät asiakasajat sekä asiointi samojen virkailijoiden kanssa. Virkailijat pyrkivät kohtelemaan nuoria tasavertaisesti, jolloin asiantuntijuutta rakennetaan yhdessä nuorten kanssa. Palvelukeskuksessa tapahtuvassa institutionaalisessa vuorovaikutuksessa nuorten kokemaa luottamusta ja luottavaisuutta lisäävät yhdessä sovitusta kiinni pitäminen, työntekijöiden reilu ja johdonmukainen toiminta sekä toimenpiteiden oikeudenmukaiseksi kokeminen. Nuorilla on mahdollisuus vaikuttaa toimenpiteiden ajoittamiseen ja sisältöön, ja onnistumisen kokemukset kasvattavat itsetuntoa ja auttavat nuoria orientoitumaan tulevaisuuteen. Nuorten halukkuus ratkaista työttömyytensä liittyy vahvasti nuorten käsitykseen itsestään toimijoina. Tutkielman aineiston perusteella TE-toimiston palvelu vahvistaa nuorten kokemusta ajautumisesta, kun palvelukeskuksessa nuoret tunnistavat oman tekemisensä arvokkuuden ja merkityksellisyyden. Työttömyyden ratkaisemisessa olennaiseksi muodostuu palvelujen piiriin pääsy ja erityisesti riittävä tiedotus, jolla on vaikutus motivaatioon ja sitoutumiseen. Mikäli nuori työtön kohdataan arvostavasti, ja tämän omiin kykyihin ja resursseihin suhtaudutaan ymmärtäväisesti, on tuloksena nuoren toimijuuden ja osaamisen tunnustaminen, joka parhaimmillaan tukee nuoren elämänhallintaa sekä sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin.

People constantly face environmental stimuli and appraise them as events of potential benefits (challenge appraisal) or events of harm and loss (threat appraisal). The reason why employees react to organisational changes as threats or challenges remains unclear in the literature. With an existing large panel of participants (OnlineResearch Finland), this Master’s thesis aimed to understand how employees’ trust towards their supervisor links with cognitive appraisals. Following previous research, the trust variable was further divided into reliance and disclosure. Based on Transactional Theory of Stress and Coping by Lazarus & Folkman, employee’s trust towards the supervisor was hypothesised to predict employees' reactions to organisational changes, in a way that trust would be positively related to challenge appraisals and negatively related to threat appraisal. Using Gillespie’s 10-item trust inventory, regression analysis indicated that both reliance and disclosure were positively related to challenge appraisal in single time-points, and negatively related to threat appraisal in over-time analysis. The results indicate trust has an important role in employees’ reactions to changes and hypotheses were partly accepted, but it seems employees' initial reactions derive from alternative factors, and further research is needed to better understand causal relations between these variables.

Tutkimuksen ensisijainen tavoite on selvittää, miksi työtapaturma-asioissa tehdään runsaasti valituksia. Keskeisin kysymys koskee sitä, minkälaisia oikeutusperusteluja korvauksenhakijat valituskirjelmissään esittävät ja miten ne kilpailevat vakuutuslaitoksen perustelujen kanssa. Lisäksi tutkimus tarkastelee millaista problematiikkaa ja epävarmuutta liittyy siihen tietoon, johon päätökset perustuvat. Tutkimuksen aineisto koostuu suomalaisen vakuutuslaitoksen 204 valitustapauksesta, joista kukin sisältää vakuutuslaitoksen päätöksen, valituskirjelmän, vastineen valitukseen ja tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen. Tutkimus perustuu teoreettisesti konstruktionismiin, jonka mukaan todellisuus rakentuu sosiaalisesti. Tarkastelun painopisteessä on subjektiivinen kokemusmaailma. Analyysimenetelmänä on käytetty laadullista teema-analyysia, jossa on hyödynnetty diskurssianalyyttistä lähestymistapaa sekä retoriikan analyysia. Tutkimuksen keskeisin tulos on osapuolten käsitysten huomattava poikkeavuus toisistaan ja usein fundamentaalinen ristiriita määrittelykysymyksissä. Tämä poikkeavuus näkyy tutkimuksessa käsitellyissä teemoissa: tapaturman juridispainotteisessa määrittelyssä, lääketieteellisen syy-yhteyden ymmärtämisessä, pysyvän haitan arviossa ja siinä mitkä asiat ylipäätään ajatellaan olevan ratkaisun perusteena. Tulokset tukevat edeltävän tutkimuksen teoriaa, jonka mukaan toimeenpanevaan viranomaiseen usein kohdistetaan valitus koetusta vääryydestä, vaikka asia olisi ratkaistu säädösten mukaisesti. Tähän voivat olla selityksenä elämäkerralliset ja identiteettiin liittyvät syyt. Toisaalta koko vakuutuksen solidaarinen idea, riskiteknologia ja aktuaarinen oikeudenmukaisuus ymmärretään usein väärin, mikä lisää valitusten määrää. Tutkimuksen mukaan lainsäädäntö ja erityisesti asian ratkaisuun vaikuttava oikeuskäytäntö ovat joko korvauksenhakijoiden saavuttamattomissa tai niin vaikeasti ymmärrettäviä, että voidaan puhua asiantuntijatiedon hegemoniasta. Tätä korostaa potilastyötä tekevän lääkärikunnan ja käytännön vakuutuslääketieteen usein vastakkaiset näkemykset. Tulkinnat riskitiedosta poikkeavat selvästi toisistaan, jolloin muutoksenhaku ilmentää usein kahden epävarman kausaliteettiarvion kilpailua. Tässä vastakkainasettelussa toisessa leirissä vaikuttavat olevan asian ratkaisevat instanssit ja toisessa korvauksenhakija sekä lisäksi häntä hoitaneet lääkärit, joiden käsityksiä muutoksenhakijat arvostavat suuresti. Vakuutuslääketieteen käyttämä todennäköisen syy-yhteyden määritelmä ja hoitavien lääkäreiden vastaava kausaliteettiarvio vaikuttavat molemmat ongelmallisilta omista lähtökohdistaan tarkasteltuna. Tutkimus tukee käsitystä siitä, että vakuutusteollisuus muokkaa riskiyhteiskunnan ääriviivoja muun muassa tuottamalla sairaanhoitojärjestelmään emergenttejä ilmiöitä ja luomalla sosiaalista inflaatiota. Lisäksi tutkimus antaa viitteitä siitä, että muutoksenhaku olisi jossain määrin ja joiltain osin sukupuolittunut ilmiö.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan luottamuksen eri muotoja ja niiden rakentumista. Tarkastelun kohteena on partikulaarinen luottamus ja yleistynyt luottamus. Tutkielmassa tarkastellaan koettuun hyvinvointiin liittyvien tekijöiden (tyytyväisyys elämään, tyytyväisyys elintasoon ja koettu terveys) ja sosiaalisten kontaktien (lähipiiri, kansalaisaktiivisuus ja yksinäisyys) yhteyttä partikulaariseen ja yleistyneeseen luottamukseen sekä lisäksi yhteiskunnallisten tekijöiden (luottamus yhteiskunnan toimeenpanevia instituutioita kohtaan ja koettu yhteiskunnan oikeudenmukaisuus) yhteyttä yleistyneeseen luottamukseen. Tutkielman teoreettisena taustana toimii jaottelu partikulaariseen ja yleistyneeseen luottamukseen ja käsitys luottamuksen syntymisestä vuorovaikutuksessa ja toisaalta yhteiskunnan ja sen puolueettomien instituutioiden luotettavuuden ja yhteiskunnan oikeudenmukaisuuden arvioinnin seurauksena. Tutkielmassa käytettiin aineistona Masseyn yliopiston professori James Liun johtaman kansainvälisen hankkeen kyselyaineistoa Digitaalisen vaikutuksen kysely II: 2018. Aineisto tehtiin online-kyselynä 42 maassa ja kyselyt toteutettiin aikavälillä 6.12.2018–24.1.2019. Suomessa aineistoa kerättiin vain suomenkielisellä lomakkeella ja ainestoa käytettiin vain Suomen osalta. Tutkielmassa keskityttiin luottamusta ja sitä selittäviä tekijöitä kartoittaviin kysymyksiin. Analyysit toteutettiin käyttäen SPSS-ohjelmaa. Aineistoa analysoitiin Pearson-korrelaatiokertoimien, eksploratiivisen faktorianalyysin, lineaarisen regressioanalyysin ja logistisen regressioanalyysin avulla. Koetun hyvinvoinnin tekijöistä tyytyväisyys elämään oli yhteydessä sekä partikulaariseen että yleistyneeseen luottamukseen. Lisäksi tyytyväisyys elintasoon ja koettu terveys olivat yhteydessä yleistyneeseen luottamukseen kahden välisiä yhteyksiä tarkasteltaessa, mutta kun kaikkien selittäjien merkitys vakioitiin monimuuttujamallissa, kaikki koetun hyvinvoinnin ja yleistyneen luottamuksen väliset yhteydet katosivat. Sosiaalisten kontaktien selittävistä tekijöistä lähipiiri oli yhteydessä partikulaariseen luottamukseen, kansalaisaktiivisuus ei ollut yhteydessä kumpaankaan luottamuksen muotoon ja yksinäisyys oli negatiivisessa yhteydessä molempiin luottamuksen muotoihin. Yhteiskunnallisten tekijöiden selittäjistä sekä institutionaalinen luottamus että koettu yhteiskunnan oikeudenmukaisuus olivat yhteydessä yleistyneeseen luottamukseen. Kuitenkin monimuuttujamallissa yhteiskunnallisista tekijöistä vain koettu yhteiskunnan oikeudenmukaisuus säilytti tilastollisesti merkitsevän yhteyden yleistyneeseen luottamukseen. Tutkielma antaa tukea aiemmalle tutkimukselle luottamuksen ja elämään tyytyväisyyden välisestä yhteydestä. Lisäksi tulokset antavat tukea aiemmille löydöksille yksinäisyyden ja matalan luottamuksen välisestä suhteesta ja tarjoavat uuden asetelman näiden kahden ilmiön välisen suhteen tarkasteluun: yksinäisyys toimii luottamuksen selittävänä tekijänä kun yleensä tutkimusasetelma on ollut päinvastainen. Kausaalisuhteita ei voida kuitenkaan päätellä. Yleistyneen luottamuksen rakentumisesta on esitetty eriäviä näkemyksiä. Tulokset antavat tukea yhteiskuntakeskeiselle teorialle, jonka mukaan yleistynyttä luottamusta ei voida pitää vain yksilön sisäisenä ja muuttumattomana psykologisena tilana. Se on kontekstisidonnainen ilmiö, johon vaikuttavat muun muassa kokemukset ja arviot yhteiskunnan oikeudenmukaisuudesta ja yhteiskunnallisten instituutioiden luotettavuudesta. Jatkossa olisi mielekästä tutkia havaittujen yhteyksien välittäviä tekijöitä, jotta luottamusta ilmiönä ja sen rakentumiseen vaikuttavia tekijöitä voitaisiin ymmärtää syvällisemmin.

Tutkielmassa tarkastellaan Euroopan unionin perusarvojen eli demokratian, oikeusvaltioperiaatteen sekä ihmisoikeuksien ilmenemistä transitiomaissa Romaniassa, Virossa ja Puolassa. Vertailevan tutkimuksen keinoin tutkielma pyrkii löytämään systemaattisia eroja ja yhtäläisyyksiä maiden kehityssuunnissa. Tarkastellut maat liittyivät Euroopan unioniin sen massiivisimmassa laajentumisessa; Viro ja Puola vuonna 2004 ja Romania jälkijunassa 2007. Käsite transitiomaa on tutkielman taustakäsite, jolla viitataan maiden yleisiin kehityspiirteisiin kommunistisen järjestelmän romahtamisen jälkeen. Korruptio, joka voidaan ymmärtää julkisen intressin loukkauksena ja virkatoiminnan puolueettomuuden turmeluna, on yleinen ilmiö transitiomaissa. Tutkielmassa transitiota lähestytään luottamuksen käsitteen kautta ja World Values Survey – tulosten pohjalta tarkastellaan kansalaisten luottamusta valtioiden kykyyn toteuttaa EU:n perusarvot. Tilastojen, komission raporttien sekä artikkeleiden avulla kerätyn aineiston avulla tarkastellaan, mitkä perusarvojen tarkastelun yhteydessä ilmenevät kehityskulut ja ilmiöt voivat mahdollisesti vaikuttaa perusarvojen ja kansalaisten luottamuksen väliseen yhteyteen. Tutkimusaineiston perusteella nousee esiin tiettyjä maita koskevia eroja ja yhtäläisyyksiä niin kehityksessä kuin nykytilanteessakin. World Value Survey -tuloksien perusteella maiden kehityksessä heijastuu transitiomaille tyypillinen epäluottamus. Yllättävä tulos on muun muassa se, että virolaisten luottamus oikeusjärjestelmään oli ensimmäisen tarkasteltavan tutkimusaallon aikana vuonna 1999 alhaisempi kuin Romanian ja Puolan, vaikka Viron oikeusvaltiota voitiin jo tuolloin pitää maakolmikon kehittyneimpänä. Taantumista perusarvojen suhteen ja kansalaisten luottamuksessa valtion kykyyn toteuttaa unionin vaatimat perusarvot on tapahtunut myös Euroopan unionin jäsenyyden aikana. Tulosten valossa voidaan olettaa kommunistisen taustan edelleen vaikuttavan maihin ja selittävän osittain kehityspiirteitä ja nykytilaa.

Tutkielman tavoitteena on lisätä ymmärrystä vielä melko vähän tutkituista oikeudenmukaisuuden ja luottamuksen välisistä kaksisuuntaisista yhteyksistä esihenkilö-alaissuhteen kontekstissa. Tutkielmassa tutkitaan kahden mittauspisteen pitkittäisasetelmassa oikeudenmukaisuuden ja luottamuksen välistä yhteyttä, jonka oletetaan aiempaan tutkimuskirjallisuuteen perustuen olevan kaksisuuntainen. Tutkielmassa oikeudenmukaisuutta on mitattu yleistä oikeudenmukaisuuden kokemusta mittaavalla mittarilla, ja luottamus puolestaan on jaoteltu Gillespien luomalla jaolla tukeutumiseen ja avautumiseen. Tutkielman aineisto koostuu vuosien 2019–2020 aikana kerätystä kyselytutkimusaineistosta, joka on kerätty osana uusien ja vanhojen esihenkilö-alaissuhteiden luottamuksen tutkimusprojektia. Kysely on toteutettu tutkimusyrityksen valmiilla paneelilla kolmessa mittauspisteessä, joista kahta ensimmäistä noin neljän kuukauden välillä toteutettua mittauspistettä käytetään tutkielmassa. Koko aineisto koostuu 1242 vastaajasta, joista 626 on rajattu lopulliseksi aineistoksi. Oikeudenmukaisuuden ja luottamuksen yhteyden tutkimisen menetelmänä käytettiin ristiviiveellistä regressioanalyysia, jonka avulla pystyttiin tutkimaan hypoteeseissa esitettyjä yhteyksiä. Muuttujia tarkasteltiin myös korrelaatioanalyysilla ja pääanalyyseissa käytettyjen muuttujien muodostamiseksi aineistoa tarkasteltiin myös faktorianalyysilla. Pääanalyysin lisäksi tehtiin lisäanalyysit interaktiotermejä ja niiden visualisointeja hyödyntäen. Pääanalyysin tulokset tukevat esitettyjä hypoteeseja: oikeudenmukaisuudella ja luottamukseen kuuluvalla avautumisella on kaksisuuntainen positiivinen yhteys toisiinsa. Avautumisesta oikeudenmukaisuuteen suuntaavan yhteyden havaittiin olevan mahdollisesti heikompi kuin oikeudenmukaisuudesta avautumiseen suuntaava yhteys. Lisäanalyyseissa havaittiin, että esihenkilö-alaissuhteen kesto moderoi oikeudenmukaisuudesta avautumiseen suuntaavaa yhteyttä. Vanhojen suhteiden oikeudenmukaisuus oli positiivisessa yhteydessä avautumiseen, mutta uusissa positiivinen yhteys ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Varsinaisia pääanalyyseja valmistelevissa alustavissa mittauksissa havaittiin, ettei aineisto soveltunut tukeutumisen tarkasteluun, sillä se ei erottunut tarpeeksi oikeudenmukaisuudesta. Työntekijän kokemuksen esihenkilön oikeudenmukaisuudesta on huomattu vaikuttavan esihenkilöön luottamiseen. Yhteyden on havaittu kulkevan myös toiseen suuntaan, mutta muuttujien välisiä yhteyksiä ajan kuluessa on tutkittu vähän. Tutkielma lisäsi tietoa muuttujien välisistä yhteyksistä. Tutkielman myötä saatiin vahvistus sille, että oikeudenmukaisuus ja luottamus vaikuttavat toisiinsa ajan kuluessa, ja näiden yhteyden ensisijainen suunta saattaa olla oikeudenmukaisuudesta luottamukseen suuntaava. Lisäksi saatiin tietoa suhteen keston vaikutuksesta kyseiseen yhteyteen. Tutkielman alustavat mittaukset myös toivat esille, että tutkimuskentällä on tarve luottamuksen ja oikeudenmukaisuuden mittareiden kattavammalle tarkastelulle, sillä käytetyt mittarit eivät onnistuneet erottelemaan tukeutumista ja oikeudenmukaisuutta tarpeeksi.

Western democracies are facing a complex and a harmful phenomenon because of influence operations on social media. This master’s thesis assesses the connection between Finnish citizens’ political trust and their experienced feeling of threat towards influence operations. It has been discussed in the public that the goal of a successful influence operation is to undermine citizens’ trust towards its democratic institutions and actors. Because there is an insufficient amount of academic research on this topic, the aim of this thesis is to rectify it by revealing the true nature of the link between political trust and citizens’ experience. The theoretical framework consists of Harvard University’s Pippa Norris’ theory of E-democracy. It introduces the virtual political environment in the 21th Century. Harvard University’s Robert D. Putnam’s theory of social capital describes the trends of interpersonal trust in the modern history. Collège de France’s Pierre Rosanvallon’s theory of counter-democracy provides a theoretical bridge between Norris’ virtual political system and influence operations as seen, for example, in the United States’ presidential election in 2016. A survey sample of 1000 participants analyzed in this master’s thesis was originally collected by the think tank Magma in 2017. “Finnish Views on Democracy and Political Issues 2017” sample was collected to describe Finnish citizens’ views on multiculturalism and attitudes towards bilingual policies. However, the sample has more elements in it, for example, citizens’ views on democracy and security policies. Hence an exploratory factor analysis was conducted, and it revealed four latent attitudes from the sample: political trust, resilience and stances towards multiculturalism and minorities. The research was continued by transforming the identified factors to factor scores, meaning new variables. After that a logistic ordinal regression was conducted to provide insight into the relationship between the political trust and Finnish citizens’ views on the threat of influence operations. The connection was not identified between them in this master’s thesis. Other factor scores, resilience and stances towards multiculturalism and minorities had a statistically significant connection with Finnish citizens’ views on the threat of influence operations. This research - contrary to expectations - failed to show a clear relationship between political trust and Finnish citizens’ experienced feeling of threat towards influence operations. It might tell that socio-economic background might be a stronger factor defining the individual’s tendencies to the phenomenon compared to the political trust. Then again, influence operations could impact in a different dimension than where citizens’ affiliations with democratic institutions and actors exist. This topic requires more interdisciplinary research to find the answer to the societal challenges Western democracies are facing with influence operations using social media.

Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää minkälaisia resursseja ja voimavaroja järjestön kaltaisessa sosiaalisessa yhteisössä liikkuu ja millä tavalla ne välittyvät yhteisön sisällä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen pääoma ja siihen kytkeytyvät luottamus sekä verkostot. Sosiaalisella pääomalla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa sosiaalisia verkostoja sekä näiden verkostojen kautta muodostuvia resursseja. Tutkimuksessa havainnollistetaan verkostokyselyn avulla kerhon sosiaalista rakennetta ja neuvojen saantia. Tutkimuksen kohteena on vuonna 1928 perustettu Pääkaupungin Osuustoimintamiesten Kerho, joka on vastuunalaisissa tehtävissä toimiville toimihenkilöille tarkoitettu kerho. Se on yhdistänyt E-liikkeen eri yritykset ja tarjonnut mahdollisuuden sekä itsensä sivistämiseen että kehittämiseen. Kyseessä on kerho, jonka sisäänpääsyä on rajattu monin eri tavoin. Se on ensinnäkin tarkoitettu ainoastaan miehille, ja jäseneksi pyrkivällä tulee olla kaksi suosittelijaa kerhon sisältä. Tällä hetkellä kerhon jäsenkanta on pääosin eläkeläisistä koostuvaa ja myös haastateltavista suurin osa oli haastattelun ajankohtana siirtynyt eläkkeelle. Osahaastateltavista oli kuulunut kerhoon jo yli neljäkymmentä vuotta. Tutkimuksen aineisto muodostuu kymmenestä kerhon jäsenen teemahaastattelusta sekä haastattelujen yhteydessä tehdystä verkostokyselystä. Aineiston analyysin välineenä on kvalitatiivinen sisällönanalyysi. Verkostokyselyn tuloksia tarkastelen verkostoanalyysin mallin mukaisesti egokeskeisestä näkökulmasta. Tutkimuksessa selviää, että kerho on toiminut hyvänä sosiaalisen pääoman lähteenä ja erityisesti luottamus ja luottamuksellisten suhteiden muodostuminen ovat mahdollistaneet jäsenten käyttöön monenlaisia resursseja. Kerhon sosiaalinen verkosto on osin sama kuin jäsenten työelämän verkosto, mutta kerhon kautta kontaktinotto vieraanpiinkin työtovereihin on helpottunut. Kerhon kautta saatavien resurssien hyödyllisyys on vaihdellut jäsenten välillä, mutta monille kerho on tarjonnut konkreettista hyötyä esimerkiksi uuden työpaikan ja neuvojen saannin muodossa. Tutkimuksen tärkeimmät lähteet ovat sosiaalisen pääoman osalta erityisesti James Colemanin (1988), Robert Putnamin (1993) sekä Pierre Bourdieun (1986) tuotannot. Sosiaalisen verkoston käsitettä olen puolestaan tarkastellut Granovetterin (1973) ja Burtin (1992) näkemysten valossa.

Tutkielma käsittelee luottamuksen menetystä digitaalisen kriisin seurauksena. Kyseessä on tapaustutkimus, jossa aihetta tarkastellaan psykoterapiakeskus Vastaamon tietomurron jälkeisen mediaviestinnän kautta. Tämä laaja tietomurto- ja kiristystapaus tuli julkisuuteen lokakuussa 2020. Kymmeniä tuhansia arkaluonteisia henkilötietoja levisi julkisuuteen Vastaamon puutteellisen tietosuojan takia. Tutkielmassa tapausta lähestytään riskiyhteiskunnan näkökulmasta, tarkastellen luottamuksen ja epävarmuuden merkitystä ja vuorovaikutusta digitaalisessa ympäristössä. Lisäksi teoreettisessa viitekehyksessä hyödynnetään kriisitutkimuksen teorioita. Tutkimuskysymysten avulla aihetta käsitellään kahdella eri tasolla. Ensimmäinen taso kohdistuu yritykseen, eli Vastaamon pyrkimykseen palauttaa luottamusta. Toinen taso on yhteiskunnallinen, jolla tarkastellaan tietomurron synnyttämiä uhkakuvia. Tutkielman aineistona toimii media-aineisto. Vastaamon tiedotteet edustavat yrityksen kriisiviestintää ja Ylen uutiset pyrkimystä yhteiskunnalliseen palautumiseen kriisistä. Analyysi toteutetaan aineistolähtöisesti, rajaten sen ajallisesti tietomurron julkitulosta Vastaamon konkurssiin. Vastaamon tiedotteita analysoidaan sisällönanalyysin avulla. Rivittäisen koodauksen jälkeen muodostetaan kaksi laajaa teemaa liittyen tekijöihin, jotka tiedotteissa esiintyvät luottamusta rakentavina tai haittaavina. Ylen uutisten avulla luodaan tapahtumien kulkua kuvaava aikajana, minkä lisäksi niille on tehty lähiluenta. Lähiluennassa nostetaan esille yhteiskunnallisia uhkakuvia, jotka asettuvat yhteiskunnan eri tasoille. Tutkielmassa havaitaan, että Vastaamo käytti tyypillisiä kriisiviestinnän keinoja pyrkiessään tilanteenhallintaan. Luottamusta pyrittiin palauttamaan viestimällä läpinäkyvästi, korostamalla tehtyä yhteistyötä asiantuntijatahojen kanssa sekä osoittamalla resurssit uhrien auttamiseen ja tukemiseen. Yrityksen arvoja ja mainetta korostettiin samalla kun viestittiin lisätoimenpiteistä, jotka Vastaamo käynnisti tietomurron julkitulon jälkeen. Tietomurron digitaalinen ympäristö vaikeutti luottamuksen rakentamista, sillä siihen liittyi epävarmuutta tapahtuneesta, anastetut tiedot nousivat yhä uudelleen pinnalle ja Vastaamo kärsi taloudellisesta ahdingosta. Yhteiskunnalliset uhkakuvat liittyivät yksityisyyden menettämiseen, terveydenhuoltojärjestelmien mahdollisiin puutteisiin, tietomurron toistumiseen muissa yrityksissä ja huoleen luottamuksen menettämisestä niin terveydenhuollon palvelujen alalla kuin digitaalisessa yhteiskunnassa ylipäänsä. Lisäksi uutisten analyysissä nousi esille huoli siitä, ettei digitaalisista kriiseistä ole tarpeeksi tietoa ja ymmärrystä. Analyysin pohjalta Vastaamon tietomurto määritellään digitaaliseksi suuronnettomuudeksi. Tutkielma osoittaa, että tietomurto on piirteiltään tyypillinen riskiyhteiskunnalle toteutunut uhka. Se vaikutti moneen eri tahoon ja vaati monimutkaisia yhteistyön verkostoja ratkaisujen löytämiseksi ja normaaliin palaamiseksi. Luottamusta pyrittiin palauttamaan niin yrityksen kuin yhteiskunnan tasolla, josta vain jälkimmäisessä onnistuttiin. Tutkielmassa nostetaan esille riskiyhteiskunnalle tavanomaisia piirteitä, joissa luottamus on jatkuvasti koetuksella. Samalla luottamus toimii tärkeänä keinona hallita epävarmuutta. Kyse ei lopuksi ollutkaan luottamuksen menettämisestä vaan digitalisaation tuomasta hallitsemattomuudesta. Tutkielman lopussa pohditaan luottamuksen ristiriitaisuutta digitaalisessa ympäristössä ja tietomurtoa varoittavana esimerkkinä digitalisaation ongelmakohdista

Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia autokyytien jakamista ja luottamuksen roolia niissä, Facebookin kimppakyyti-ryhmien käyttäjien kokemuksien ja näkemysten avulla. Tutkielmani tavoitteena on siis selvittää ensinnäkin, mikä merkitys luottamuksella on kimppakyydeissä. Seuraavaksi, mitä luottamus tarkoittaa kimppakyytiläisille. Kolmanneksi, miten toisilleen tuntemattomien ihmisten välistä luottamusta voidaan vahvistaa kimppakyytitoiminnassa eli mitkä tekijät vahvistavat ja mitkä heikentävät sitä, haastateltavieni mukaan. On myös tarpeellista selvittää, millaisia kokemuksia haastateltavilla on kimppakyydeistä ja mistä ne syntyvät sekä miten he arvioivat toisen luotettavuutta. Luottamusta tulee tarkastella niin verkkovuorovaikutuksen sekä reaalimaailman vuorovaikutuksen tilanteissa. Tavoitteena on peilata tutkimustuloksia aiempiin tutkimustuloksiin ja aiheesta käytyyn keskusteluun. Ajankohtaiseksi ja yhteiskunnallisesti merkittäväksi aiheen tekee ensinnäkin sen harvinaisuus – luottamusta ja autokyytien jakamista ei ole Suomen kontekstissa tutkittu aiemmin, vaikka luottamuksen sanotaan olevan jakamistalouden pohja. Jakamistalous ja siihen lukeutuvat uudenlaiset liikkumisen muodot ja palvelut ovat myös vasta kehittymäisillään Suomessa. Lisäksi jakamistalouden toiminta parhaimmillaan vaikuttaa ympäristöön, talouteen sekä yhteisöllisyyteen positiivisesti. Tutkielma on laadullinen tutkimus. Tutkielman aineisto on kerätty haastattelemalla kuutta Facebookin kimppakyyti-ryhmän käyttäjää. Haastatteluihin osallistuneet henkilöt olivat käyttäneet kimppakyytejä useita kertoja ja heitä voidaankin kutsua niin sanotuiksi toiminnan edelläkävijöiksi. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Analyysimenetelmänä on käytetty teoriasidonnaista sisällönanalyysia. Tutkielman tulokset viittaavat siihen, että luottamuksen merkitys kimppakyydeissä laskee, kun tarkastellaan yhteiskuntaa, jossa luottamuksen taso on jo valmiiksi korkealla. Lisäksi myös silloin, kun luottamus koetaan automaattisena ja kun luottamus nähdään henkilön ominaisuutena ja riskienottona. Luottamuksen merkityksen väheneminen ei tarkoita kuitenkaan sitä, että luottamuksen merkitys katoaisi. Siitä tulee kuitenkin enemmän tiedostamatonta ja näkymätöntä. Luottamusta vahvistavat tekijät liittyivät erityisesti sujuvuuteen, toisten henkilöiden käyttäytymiseen, kokemuksiin sekä mahdollisuuteen arvioida muita käyttäjiä. Näiden kokemusten ja sujuvuuden voidaankin ehkä sanoa olevan suomalaisessa yhteiskunnassa ja valmiiksi luottavaisten ihmisten keskuudessa niitä tekijöitä, joilla on enemmän merkitystä kimppakyytitoiminnassa, kuin luottamuksella. Lisäksi mahdollisuudet arvioida toisen luotettavuutta, esimerkiksi katsomalla toisen käyttäjän profiilin, näyttäisi olevan tärkeää niin luottamukselle kuin koko kimppakyytitoiminnalle. Uudenlaisissa liikkumisen palveluissa tulisikin panostaa ensikäyttäjien kokemuksiin eli esimerkiksi sujuvuuteen, ja siihen, että he toimivat hyvinä niin sanottuina sosiaalisina todisteina. Palveluissa tulisi myös pyrkiä nostamaan käyttäjien määrää, jotta saavutettaisiin kriittisen massan rajapiste. Lisäksi uusien liikkumisen palveluiden yleistyminen vaatii kansalaisten asennemuutosta omistamista ja kuluttamista kohtaan.