Browsing by Subject "maahanmuuttokriittisyys"

Työssä selvitetään, miten ’maahanmuuttokriittisyyttä’ on Helsingin Sanomissa käsitelty vuosina 2007–2018. Työn teoreettinen viitekehys on kielen ja ideologian suhde, jossa kielen muutokset ennakoivat ja heijastelevat yhteiskunnan muutoksia. ’Maahanmuuttokriittisyys’ liittyy maahanmuuttovastaiseen ideologiaan, joka nousi internetin keskustelupalstoilta osaksi politiikkaa ja julkista keskustelua 2000-luvulla. Perussuomalaisilla on ollut tässä keskeinen rooli, sillä monet ‘maahanmuuttokriitikot’ ovat ponnistaneet politiikkaan juuri perussuomalaisten listoilta. Myös journalismi ja tavat, joilla pakolaisuutta, maahanmuuttoa ja maahanmuuttopolitiikkaa on suomalaisessa mediassa käsitelty, ovat vaikut-taneet ‘maahanmuuttokriittisen’ ideologian vakiintumiseen. Tutkimuksen aineistona ovat Helsingin Sanomissa vuosina 2008–2017 julkaistut journalistiset jutut, joissa mainitaan joku variaatio sanasta ‘maahanmuuttokriittisyys’. Aineiston laajuus on 350 juttua. Tutkimuksessa sovelletaan Nor-man Faircloughin kriittistä diskurssianalyysiä sekä määrällistä sisällön erittelyä. Kriittisessä diskurssianalyysissä teksteistä etsitään diskursseja, puhetapoja, jotka määrittävät, millaista todellisuutta tekstit rakentavat. Työn tutkimuskysymykset ovat 1) Miten ’maahanmuuttokriittisyyttä’ käsitellään julkisessa keskustelussa? ja 2) Miten sanan käyttö on muuttunut vuosina 2008–2017?. Lisäksi työssä pohditaan termin käytön syitä ja seurauksia. Analyysissa aineistosta saatiin seuraavat tulokset. Ensinnäkin Helsingin Sanomissa on nähtävissä diskurssiformaa-tio, jossa termi ’maahanmuuttokriittisyys’ on luonnollistettu osaksi Helsingin Sanomien omaa kieltä. Sanan alkuperä, Homma-foorumi ja Jussi Halla-ahon Scripta-blogi, on häivytetty jutuissa alusta asti. ’Maahanmuuttokriittisyys’ ilmiö-nä yhdistetään kyllä voimakkaasti Halla-ahoon ja Homma-foorumiin, mutta sitä, että sana on peräisin Homma-foorumilta ja Jussi Halla-ahon blogista, ei tuoda esille. Toisekseen ’maahanmuuttokriittisyys’ muodostuu nopeasti itsenäiseksi termiksi, jota voidaan käyttää sellaisenaan, ilman siihen liitettäviä määreitä. Kuvailevasta adjektiivista tulee siis itsessään merkityksen sisältävä substantiivi, mikä on omiaan tekemään sanasta itsestäänselvyyden. Kolmanneksi aineistosta on erotettavissa kolme erilaista diskurssia. Ensimmäisessä diskurssissa ’maahanmuutto-kriittisyys’ yhdistyy Jussi Halla-ahoon ja perussuomalaisiin. Toisessa diskurssissa ’maahanmuuttokriittisyys’ liitetään osaksi eurooppalaisia populistisia puolueita ja erityisesti brittiläistä Ukip-puoluetta. Kolmannessa diskurssissa ’maa-hanmuuttokriittisyyttä’ käsitellään yleisenä, yhteiskunnallisena ilmiönä. Neljänneksi sanan ’maahanmuuttokriittisyys’ avulla voidaan legitimoida rasismia, sillä ’maahanmuuttokriittisyyttä’ käytettään jutuissa rasismin rinnalla tavalla, joka antaa ’maahanmuuttokriittisyydestä’ kuvan rasismista irrallisena maahanmuuton kritiikkinä. Tämä palvelee ’maahanmuuttokriitikoiden’ tavoitteita, sillä he korostavat usein sitä, kuinka ’maahanmuuttokriittisyydellä’ ei ole mitään tekemistä rasismin kanssa. Viidenneksi sanan käyttö on hyvin systemaattista eikä sitä juurikaan kyseenalaisteta jutuissa. Vuonna 2015 Helsin-gin Sanomien silloinen toimituspäällikkö linjaa kolumnissaan, että sanan käytöstä tulisi luopua, mutta sana on jo niin vakiintunut, ettei linjaus juurikaan näy Helsingin Sanomien sivuilla. Perussuomalaisten puoluekokous kesällä 2017 ja Jussi Halla-ahon valinta puolueen puheenjohtajaksi näyttävät, että termi elää ja voi hyvin Helsingin Sanomissa eikä ole mitään viitteitä siitä, että sanan käyttöä oltaisiin vähentämässä.