Browsing by Subject "musliminuoret"

Maisterintutkielmassa tarkastellaan musliminuorten kokemaa viharikollisuutta sosiaalisessa mediassa sekä verkossa, nuorten sopeutumiskeinoja koettua viharikollisuutta vastaan ja sitä, tunnistavatko nuoret verkossa koettua viharikollisuutta samalla tavalla kuin reaalimaailmassa. Verkossa tapahtuva viharikollisuus on maailmanlaajuinen ilmiö, ja Suomessa merkittävä yhteiskunnallinen muutos tapahtui vuonna 2015 Pariisissa tehtyjen terrori-iskujen jälkeen: turvapaikkaa etsivien ihmisten määrä moninkertaistui lyhyessä ajassa, mikä aiheutti yhteiskunnallisten jännitteiden lisääntymistä. Maisterintutkielman aineisto koostuu musliminuorille, 15–19-vuotiaille naisille tehdyistä yksilöhaastatteluista, poliisin tietoon tulleista viharikosraporteista (Rauta 2019, 2023) ja nuorisorikollisuuskyselyiden perusteella tehdyistä raporteista (Näsi 2016; Kaakinen & Näsi 2023). Musliminuorille tehdyt haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina, jotka litteroitiin ja analysoitiin Atlas.ti -ohjelman avulla. Analyysi on tehty sisällönanalyysia hyödyntäen. Maisterintutkielman teoreettisena viitekehyksenä käytettiin rutiinitoimintojen teoriaa, jonka esittelivät Lawrence Cohen ja Marcus Felson vuonna 1979 artikkelissaan Social Change and Crime Trade Trends: A Routine Activity Approach. Rutiinitoimintojen teorian keskeisiin käsitteisiin kuuluva crime generators viittaa rikollisuutta tuottaviin tilaisuusrakenteisiin, joita syntyy eri alueilla sekä erilaisissa tiloissa; sosiaalisen median ja verkon alustoilla esimerkiksi valvonnan puute voi luoda tilaisuusrakenteita. Arkiset rutiinitoimintomme ovat lisääntyneet teknologian kehityksen myötä ja kehitys avaa sekä uudenlaisia mahdollisuuksia rikoksien tekemiseen verkon välityksellä että aiempien rikostyyppien siirtymistä verkkoon. Aineiston analyysissa nousee esiin kolme erilaista teemaa. Nuorilla on erilaisia keinoja suojautua koettua viharikollisuutta vastaan niin verkossa kuin reaalimaailmassa, nuorten on vaikeampaa tunnistaa sosiaalisessa mediassa ja verkossa koettua viharikollisuutta kuin reaalimaailmassa, sosiaalisen median ja verkon alustoilla vihakommenttien määrä luo turvattomuuden tunnetta. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että nuoret osaavat sanoittaa paremmin reaalimaailmassa koettua viharikollisuutta. Suojautumiskeinot liittyivät uskonnollisiin symboleihin ja sosiaalisen median käyttäjätilien yksityisyyteen, ja vihakommenttien määrä verkossa luo nuorille turvattomuuden tunteen ja he kokivat, ettei mikään taho puutu vihapuheeseen verkossa. Maisterintutkielman tulokset ovat linjassa aiemman tutkimuksen kanssa, jonka mukaan nuoret kokivat enemmän vihapuhetta verkossa ja vihapuhe kohdistuu erityisesti musliminuoriin vuonna 2015 tehtyjen Pariisin terrori-iskujen jälkeen (ks. esim. Kaakinen ym., 2018).