Browsing by Subject "muutos"

Managing uncertainty in change: a case study on communication and uncertainty in the Gulf of Finland Coast Guard District Besides the changes that have occurred in the Finnish security authorities’ operational environment, cuts in the financial resources of the Finnish Border Guard have intensified internal pressures for change in the line-and-staff organisation and the need to create new modes of operation. In this Master’s Thesis, the relationship between the uncertainty associated with change and the internal communication of the organisation was examined from the viewpoint of the complexity theory. The purpose of this case study was to extend our understanding of the phenomenon of uncertainty and to try and find better ways of managing uncertainty arising from change in the communication processes of the Finnish Border Guard. From the perspective of the philosophy of science, this study is based on hermeneutical thinking, in which knowledge is constructed through interpretation, layer by layer, from preliminary understanding to conclusions. The empirical data consist of eleven themed interviews of employees of the Gulf of Finland Coast Guard District, which were analysed by means of theory-led content analysis. The interview data were supplemented with documentary material, including a plan for economic and financial adjustment drawn up within the Finnish Border Guard. The perceptions of the interviewees were structured as narratives formed at different administrative levels of the organisation and were examined through the lenses of uncertainty, complexity, and change. The attained understanding of the uncertainty arising from change was deepened by means of a complexity-theoretical framework and the concept of sensemaking. It was found that the problem of managing a complex communication network and dynamic organisational processes boils down to information and interaction amongst the various actors. The experience of uncertainty is situative and subjective. Regardless of whether uncertainty in the organisation was examined from the point of view of external or internal change, uncertainty was seen as a factor impairing the organisation’s performance. The conclusion was drawn in the study that the uncertainty arising from change can be managed more effectively if the narrative of change is created from the points of view of both the organisation and the individual employee. Other helpful measures are ensuring the continuity of the communicative narrative and promoting multifaceted dialogue and interaction amongst the administrative levels. The results indicate that the organisation’s problem-solving ability is largely based on the management of uncertainty, i.e., that the organisation lends a sensitive ear to the dynamism of social systems and harnesses the information transmitted through the feedback processes into a part of the narrative of change-management communication. When communication is understood as an ever-changing and evolving narrative process, the management of uncertainty becomes closely linked with the management of complexity and the strengthening of the organisation’s resilience. This study supplements the scholarly discourse on the management of uncertainty and functions as an empirical window into the application of complexity-theoretical concepts to organisation research.

Päätös hakea Nato-jäsenyyttä on merkittävimpiä muutoksia Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa kylmän sodan päättymisen jälkeen. Tutkielman tehtävänä on selvittää, millaisena ulkopolitiikan muutoksena Suomen jäsenyys Pohjois-Atlantin sotilasliitto Natossa näyttäytyy kansanedustajien mielestä. Perehdyn jäsenyyttä kohtaan esitettyihin odotuksiin. Jäsenyyteen liittyvien odotusten tunnistaminen havainnollistaa osittain sitä, millaiset seikat määrittävät Nato-Suomen tulevaa profiilia liittokunnan jäsenenä. Aineistona ovat eduskunnan täysistunnon Nato-keskustelut sekä ulkoasiainvaliokunnan mietintö keväältä 2022. Tuolloin eduskunnassa käytiin keskustelua valtioneuvoston selontekojen pohjalta siitä, miten Suomen pitäisi reagoida muuttuneeseen turvallisuusympäristöön ja tulisiko Suomen liittyä Natoon. Tutkielman metodina on temaattinen analyysi, jonka avulla aineistosta muodostettiin erilaisia muutoksen ja jatkuvuuden teemoja. Lisäksi aineistosta eriteltiin muutoksen mahdollistaneita tekijöitä kuvaavia teemoja. Ulkopoliittisen muutoksen teoriat auttavat ensisijaisesti tutkimusaiheen ja -kysymyksen muodostamisessa sekä tarjoaa käyttökelpoisia käsitteitä analyysin tekoa varten. Tutkielma osoittaa, että Nato-jäsenyyden nähdään lisäävän Suomen turvallisuutta varsin käytännönläheisillä seurauksilla, mutta sen ei koeta vaikuttavan niinkään esimerkiksi Suomen arvoihin tai periaatteisiin ulkopolitiikassa. Jäsenyyden nähdään tuovan mukanaan sellaisia pragmaattisiksi koettuja seurauksia, kuten turvatakuut, paremman huoltovarmuuden ja vahvemman liittokunnan. Vastaavasti arvopohjaisen ulkopolitiikan, ydinaseriisunnan edistämisen ja Venäjä-suhteiden kansallisen priorisoinnin kaltaisten teemojen uskotaan pysyvän ennallaan myös sen jälkeen, kun Suomesta on tullut Naton jäsen. Politiikan muutoksen mahdollistaneisiin tekijöihin luetaan esimerkiksi vaihtoehtoisten riittävien puolustusjärjestelyjen puuttuminen ja Ruotsin Nato-päätös. Yhteenvedossa analyysin tuloksia sidotaan laajemmin ulkopolitiikan muutoksen teorioihin. Suomen Nato-jäsenyydessä on kyse osin inkrementaalisesti tapahtuneesta muutoksesta, jossa aiemmin tehdyt päätökset ovat edistäneet jäsenyyden hakemista. Esitän, että Nato-jäsenyys ei ole muuttanut niinkään Suomen tavoitteita tai kansainvälistä suuntautumista, vaan kyse on hienovaraisemmasta muutoksesta ulkopolitiikan keinoissa. Löytämäni jäsenyyden mahdollistaneet tekijät ovat lisäksi luonteeltaan samantyyppisiä kuin pitkällä aikavälillä politiikkaa vakauttaneet tekijät. Näin ollen yksi teoreettinen johtopäätös on, että samat tekijät, jotka pitkällä aikavälillä vakauttaisivat ulkopolitiikkaa, ovat tärkeitä ulkopoliittisen muutoksen mahdollistajia nykyisenkaltaisessa turvallisuusympäristössä. Nato-jäsenyys saattaa myös syklisesti luoda uuden tarpeen ulkopolitiikan muuttamiselle, jos Suomeen kohdistuu painetta joustaa pehmeämmistä periaatteistaan myöhemmin liittokunnan jäsenenä.

Ihmiset ovat päivittäin tekemisissä erilaisten brändien kanssa ja menevät joka päivä töihin organisaatioihin joissa kaikissa on erilaiset organisaatiokulttuurit. Tutkielman tavoitteena on tutkia henkilökunnan kokemuksia organisaatiokulttuurista sekä brändiuudistuksen odotetuista vaikutuksista organisaatiokulttuuriin. Organisaatiokulttuuria ja brändiuudistusta on tutkittu erillään paljon, mutta tutkimuksia missä nämä kaksi aihetta yhdistetään löytyy vain vähän ja Suomessa ei juuri lainkaan. Tutkimuksen kohdeorganisaatio on yksi suomalainen vakuutusyhtiö jossa on juuri meneillään kattava tulevaisuuden strategiahanke. Tähän hankkeeseen kuuluu brändiuudistus ja organisaatiokulttuurin kehitys. Olen itse töissä kyseisessä organisaatiossa, joten minulla oli mahdollisuus toteuttaa tutkimus organisaatiossa samaan aikaan kun kyseiset hankkeet ovat meneillään. Toteutin tutkimuksen laadullisena tutkimuksena, jossa keräsin aineiston puolistrukturoitujen teemahaastattelujen keinoin. Haastattelin kahdeksaa henkilöä kohdeorganisaatiosta, jotka kaikki olivat eri osastoilta ja eri organisaatiotasoilta. Mukana oli niin toimitason henkilöitä kuin ylimmän johdon henkilöitä. Haastatteluvaiheessa pyrin olemaan mahdollisimman objektiivinen, jotta omat käsitykseni kohdeorganisaatiosta, tai tutkittavasti aiheesta eivät vaikuttaisi haastatteluihin. Analysoin haastattelut aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmällä jossa yhdistin esiin nousseet ilmiöt viitekehykseen. Viitekehykseni koostuu organisaatiokulttuurin tutkimuksesta, organisaatiokulttuurin muutoksen tutkimuksesta sekä brändiuudistuksen tutkimuksesta. Tutkielman tuloksista käy ilmi, että henkilökunta kokee organisaatiokulttuurin olevan muuttumaisillaan. Aikaisemmin kulttuuri on koettu konservatiiviseksi. Samoin organisaatiossa vallitsee varjokulttuuri joka on vaikeuttanut järjestelmällisen kehittämisen toteuttamista. Nyt kuitenkin haastatteluihin osallistuneet henkilöt kokevat, että muutosta on havaittavissa ja organisaation kulttuuri on muuttumassa kehitysmyönteisemmäksi. Henkilökunnan odotukset brändiuudistuksesta ovat suuret. Haastatteluista käy ilmi, että brändiuudistuksen yhteydessä toivotaan yhteisten toimintatapojen kehittämistä modernimmaksi ja että brändiuudistuksen yhteydessä kehitettäisiin kulttuuria vastaamaan uutta brändiä. Tämän lisäksi uuden brändin toivotaan vaikuttavan myös asiakaskohtaamisiin ja että työntekijöiden toimintakulttuuria kehitettäisiin niin, että asiakas huomaisi asiakaskohtaamisissa brändin uudistuneen ja aistisi kulttuurin tämän läpi. Mikäli brändiuudistuksen

Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Valtiotieteellien tiedekunta Laitos – Institution – Department Sosiaalitieteiden maisteriohjelma Tekijä – Författare – Author Arja Pääkkönen Työn nimi – Arbetets titel – Title Palveluohjaus aikuissosiaalityössä – Työntekijän näkökulma sosiaalitoimen uudistumiseen Oppiaine – Läroämne – Subject Sosiaalityö Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu tutkielma Aika – Datum – Month and year 1/2018 Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages 87 Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkimuksen kohteena ovat kunnassa toimivan aikuissosiaalityön organisaation työntekijöiden näkemykset muutoksessa olevasta aikuissosiaalityöstä ja aikuissosiaalityöhön suunnitellusta uudesta työmuodosta palveluohjauksesta. Tutkimus kiinnittyy yhteiskunnallisen muutoksen kuvaukseen ja aikuissosiaalityön organisaation uudistumiseen paikkakunnalla, jossa asuu noin 47000 ihmistä. Yhteiskunnassamme vallitseva ajattelu palvelujen tehokkuudesta ja niukkenevat resurssit vaikuttavat aikuissosiaalityöhön tuoden sille paineita ja odotuksia siitä, että aikuissosiaalityön tulee kantaa vastuu ja saada aikaan muutosta asiakkaidensa elämäntilanteissa (vaikuttavuusvastuu), auttaa ja tukea asiakkaitaan eri menetelmin ja keinoin. Sosiaalityön konteksti on eri tavoin yhteydessä oman kontekstin ulkopuoliseen todellisuuteen, kuten paikalliseen toiminta- ja palvelujärjestelmään, valtakunnalliseen hyvinvointipolitiikkaan ja talouden globaaleihin reunaehtoihin. Ulkopuoliset yhteydet tekevät sosiaalityön paikallisesta kontekstista alati muuttuvan ja haavoittuvan. Sosiaalityö ei ole suljettu systeemi. Tehokkuus/taloudellisuus- ja laatu/tuottavuus-diskurssit vallitsevat keskusteltaessa hyvinvointivaltion palveluista ja palvelujärjestelmistä. Sosiaalihuoltolaki oli muutoksen alla ja keskustelut sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteiden uudistumisesta (SOTE-palvelurakenneuudistus) olivat meneillään tutkimuksen aineistoa kerättäessä. Tutkimuksen tavoite oli kuulla haastateltavien ”ääntä” muutoksessa olevasta aikuissosiaalityön organisaatiosta. Tutkimuskysymykset ovat: miten työntekijät kokevat aikuissosiaalityön organisaation muutoksen? Millaisia käsityksiä sosiaalialan työntekijöillä on palveluohjauksesta? Tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus, joka kiinnittyy fenomenografiseen lähestymistapaan. Keskeiset käsitteet ovat sosiaalityö, aikuissosiaalityö, palveluohjaus ja muutos, jotka teoreettis-käsitteellisinä valintoina vaikuttavat ”äänen” rinnalla siihen, miten vastauksia haettiin tutkimuskysymyksiin ja tulosten saamiseen. Aineisto on kerätty puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Haastateltavia oli kuusi henkilöä, joista yksi oli johtava sosiaalityöntekijä, kolme sosiaalityöntekijää ja kaksi sosiaaliohjaajaa. Haastatteluaineisto on analysoitu sisällön analyysillä. Haastateltavien vastauksissa oli nähtävissä epätietoisuus tulevista muutoksista aikuissosiaalityössä. Aikuissosiaalityötä oli tehty toimeentulotukipainotteisesti. Tutkimustulosten mukaan työntekijät arvostavat tekemäänsä työtä. Työtä on paljon, joten se on hyvä jakaa koulutuksen ja osaamisen mukaisesti sosiaalityöntekijän, sosiaaliohjaajan ja palveluohjaajan tekemään työhön. Aikuissosiaalityötä toivottiin tulevaisuudessa voitavan tehdä asiakasta kohtaavasti ja kokonaisvaltaisesti. Haastateltavat tunsivat huolta, siitä, kuka tulevaisuudessa saa aikuissosiaalityön palveluja ja ettei asiakaskunnassa pääsisi syntymään ”pudokkaita”, asiakkaita, jotka jäisivät ilman palveluja. Haastateltavilla oli erilaisia näkemyksiä siitä, kuka on aikuissosiaalityön asiakas. Aikuissosiaalityö tulee olemaan työtä erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden parissa. Palveluohjaus nähtiin hyvänä lisänä aikuissosiaalityön palveluissa, jolloin asiakkaalla on mahdollisuus päästä tapaamaan työntekijää akuutisti ja kasvotusten. Avainsanat – Nyckelord – Keywords sosiaalityö, aikuissosiaalityö, palveluohjaus, muutos

Luottamus on äärimmäisen tärkeä sosiaalipsykologinen ilmiö organisaatioiden näkökulmasta, sillä se on olennainen osa sekä työntekijä-esihenkilösuhteita, että organisaation tehokasta toimintaa. Monissa uusissa työntekijä-esihenkilösuhteissa saatetaan kuitenkin epäonnistua saavuttamaan korkea luottamustaso, sillä luottamus on dynaaminen ja erityisen herkkä muutoksille tämän kriittisen alkuvaiheen aikana. Tämä maisterintutkielma esittää, että arvojen yhteensopivuus, relatiivinen identifikaatio, sekä riippuvaisuus toisesta ovat tärkeitä luottamusmotivaation kannalta, ja että muutokset näissä tekijöissä vaikuttavat myöhempään luottamuksen kehittymiseen. Lisäksi taustalla on oletus, että esihenkilön vaihtuminen moderoi näiden motivoivien tekijöiden vaikutusta luottamukseen. Tämä johtuu siitä, että esihenkilön vaihtuminen voidaan nähdä kognitiivista tulkintaa muuttavana tapahtumana (phase-shifting event; Lind 2001), jossa esihenkilön vaihtumisen kokeneet henkilöt prosessoivat ja tarkastelevat saatavilla olevaa tietoa syvällisemmin, mikä johtaa yleisten luottamusarvioiden pohdintaan, sekä muokkaamiseen. Tutkielmassa käytettävä pitkittäisaineisto kerättiin 718 suomalaiselta verkkopaneelin jäseneltä, jotka vastasivat kysymyksiin koskien heidän työtään, sekä heidän suhdettaan esihenkilöönsä. Datankeruun aikana huomattiin, että suhteellisen suuri osa vastaajista koki esihenkilön vaihdoksen aikapisteiden välillä, mikä mahdollisti hypoteesien testaamisen kvasikokeellisella asetelmalla. Lopullinen otanta koostui 137 vastaajasta, joilla esihenkilö vaihtui, sekä 581 vastaajasta, joiden esihenkilö pysyi samana. Tutkielman tulokset tukevat hypoteeseja siitä, että esihenkilön vaihtuminen voidaan nähdä kognitiivisena muutostapahtumana (phase-shifting event), ja että muutokset luottamuksen motivaatiotekijöissä vaikuttavat myöhempään luottamuksen kehittymiseen erityisesti silloin, kun vastaajat kokivat esihenkilön vaihdoksen. Lisäksi tulokset osoittavat, että luottamuksen kehittymisen kannalta ei välttämättä ole tärkeintä luottamuksen motivaatiotekijöiden yleinen taso, vaan ero nykyisen-, sekä totutun tason välillä. Tutkimalla samanaikaisesti luottamusta, esihenkilön vaihdosta, sekä muutosta luottamuksen motivaatiotekijöissä tämä tutkielma antaa ainutlaatuisen panoksen muuhun esihenkilön vaihdosta sekä luottamusta tutkivaan kirjallisuuteen. Tutkielman lopussa pohditaan teoreettisia ja konkreettisia yhtymäkohtia muuhun luottamuskirjallisuuteen ja organisaatioiden toimintaan, sekä ehdotetaan kuinka näitä tuloksia voi hyödyntää tulevaisuuden luottamustutkimuksessa.

Tutkielmani aiheena on taloudellisen vallan tutkimus Suomessa vuosien 1969 ja 1979 välillä. Tuona ajanjaksona aineesta julkaistiin neljä laaja tutkimusta ja kysymys taloudellisesta vallasta ilmiönä sekä ilmiön aiheuttamista ongelmista nousi yhteiskunnalliseen keskusteluun. Taloudellisen vallan käsite kokonaisuutena tuntuu kuitenkin jääneen hieman epäselväksi. Tutkimukseni tavoitteena on selkeyttää taloudelliseen valtaan liittyvien ongelmien luonnetta sekä pohtia, miksi taloudellinen valta nousi suosituksi tutkimusaiheeksi. Aineistoni koostuu edellisessä kappaleessa mainitsemistani neljästä tutkimuksesta sekä taustoittavasta lehtileikeaineistosta. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmän avulla olen teemoitellut aineistossa esiteltyjä taloudellisen vallan ongelmia kokonaisuuksiksi, joiden avulla pyrin selkiyttämään vallankäytön konkreettisia ja potentiaalisia uhkia. Tutkimuspiikin johtanutta kehitystä olen tarkastellut yhteiskunnallisten liikkeiden toimintamekaniikan kautta. Koska yhteiskunnalliset liikkeet ovat kautta historian olleet merkittävässä roolissa suomalaisen yhteiskunnan muotoutumisessa, on mielestäni perusteltua pohtia niiden aikaansaaman muutosvoiman soveltuvuutta myös tilanteessa, jossa muutoksen takana ei ollut organisoitunut kansanliike. Tarkoitukseni ei ole väittää että tällainen liike kaikesta huolimatta olisi ollut olemassa, vaan ymmärtää liikkeiden toimintamekanismien taustoja ja problematisoida niiden organisoitumisen välttämättömyyttä. Analyysini tuloksena hahmottuu kuva taloudellisesta vallasta ilmiönä, joka vaikuttaa lukuisissa instituutioissa ja saa sekä arkipäiväisessä elämässä havaittavia että abstraktimmin hahmotettavia muotoja. Yhteiskunnallisen liikkeen aikaansaaman muutosvoiman toimintalogiikkaa näyttäytyy soveltamiskelpoisena myös ilmiölle jonka ympärille ei ole syntynyt esimerkiksi raittiusliikkeen kaltaista kansalaisliikettä, mutta joka kuitenkin selvästi vetää puoleensa tahoillaan ilmiön käsittämisestä ja mahdollisesti muuttamisesta kiinnostuneita yksilöitä.