Browsing by Subject "muuttohalukkuus"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2017)Tutkielma käsittelee 18-30-vuotiaiden Suomessa asuvien työnhakijoiden valmiutta muuttaa työn perässä. Erityisesti työnhakijoihin kohdistuvaa muuttohalukkuustutkimusta ei ole Suomessa aiemmin tehty. Aineistona on vuonna 2009 mol.fi-työnhakupalvelun kautta kerätty 18-30-vuotiaille työttömille tai työttömyyttä kokeneille nuorille suunnattu kyselyaineisto. Tutkielmassa tarkasteltiin vain vastaajia jotka ilmoittivat vastaushetkellä etsivänsä töitä. Lopulliseen analyysiin päätyi 603 vastaajaa. Analysimenetelmänä käytettiin logistista regressioanalyysiä. Analyysi suoritettiin neljälle hypoteettista muuttomatkaa kuvaavalle vastemuuttujalle sekä Suomen sisäistä muuttovalmiutta kuvaavalle summamuuttujalle. Selittävinä muuttujina käytettiin sukupuolta, ikää, koulutustasoa, yliopistokaupungissa asumista, ja kotitalouden muotoa. Tutkimuksen keskeisin tulos on se, että matala koulutus ja parisuhde, erityisesti jos vastaajalla on lapsia, vähensivät muuttovalmiutta voimakkaimmin ja järjestelmällisemmin. Tulokset vaihtelivat vastemuuttujan mukaan, mutta vähemmän koulutetut ja parisuhteessa olevat olivat noin kaksi kertaa todennäköisemmin haluttomia muuttamaan enemmän koulutettuihin ja yksi asuviin verrattuna. Myös sukupuoli ja asuinpaikka vaikuttivat muuttovalmiuteen, mutta eivät yhtä systemaattisesti. Naiset olivat miehiä valmiimpia muuttamaan, ja selkeimmin tämän vaikutus näkyi ulkomaille muuttamisen tapauksessa, jossa naiset olivat miehiä noin kaksi kertaa todennäköisemmin valmiita muuttamaan. Yliopistokaupunkien ulkopuolella asuvat olivat yliopistokaupungeissa asuvia vähemmän valmiita muuttamaan, mutta tämä tulos ei ollut kovinkaan vahva. Muuttovalmius laski hypoteettisen muuttomatkan kasvaessa. Valmius muuttaa ulkomaille poikkesi muista vastemuuttujista koulutuksen epälineaarisen yhteyden sekä sukupuolen ja asuinpaikan voimakkaan yhteyden perusteella. Tunnetekijöiden yhteyttä muuttovalmiuteen testattiin tutkimalla lähipiirissä koettua sosiaalista arvostusta kuvaavien muuttujien yhteyttä muuttovalmiuteen. Tunnetekijöitä kuvaavat muuttujat eivät kuitenkaan nousseet järjestelmällisesti tilastollisesti merkitseviksi. Koulutustason, perhemuodon ja sukupuolen yhteydet olivat linjassa aiempien muuttohalukkuus- ja muuttoliiketutkimusten kanssa. Yliopistokaupunkien ulkopuolella asuvien heikompi muuttovalmius taas ei. Monet muuttohalukkuuteen- ja liikkeeseen aiemmissa tutkimuksessa yhteydessä olleet muuttujat eivät olleet yhteydessä muuttovalmiuteen tässä tutkimuksessa. Iän yhteyden puuttuminen herättää kysymyksiä elämänkaarimallin ja muuttovalmiuden yhteyksistä. Työmarkkinastatuksen yhteydessä puuttuminen saattaa indikoida sitä, että työnhakijuus on työmarkkinastatusta tärkeämpi muuttovalmiuteen yhteydessä oleva tekijä.
-
(2017)Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka alueen sosiaalinen epäjärjestys vaikuttaa yksilön halukkuuteen muuttaa toiselle alueelle. Taustalla on hypoteesi siitä, että epäjärjestys toimii alueen sosioekonomisen koostumuksen naapurustomekanismina, joka vaikuttaa alueelta pois suuntautuvaan muuttohalukkuuteen. Tämä dynamiikka kytkeytyy keskusteluun Helsingin eriytymiskehityksestä, jonka on esitetty syventyneen viimeisen 25 vuoden aikana ja saaneen itseään tuottavia piirteitä muun muassa valikoivan muuttoliikkeen myötä. Tämä kehitys on jatkunut siitäkin huolimatta, että Helsingin kaupunkipolitiikka ja kaavoitus perustuvat pitkälti eriytymisen vastustamiseen tähtääviin toimenpiteisiin, kuten sosiaalisen sekoittamisen politiikkaan. Valikoiva muuttoliike voi heikentää huono-osaisen alueen asemaa entisestään. Tällöin naapuruston negatiiviset piirteet vaikuttavat siten, että alueen parempiosaiset asukkaat haluavat muuttaa pois. Se voi johtaa alueen keskimääräisen sosioekonomisen tason heikkenemiseen, mikä puolestaan voi vaikuttaa myös muun huono-osaisuuden ja sosiaalisten ongelmien alueelliseen keskittymiseen. Tällainen kehityssuunta on havaittu Helsingin sisäisessä eriytymiskehityksessä, mutta alueellisen epäjärjestyksen rooli on jäänyt avoimeksi. Tutkimuksen aineistona on Helsingin kaupunkitutkimuksen tutkimus- ja yhteistyöohjelman (Katumetro) kyselyaineisto vuodelta 2012. Aineistoon on yhdistetty rekisteriaineistoa Tilastokeskuksen ruututietokannasta. Käsittelen alueen sosioekonomisia ominaisuuksia sekä fyysistä rakennetta Helsingin kaupungin tietokeskuksen ylläpitämällä pienaluetasolla, mikä tarkoittaa sitä, että ruututason muuttujat on muunnettu vastaamaan kaupunginosamaista pienaluetasoa. Tutkimuksen päämenetelmä on logistinen regressioanalyysi, jonka avulla elaboroidaan sosiaalisen epäjärjestyksen vaikutusta muuttohalukkuuteen vakioimalla muita yhteyteen mahdollisesti vaikuttavia tekijöitä. Tulosten perusteella sosiaalinen epäjärjestys selittää yksilön kokemaa muuttohalukkuutta toiselle alueelle erittäin merkitsevästi, kun alueen sosioekonomiset ominaisuudet, fyysinen rakenne, yksilölliset piirteet sekä vastaajan kokemat tekijät on vakioitu. Alueen sosioekonomisen tason selittämä muuttohalukkuus selittyy epäjärjestyksellä, mikä viittaa epäjärjestyksen olevan alueen sosioekonomisten piirteiden aikaansaama naapurustomekanismi, joka lisää asukkaan halukkuutta muuttaa alueelta pois. Tulos jatkaa teoreettisessa mielessä sosioekonomisen tason, epäjärjestyksen ja turvattomuuden linjaa muuttohalukkuudella. Tällöin alueen rakenteelliset piirteet sisäistyvät asukkaan epäjärjestyksen kokemuksessa ja vaikuttavat halukkuuteen muuttaa pois. Mikäli poismuuton voi aiempaan tutkimukseen tukeutuen olettaa valikoivan etupäässä sosioekonomisesti parempiosaisia asukkaita, voidaan arvioida, että sosiaalinen epäjärjestys toimii yhtenä alueiden eriytymiskehityksen itseään tuottavan kehän mekanismina. Samalla kun eriytymiskehitys syvenee muuttoliikkeen seurauksena, vaikuttaa siltä, että erityisesti huonosti toimeentulevat ovat halukkaita muuttamaan, mutta heillä on siihen vähiten mahdollisuuksia. Lisäksi he kokevat korostuneesti huono-osaisten alueiden lieveilmiöitä, kuten epäjärjestystä. On kuitenkin epäselvää missä määrin tämä on huono-osaisiin painottuva hyvinvointiongelma. Interaktiotarkastelun perusteella turvattomuutta kokevat lapsiperheet ovat erityisen halukkaita muuttamaan, mikä ilmentää alueen sosiaalisten ongelmien työntövaikutuksen vaikuttavan eri tavoin eri elämäntilanteessa oleviin asukkaisiin. Aiemman tutkimuksen perusteella sekä asumisihanteet että muuttomotiivit perustuvat rauhallisuuteen ja asunnon vaihdon tarpeeseen. Tämän tutkimuksen mukaan sosiaalinen epäjärjestys selittää alueelta pois suuntautuvaa muuttoa kuitenkin voimakkaammin kuin asunnon piirteisiin liittyvä tyytyväisyys. Helsinki on elänyt jo neljännesvuosisadan eriytymisen aikaa, eivätkä kaikki sen piirteet jäsenny ainoastaan taloudellisilla, hallinnollisilla tai poliittisilla seikoilla. Sosiaalisen epäjärjestyksen vaikutus muuttohalukkuuteen antaa aihetta pohtia myös sosiaalisten mekanismien roolia eriytymiskehityksessä.
Now showing items 1-2 of 2