Browsing by Subject "myöhäismoderni subjekti"

Tarkastelen maisterintutkielmassani elämäntapavalmentajien Instagram-julkaisuissaan ilmentämää ihannesubjektia ja ihannesubjektin kehystämisen keinoja. Analysoin erityisesti ihmisten yksityiselämän tavoitteisiin keskittyvää elämäntapavalmennusta ja elämäntapavalmentajien ihannesubjektia osana terapeuttista kulttuuria. Tutkielmani teoreettinen viitekehys nojaa teorioihin ja analyyseihin myöhäismodernista yhteiskunnasta sekä myöhäismodernista ihannesubjektista ja subjektin hallinnasta. Modernin ja myöhäismodernin yhteiskunnan eroavaisuuksia paikantamaan pyrkivistä aikalaisanalyyseistä keskityn erityisesti Zygmunt Baumanin notkean modernin käsitteeseen. Bauman kuvaa notkean modernin käsitteellä muutosta, jossa yhteiskunnan kiinteä ja pysyvä muoto on korvautunut väliaikaisuudella ja epävarmuudella. Lisäksi hyödynnän filosofi Michel Foucault’n ja hänen ajatteluaan myöhemmin jatkaneiden tutkijoiden näkemyksiä subjektista ja subjektin vapaaehtoisuuteen perustuvasta hallinnasta. Subjektin hallinta näkyy hyvinvointiin liittyvissä käsityksissä, joita kuvaan tutkielmassani terapeuttisen kulttuurin käsitteen kautta. Puhe hyvinvoinnista ja itsen kehittämisestä on voimakkaasti median välittämää, medioitunutta. Medioituminen kuvaa myös elämäntapavalmentajien toimintaa: moni heistä julkaisee säännöllisesti sisältöjä, kuten elämänohjeita ja otteita arjestaan, eri sosiaalisen median alustoilla. Aineistoni koostuu neljän suomalaisen elämäntapavalmentajan sosiaalisen median kuvapalvelu Instagramissa vuoden 2020 aikana jakamista julkaisuista. Analysoin aineistoani erityisesti sosiologi Erving Goffmanin tutuksi tekemän kehysanalyysin avulla. Analyysini perusteella elämäntapavalmentajien ihannesubjekti koostuu neljästä pääominaisuudesta: 1) vastuun ottamisesta, 2) rohkeudesta ja lannistumattomuudesta, 3) yksilöllisen polun kulkemisesta sekä 4) tavoitteellisuudesta ja tehokkuudesta. Keskeinen havainto on, että subjektilta edellytettävällä yksilöllisyydellä ja vapaudella on ennalta määritellyt rajansa. Toinen tärkeä tutkimustulos on aineistossa korostuva, subjektissa valmiina oleva sisäinen luomisvoima ja viisaus, josta huolimatta subjektilta edellytetään jatkuvaa itsen kehittämistä. Elämäntapavalmentajien tavoissa kehystää ihannesubjektia on painotuseroja. Esimerkiksi puhe vastuusta ilmenee aineistossa niin uhkien maalaamiseen perustuvana vastuuttamisena kuin voimaannuttavampana subjektin luomisvoiman korostamisena. Vaikka aineistossa painottuu ihanne itseään loputtomasti kehittävästä subjektista, tilaa jää myös elämästä nauttimista ja läsnäoloa alleviivaavalle puheelle. Huomionarvoista on kuitenkin se, että myös läsnäolo näyttäytyy aineistossa osin suorituksena, sillä se kehystetään osassa analysoimistani julkaisuista harjoiteltavana taitona.