Browsing by Subject "myönteinen erityiskohtelu"

Maisterintutkielma käsittelee myönteisen erityiskohtelun politiikkaa Helsingissä. Tutkielmassa kysytään, millaisia merkityksiä myönteinen erityiskohtelu saa kaupungin poliittisten toimijoiden sekä myönteistä erityiskohtelua kehittäneiden ja tutkineiden tahojen tulkinnoissa. Kyseessä on tulkitseva politiikka-analyysi, jossa tavoitteena on määritellä poliittisen prosessin keskeiset toimijat ja ymmärtää politiikan merkitystä toimijoiden tekemien tulkintojen kautta. Menetelmänä toimii diskurssianalyysi, jonka keinoin tutkielmassa havainnoidaan sekä myönteisen erityiskohtelun ympärille muodostuvia merkityskamppailuja että jaettuja tulkintoja myönteisestä erityiskohtelusta Helsingissä. Jaetut tulkinnat ovat vakiintuneita merkityksiä eli tarinalinjoja, jotka hallitsevat sitä, millaisia tulkintoja politiikasta pääsee muodostumaan ja millaisin argumentein ja mistä toimija-asemista keskusteluun on mahdollista osallistua. Taustaoletuksena on, että vaikka eri toimijat usein pyrkivät määrittämään politiikan keskeisiä käsitteitä omiin tavoitteisiinsa sopivasti, mistä muodostuu merkityskamppailuja, täytyy yleensä taustalla olla myös jaettuja käsityksiä politiikan luonteesta, jotta keskustelu on mahdollista. Tutkielman aineistona on Helsingin päätöksentekoelinten asiakirjoja sekä valikoituja tutkimuksia, joilla on osansa toimijoiden tulkintojen muodostumisessa. Tutkielmassa havaitaan, että aineistossa käydään merkityskamppailua siihen liittyen, voiko myönteisen erityiskohtelun Helsingissä sanoa perustuvan tutkimukselle. Valtaosa toimijoista tulkitsee, että Helsingin harjoittama myönteinen erityiskohtelu pohjaa tutkitulle tiedolle. Tarinalinjoja tarkastellessa esiin nousee, että Helsingissä myönteinen erityiskohtelu merkitsee lähestulkoon poikkeuksetta kaupunginosien tasa-arvoa edistävää ja segregaatiota ehkäisevää politiikkaa. Tarinalinjan ulkopuolelle jää muun muassa ajatus siitä, että myönteisen erityiskohtelun tavoitteena olisi auttaa tiettyjä heikommassa asemassa olevia ryhmiä. Havainto tarinalinjasta on kiinnostava, sillä myönteinen erityiskohtelu usein ymmärretään juuri tukitoimina heikommin pärjääville ryhmille maantieteellisen alueen sijasta. Tämä määritelmä esiintyy niin kotimaisessa kirjallisuudessa kuin kansainvälisissä esimerkeissä. Vaikka esimerkkejä alueellisesta lähestymistavasta löytyy myös muista maista, niissä se saattaa johtua esimerkiksi perustuslaillisista syistä. Helsingissä tarinalinjaksi muodostunut tulkinta asuinalueiden, ei asukkaiden väliseen tasa-arvoon pyrkivästä politiikasta vaikuttaisi kuitenkin olevan ensisijaisesti poliittinen valinta. Tämä herättää kysymyksen siitä, käytetäänkö Helsingissä alueellista lähestymistapaa sen takia, että se on mahdollista, vai sen takia, että se on helppoa.