Browsing by Subject "myytit"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2011)Yksi vuoden 2009 suurimpia mediailmiöitä oli H1N1-viruksen aiheuttama sikainfluenssapandemia. Meksikosta huhtikuussa 2009 maailmalle levinnyt influenssavirus virisi muutamassa kuukaudessa mittavan kansallisen ja kansainvälisen mediahuomion saattelemana paikallisesta epidemiasta maailmanlaajuiseksi pandemiaksi. Lopulta neljätoista kuukautta kestäneen pandemiaajanjakson aikana influenssavirus heijastui suomalaiseen yhteiskuntaan sekä välittömästi että välillisesti median kautta lukemattomin eri tavoin, joista kymmenet tuhannet sairaustapaukset ja 44 kuolemantapausta olivat vain jäävuoren huippu. Tutkimuksen tavoite on tehdä näkyväksi miten ja minkälaiseksi Helsingin Sanomien sikainfluenssauutiskuvat konstruoivat laajan ja moninaisia vaikutuksia omanneen yhteiskunnallispoliittisen ilmiön. Tutkimuksen taustalla vaikuttaa ajatus todellisuuden sosiaalisesta rakentumisesta: todellisuus muodostuu sosiaalisissa määrittelyprosesseissa, joista yhä suurempi osa pohjautuu välittömän kokemuksellisuuden sijaan mediarepresentaatioihin. Median uutisointi vaikuttaa siis paitsi arkitodellisuutemme rakentumiseen myös yhteiskunnallisten ilmiöiden käsittelyyn ja ratkaisuun sekä konkreettisemmalla tasolla esimerkiksi terveydenhuollon piirissä noudatettuihin käytänteisiin ja priorisointeihin. Sikainfluenssauutisoinnin yhteiskunnallispoliittisen merkittävyyden vuoksi sitä on myös syytä tutkia yhteiskunta- ja viestintätieteellisestä näkökulmasta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu sosiaalisen konstruktivismin, semiotiikan ja myytti-käsitteen varaan. Postmoderneissa mediatodellisuuden kuvauksissa mediarepresentaatioiden ja todellisuuden välisen suhteen on koettu muuttuneen entistä ohuemmaksi, mihin viittaavat teoreettiset näkemykset esimerkiksi yhteiskuntien medialisoitumisesta ja Jean Baudrillardin hypertodellisuudesta. Kärjistetysti ilmaistuna uutisrepresentaatioon vaikuttaa korostuneesti ilmiön muoto todellisuuden tapahtumien ja sisällön sijaan. Edellä mainituista näkökulmista kumpuaa tutkimuksen tavoite tutkia uutiskuvien pintarakenteen lisäksi niiden kulttuurista muotoa myytti-käsitteen avulla. Roland Barthesin mukaan myytti on kertomus, jonka avulla kulttuuri jäsentää ajatteluamme, mutta samalla esittää pikkuporvarillisen kulttuurin naturalistisena olemisen tilana. Demystifioimalla kulttuurisidonnaisesti värittynyt representaatio on mahdollista tehdä näkyväksi myyttien salatun historian ja niiden yhteiskunnallispoliittisen toiminnan vaikutus sikainfluenssauutiskuvien taustalla. Tutkimusaineisto on pandemia-ajanjaksona Helsingin Sanomissa julkaistut sikainfluenssaa käsitelleet uutiskuvat välittömine tekstuaalisine konteksteineen (N=73). Tutkimuksen metodologia on kaksivaiheinen: Ensiksi sisällönanalyysin avulla luokiteltiin tutkimusaineisto ensisijaisen kuva-aiheen mukaan luokiksi ja ryhmiksi. Toisessa vaiheessa yleisimpiä ja merkityksellisimpiä kuvateemoja analysoitiin semioottisen analyysin avulla tavoitteena myyttien nimeäminen ja niiden historian näkyväksi tekeminen. Tutkimusaineiston yleisin kuva-aihe on resurssipulan uhka (15 uutiskuvaa). Representaatiot potilaista ja terveydenhuollon asiakkaista joko jonottamassa tai odottamassa hoitoa sisältävät implisiittisesti viestin hoidon tai rokotteen riittämättömyydestä kaikille tarvitseville. Valtaosassa tutkimusaineiston uutiskuvissa (38 uutiskuvaa) biolääketieteellinen eetos ja näkökulma korostuvat jättäen marginaalin yksilön kokemuksellisen ulottuvuuden ja taudin potemuksen. Kokonaan uutiskuvastosta jää uupumaan ilmiön konstruointi poliittisesta näkökulmasta. Uutiskuvien hallitseva myyttinen perustarina jäsentää yhteiskuntaa jatkuvasti kehityksen tilassa olevana järjestelmänä, joka (biolääke)tieteen kumulatiivisen luonteen vuoksi on alati vastustuskykyisempi luonnon ilmiöitä vastaan. Edistysmyytille jännitteen luo sen binaarinen vastakohtapari yhteiskunnan pysähtyneisyydestä ja rappiosta. Tutkimusaineiston uutiskuvat sisältävät myös edistysmyytille vaihtoehtoisia joskin alisteisia näkemyksiä. Esimerkiksi viidesti uutiskuvissa toistunut kuvateema äidistä lapsineen arkisissa askareissa korosti äidin roolia ja velvollisuuksia yhteiskunnallisen ilmiön ratkaisussa.
-
(2012)Suomalainen design on viime vuosina noussut hyvin suosituksi Japanissa. Tämän työn pyrkimyksenä on valottaa sitä, mikä suomalaisessa designissa oikein viehättää japanilaisia. Työssä tarkastellaan japanilaisten design-ammattilaisten suomalaista designia koskevia mielikuvia ja verrataan niitä Suomessa vallitsevaan käsitykseen suomalaisesta designistä luonnonläheisenä, yksinkertaisena ja laadukkaana. Suomalainen design nähdään tässä työssä myyttinä Roland Barthesin tarkoittamassa mielessä: suomalainen design on historiallisesti ja kulttuurisesti rakennettu kokonaisuus, joka on naturalisoitu. Media ja markkinointi ovat vuosien saatossa rakentaneet suomalaisesta designista myytin, joka vaikuttaa luonnolliselta. Tässä tutkimuksessa oletetaan, että myytti muuttuu, kun siirrytään toiseen kulttuuripiiriin. Suomalaisen designin käsite voi kuljettaa mukanaan jopa täysin toisenlaista myyttiä kuin mikä Suomessa vallitsee. Tutkimusta varten haastateltiin avoimena teemahaastatteluna 12 suomalaisen designin parissa työskentelevää asiantuntijaa. Näistä 10 oli japanilaisia ja kaksi Japanin designmarkkinoihin perehtynyttä suomalaista. Haastateltavat valittiin harkinnanvaraisella otoksella yhteistyössä Suomen Japanin Instituutin silloisen kulttuuri- ja viestintäpäällikön kanssa. Haastattelujen teemat käsittelivät suomalaista designia sekä sen suhteita muun muassa muuhun pohjoismaiseen designiin. Haastateltavien lausumien analyysissä sovellettiin Barthesin dynaamista lukutapaa, jonka avulla myyttejä voidaan avata ja tulkita. Siinä lausumat liitetään historialliseen ja kulttuuriseen kontekstiinsa ja näin palautetaan niille myytin niiltä viemä historia. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole 'murtaa' myyttiä vaan elää myytin tarina eli dynamiikka niin kuin se on tarkoitettu elettäväksi, mutta samalla tiedostaa myytin pyrkimys vääristää. Tämän tutkimuksen tavoitteena on paikantaa ja tulkita myyttejä toiseen kulttuuriin kuuluvien ihmisten lausumista, joten paikallisen tulkintaympäristön historiallisen ja kulttuurisen kontekstin mukaan tuominen on tulkinnan avain. Tutkimuksen tulosten perusteella japanilaiset näkevät suomalaisessa designissa samat luonnollisuuden, yksinkertaisuuden ja laadun ominaisuudet kuin Suomessakin on tapana nähdä. Niiden sisällöt kuitenkin poikkeavat varsin merkittävästi suomalaisten mielikuvista. Japanilaisille nämä määreet viittaavat yksittäisten esineiden ominaisuuksien sijaan enemmänkin suomalaiseen elämäntyyliin ja elämän laatuun: suomalaisen designin käsite kuljettaa mukanaan mielikuvia Suomesta maana. Tutkimuksessa löydettiin lisäksi japanilaisille tyypillinen kawaiin eli 'söpöyden' luokka, joka saa suomalaisen designin vaikuttamaan tutulta ja turvalliselta japanilaisten silmissä. Jo kaksi vuosikymmentä jatkuneen heikon taloudellisen tilanteen ja epävarmojen olojen keskellä Suomi näyttäytyy japanilaisille 'söpönä' Muumilaaksona, jossa kaikista pidetään huolta ja kaikkien elämä on onnellista. Suomalainen design kuljettaa mukanaan näitä käsityksiä hyvästä ja rauhallisesta elämästä, ja hankkimalla design-esineen japanilainen ikään kuin hankkii itselleen palan tuota onnea ja mielenrauhaa.
Now showing items 1-2 of 2