Browsing by Subject "naiserityisyys"

Tutkielman tarkoitus on selvittää, millä tavoin raskaudenaikaiseen päihteidenkäyttöön puuttuminen ja raskaudenaikana päihteitä käyttävien äitien toimijuus näkyy aiheesta kirjoitettujen uutisartikkelien kommenttiosioissa. Toimijuutta tarkastellaan tutkielmassa sen kautta, miten aineistossa raskaudenaikana päihteitä käyttävien äitien toimijuus rakentuu ja rajautuu suhteessa yhteiskuntaan ja kulttuurisiin normeihin. Keskustelu raskaudenaikaisesta päihteidenkäytöstä liittyy sikiön terveyteen ja oikeuksiin sekä raskaudenaikaisen päihteidenkäytön hoidon järjestämiseen. Raskaudenaikainen päihteidenkäyttö liittyy myös äitiyteen. Äitiyteen liittyy monenlaisia kulttuurisia odotuksia, jotka kohdistuvat päihteitä käyttäviin naisiin heidän tultuaan raskaaksi. Oleellista raskaudenaikaisen päihteidenkäytön hoidossa on huomioida myös päihteidenkäyttöön liittyvät naiserityiset piirteet, kuten esimerkiksi häpeän merkitys hoitoon hakeutumisessa. Aineistona on raskaudenaikaisesta päihteidenkäytöstä vuosina 2017–2020 kirjoitetun viiden uutisartikkelin kommentti- eli verkkokeskusteluosiot. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä Grounded theory (GT) pohjaisella laadullisella sisällönanalyysimenetelmällä, jossa tarkoitus on analysoida aineisto systemaattisesti aloittaen riveittäisestä koodauksesta ja edeten pikkuhiljaa kohti laajempaa tulkintaa ja kategorioiden muodostamista. Systemaattisen analyysityön jälkeen aineiston keskeiseksi kategoriaksi muodostui raskaudenaikana päihteitä käyttävien äitien toimijuus. Toimijuus yhdistyi aineistossa raskauden aikaiseen päihteidenkäyttöön puuttumiseen, jakautuen vielä kysymyksiin puuttumisen tavoista ja siihen liittyvistä vastuista. Tutkielma osoittaa, kuinka verkkokeskusteluissa kommentoijat jakavat yhteisen käsityksen siitä, että raskaudenaikaiseen päihteidenkäyttöön tulee sikiön terveyden turvaamiseksi puuttua. Eriävät mielipiteet kommentoijien välillä liittyvät lähinnä siihen, onko päihteidenkäyttöön puuttuminen ensisijaisesti yksilön vai yhteiskunnan vastuulla, ja tulisiko päihteidenkäyttöön puuttua tukemalla päihteitä käyttäviä äitejä muun muassa resursoimalla jo olemassa olevia palveluja, vai määräämällä heidät sikiön terveyden turvaamiseksi tahdosta riippumattomaan pakkohoitoon. Tutkielma osoittaa myös, kuinka vaatimus puuttua raskaudenaikaiseen päihteidenkäyttöön rajaa äitien toimijuutta ja äitien toimijuus näyttäytyykin aineistossa suurimmaksi osin minimaalisena tai vääränlaisena. Vääränlaisena toimijuutena nähdään äitiyteen liitettävien yhteiskunnallisten ja kulttuuristen normien vastainen itsekäs ja lasta vahingoittava toiminta. Osin äitien toimijuus näyttäytyy myös kulttuuristen odotusten mukaisena. Keskustelu raskaudenaikaiseen päihteidenkäyttöön puuttumisesta ja hoidon järjestämisestä näyttäytyy tutkielman valossa ristiriitaisena ja siihen liittyy monia eettisiä ja oikeudellisia pohdintoja. Äitiyteen kohdistuvat yhteiskunnalliset vaatimukset nousevat puuttumisen vaatimuksessa esiin. Äitien odotetaan pystyvän huolehtimaan lapsestaan ja koska he raskaudenaikaisen päihteidenkäytön vuoksi epäonnistuvat tässä tehtävässä, heitä ei nähdä oikeutettuina toimimaan äiteinä, mikä antaa muille oikeuden puuttua heidän toimijuuteensa. Puuttumisen lähtökohtana ei siis ole naisten omat tarpeet vaan heidän huolenpitotehtävänsä äitinä.