Browsing by Subject "naiset"

Tutkielma käsittelee ikääntyvien naisten alkoholin käyttöä ja siihen liittyviä kokemuksia sekä lapsuudessa ja nuoruudessa, aikuisuudessa että tällä hetkellä, ikääntyessä. Tutkimuksen avulla on tarkoitus saada tietoa ikääntyvien naisten alkoholin käytöstä, juomatottumuksista sekä mahdollisuuksista ennaltaehkäistä tulevaisuuden alkoholiongelmia. Tärkeänä pidän erityisesti sitä, että haastateltavilta itseltään saa tietoa siitä, millainen merkitys alkoholin käytöllä on ollut heidän elämänsä eri vaiheissa ja millainen merkitys sillä on nyt ikääntyessä. Tarkoituksena on myös kartoittaa, minkälaista apua heille on mahdollisesti tarjottu aikaisemmin alkoholinkäyttöön liittyen, minkälaista apua he olisivat itselleen toivoneet aiemmin ja millaista apua he voisivat kokea tarvitsevansa nyt alkoholinkäyttöönsä. Tutkimusta varten olen haastatellut seitsemää naista Helsingin terveyskeskuksen päivystysyksikön vuodeosastoilla. Haastatelluilla naisilla on ollut alkoholidiagnoosi joko pää- tai sivudiagnoosina tai heidän alkoholinkäyttönsä on tullut muuten hoidon aikana esille. Kolme haastateltavaa olivat ikääntyneitä naisia, jotka olivat valmiita osallistumaan tutkimukseen ja kertomaan alkoholin merkityksistä omassa elämässään. Haastatteluja kertyi yhteensä kymmenen. Kaikki naiset olivat yli 58-vuotiaita. Tutkimus suoritettiin haastattelututkimuksena. Haastattelun avulla arkaluontoisiksi koetuista asioista on mahdollisuus saada tarkempaa tietoa ja paneutua haastattelussa esiin tulleisiin, odottamattomiin asioihin. Haastattelussa tutkittavan ääni tulee esille ja antaa näin mahdollisuuden kertoa omasta elämänkulusta lähtöisin olevista näkemyksistä ja kokemuksista tutkittavan asian suhteen. Puolistrukturoitu teemahaastattelu antoi tähän hyvät mahdollisuudet. Tutkimuksessa olen käyttänyt Roosin sukupolvimäärittelyä, jossa sukupolvet on jaettu sotien ja pulan, jälleenrakennuksen ja nousun, suuren murroksen sekä lähiöiden sukupolveen. Tutkimuksessani haastatelluista naisista suurin osa, kahdeksan, kuului suuren murroksen sukupolveen ja kaksi nousun ja jälleenrakennuksen sukupolveen. Aineiston luokittelussa käytin jakoa perinteiseen ikään perustuen ja tutkimustulokset ryhmiteltiin lapsuuden ja nuoruuden, aikuisuuden ja ikääntymisen kategorioiden alle. Haastatteluissa esiin nousi tyypillinen suuren murroksen sukupolven lapsuus ja nuoruus, jonka jälkeen haastateltavat muuttivat kaupunkiin. Alkoholin käyttö aloitettiin aikuisuudessa ja aaltoileva juomisura kuvasi suurimman osan alkoholin käyttöä, välillä alkoholia käytettiin ja välillä ei. Eri alkoholin käyttötavat vaihtelivat elämäntilanteiden mukaan. Haastateltavista viisi toi esiin toiveen, että olisi saanut apua alkoholin käyttönsä suhteen aikuisuuden aikana. Vaikka haastateltavista seitsemällä oli todennäköisesti tutkimusasetelman perusteella osoitettavissa olevia ongelmia alkoholin käytön suhteen, kukaan heistä ei ollut valmis ottamaan apua vastaan. Tämä näyttäytyykin haasteena sosiaali- ja terveyspalveluille, sillä alkoholiongelman pahentuessa myös terveydelliset ja sosiaaliset ongelmat kasaantuvat. Suurten ikäluokkien alkoholinkäyttö tulee mahdollisesti näkymään jatkossa myös terveyspalveluissa, sillä vaikka osa ikääntyvistä vähentääkin alkoholin käyttöään iän myötä, suuret ikäluokat ovat kuitenkin kooltaan suuria.

This study aims to scrutinise how the 2009 postelection conflict in Iran shaped the political activism of Iranian women who immigrated to Sweden at least 6 months before interview. This research also investigates how the female actors of these events, who were interviewed, see the role of social media in their activism during the 2009 postelection struggle. Moreover, this study explores how the participants see the role of women in the protests. Narrative methodology is the method of investigation for this study because the study aims to capture the actors’ point of view. The data is based on stories told by eleven Iranian women through interviewing. The women were involved in the 2009 postelection. Some immigrated to Sweden before the 2009 elections and others after the events. The research reviews the literature in the field of social media and activism. The theoretical framework covers controversial debates about both the role of social media in facilitating political activism, particularly in the case of the recent uprisings in the Middle East. Moreover, the study presents discussions about social media and diaspora activism. The research also reviews the literature about Iranian women’s political activism and how they have resisted after the 1979 Islamic revolution with a special focus on the 2009 postelection events. The results of this study indicate that the 2009 postelection events were a turning point for the participants’ activism lives. In addition, the events were a turning point in the participants’ personal lives. The present study confirms previous findings and contributes additional evidence about women’s participation and their solidarity in the postelection protests. The present findings seem to be consistent with other research, which found that the role of communication means other than social media is neglected in the latest uprisings. The current study found that usage of social media was more significant among the participants in diaspora. Using social media after immigration signifies staying connected to Iran while losing the presence and participation in offline communities. The research suggests that various communication strategies, such as face-to-face communication, email, text messaging and watching satellite TV channels were used by the participants. The communication tools were used for obtaining news and information, dissemination of news and notifying others. The findings demonstrate that some factors, such as the presence of authorities in cyberspace and how the activists see the role of social media, influenced the participants’ usage of social media.

Tutkielmassa tarkastellaan Kenian kansallisissa Naiset, rauha ja turvallisuus toimintaohjelmissa tapahtuneita muutoksia. Tässä maisterintutkielmassa on tarkoituksena selvittää mitä muutoksia Kenian kansallisessa Naiset, rauha ja turvallisuus toimintaohjelmassa on tapahtunut vuodet 2016–2018 kattavasta ohjelmasta verrattuna vuodet 2020–2024 kattavaan ohjelmaan. Edellä mainitun tutkimuskysymyksen perusteella pyritään tarkastelemaan mitä muutoksia toimintaohjelmassa on tapahtunut, mitä uutta on lisätty ja mitä taas otettu pois. Tarkoituksena on myös pohtia miten muutoksia voisi selittää ja mitä seurauksia muutoksilla mahdollisesti voisi olla. Tutkielman aineisto koostui kahdesta Kenian Naiset, rauha ja turvallisuus toimintaohjelmasta, joista ensimmäinen kattoi vuodet 2016–2018 ja toinen vuodet 2020–2024. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tutkielman teoreettinen viitekehys nojaa feministiseen maailmanpolitiikan teoriaan ja postkolonialistiseen feministiseen maailmanpolitiikan tutkimukseen. Analyysi osoitti, että painotukset toimintaohjelmien välillä ovat muuttuneet ja jälkimmäistä toimintaohjelmaa on kehitetty vastaamaan maailman muuttuvia tarpeita ja lokalisoimaan Kenian kontekstiin esimerkiksi sidosryhmäkuulemisten myötä. Jälkimmäinen vuodet 2020– 2024 kattavaan toimintaohjelmaan on lisätty 1325-agendan toimeenpanoon vaikuttavien taustakysymysten, kuten rakeenteellisen epätasa-arvoisuuden, devoluution ja kulttuuristen ja uskonnollisten tekijöiden käsittelyä. Jälkimmäinen toimintaohjelma tarjoaa laajemman kuvauksen turvallisuusuhista sisältäen esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja epidemiat kun taas ensimmäinen suunnitelma painottaa lähestulkoon ainoastaan terrorismia. Jälkimmäinen toimintaohjelma myös tarjoaa konkreettisempia esimerkkejä Kenian hallituksen toimista esimerkiksi sukupuoleen kohdistuvan väkivallan osalta.

Denna forskning handlar om kvinnoidealet som kommer till uttryck genom reklambilder i modetidningar. Fokusen ligger på hur unga kvinnor som aktiva läsare av modetidningar relaterar till de budskap kring kvinnlighet och femininitet som reklambilderna ger uttryck för, samt hur de handskas med de ambivalenta budskapen i reklambilderna. Detta är en kvalitativ forskning i vilken materialet har insamlats genom fyra fokusgruppintervjuer med 3-4 deltagare per grupp. Informanterna består av unga kvinnor och intervjuerna ägde rum i Helsingfors under hösten 2010. I analysen av materialet, som tar fasta på kvinnornas sätt att reflektera kring kvinnoidealet i reklambilder, har element från både ett diskursanalytiskt och ett innehållsanalytiskt tillvägagångssätt tillämpats. Forskningen placerar sig i två olika sociologiska diskussionsområden. Dels är den en del av en feministisk diskussion angående kvinnliga ideal i media, och ger framför allt uttryck för de två olika feministiska inriktningarna "offerfeminism" och ‘powerfeminism’. Dels placerar den sig i den klassiska sociologiska diskussionen kring självidentitet och självförståelse, som i ett senmodernt sammanhang antagit nya former med influens av bland annat Anthony Giddens. Förutom Giddens och hans teori om det reflexiva självprojektet, är en viktig sociologisk källa G.H. Mead och hans teori om signifikanta symboler. Reklambilder (eller närmare bestämt kvinnan i dem) förstås i denna forskning som signifikanta symboler i individens självförståelseprocess, eller reflexiva självprojekt. De mest centrala resultaten i studien är förknippade med ambivalensen eller tvetydigheten angående kvinnoidealet i reklambilder. De åsikter och syner som delar det feministiska forskningsfältet i tu, är verklighet och vardag för unga kvinnor som försöker tolka de budskap angående kvinnlighet som de kvinnliga representationerna i reklam ger uttryck för. Analysen avslöjar att informanterna ständigt bollar mellan olika tolkningssätt, och att de är osäkra på vad reklamkvinnan egentligen är: stark och självständig eller underkuvad och beroende. Studien tyder på att unga kvinnor är väldigt "mediesmarta" och genomskådar exempelvis det overkliga kroppsidealet, men att de samtidigt är medvetna om att detta ideal, trots att det går att genomskåda, påverkar dem i någon män. Varför unga kvinnor ändå läser modetidningar och fascineras av dem, trots att de kan ställa sig väldigt kritiska till det kvinnoideal som de ger uttryck för, förklaras i denna studie med den eskapistiska upplevelsen som modetidningarna erbjuder, och läsningen rättfärdigas ofta med hjälp av powerfeministiska argument angående reklambilderna.

Naiset ovat useimmiten päävastuussa jokapäiväisestä ansiotyön, lastenhoidon ja kotitöiden sujuvasta yhteensovittamisesta, niin tutkimusten valossa kuin käytännönkin kokemusten mukaan. Mikäli naisten elämän tarkastelussa keskitytään ainoastaan ansiotyöhön, perheeseen ja kotiin liittyviin tehtäviin ja toimintoihin, kuva naisten arkielämän kokonaisuudesta jää vaillinaiseksi. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan naisten arkielämää ja sen eri osa-alueita. Tutkimuksessa laajennetaan tarkastelunäkökulmaa ansiotyön ja perhe-elämän lisäksi naisten vapaa-ajan sisältöä ja sen merkitystä naisten elämänkokonaisuudessa. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten naisten arkielämä ja horisontaalinen elämänkokonaisuus rakentuu naistenlehdessä ja millaista naiskuvaa naistenlehdessä rakennetaan aineiston perusteella. Keskeisinä teoreettisina käsitteinä käytetään arkielämän ja naistutkimuksessa paljon käytetyn elämänkokonaisuuden käsitettä. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena sisällönanalyysinä. Tutkimuksen aineistona on käytetty yhden Suomen luetuimman naistenlehden eli Kodin Kuvalehden vuoden 2010 vuosikerrasta valikoituneita lehtiartikkeleita, joissa haastatellaan eri ikäisiä ja eri taustaisia naisia ja käsitellään naisten elämää. Tutkimuksen aineiston perusteella naiset tekevät usein vaativaakin ansiotyötä, usein yrittäjyyden muodosssa, mutta hoitavat vaivatta myös lapset ja kodin. Ansiotyön ja perhe-elämän yhdistäminen kotitöineen ei ole naistenlehden naisille ongelma tai ainakaan siihen liittyviä haasteita ei tuoda esille lehden artikkeleissa. Kotitöiden osalta nainen hoitaa sekä perinteiset naisten kotityöt kuten ruuanlaiton, siivouksen ja lastenhoidon lisäksi myös ns. miesten työt eli he myös rakentavat ja remontoivat itse kotia. Aineiston naiset nostavat oman puolisonsa panoksen esille arkisten kodin töiden hoitajina. Naistenlehden naisella on aikaa myös omille harrastuksille, kuten liikunnalle ja vapaaehtoistyölle. Kodin Kuvalehti rakentaa tutkimuksen tulosten perusteella kuvaa 'Can do'-naisesta, jolle mikään haaste ei ole mahdoton. Naiset haluavat panostaa sekä työelämään että perheeseen ja kotiin. Naiset eivät kuitenkaan ole superäitejä, jotka hautaavat omat tarpeensa ja tunteensa. Ainakin naiset ovat panostaneet oman ajan ottamiseen suhteen, mikä kuluu erilaisissa harrastuksissa. Täysin itsekkäitä naiset eivät tässäkään asiassa ole, sillä aineiston perusteella naisten harrastukset painottuvat toisten auttamiseen vapaaehtoistyön kautta.

Tämä tutkimus käsittelee poliitikkojen esittämistä ja sukupuolta sosiaalisen median alusta Instagramissa. Nykyajan poliittiseen viestintään vaikuttavat sosiaalisen median nousu sekä ilmiöinä meditoituminen ja henkilöityminen. Suomalaisessa politiikassa vallitsevat edelleen maskuliinisen esittämisen mallit, mutta naisten kipuaminen politiikan ylimmille johtopaikoille on saanut uuden harppauksen Marinin hallituksen naisvetoisuuden myötä. Siksi juuri nyt on tärkeää ymmärtää johtavien naisten vastauksia medioitumisen ja henkilöitymisen trendeihin, sosiaalisen median aitouden olettamuksiin sekä naisiin miehisellä politiikan areenalla kohdistuvaan kaksoisroolin ongelmaan. Nämä Marinin hallitusviisikon tavat esiintyä voivat vaikuttaa politiikassa sukupuolten valta-asetelmiin merkittävästi. Nimenomaan Instagramiin julkaistun sisällön analysointi kertoo paitsi alustan ominaispiirteistä poliittiselle viestinnälle, myös visuaalisten valintojen merkityksestä identiteettiä rakentavina tekijöinä. Sisällönanalyysia metodina hyödyntäen tutkimus analysoi näytteen hallitusviisikon Instagram-sisällöstä, käyttäen sekä määrällistä että laadullista analyysia. Aineistosta nostetaan esiin hallituspuolueiden puheenjohtajien sisällön keskeiset ulottuvuudet: virallisuuden ja epävirallisuuden ulottuvuus, läheisyyden ja etäisyyden ulottuvuus sekä sukupuolen esittämisen spektri. Analyysi osoittaa viisikon suosivan epävirallista, katsojan etäällä pitävää, joko sukupuolineutraalia tai feminiinistä esittämistä. Tuloksen voidaan nähdä olevan vastaus tarjota katsojille sosiaaliselta medialta odotettua henkilökohtaisempaa sisältöä, kuitenkin sen poliittiseen viestiin kytkien. Näyttää myös siltä, että naispoliitikot kokevat edelleen tarvetta mukautua politiikan maskuliinisiin normeihin ja yhtä aikaa vastata perinteisiin naisiin kohdistuviin esittämisvaatimuksiin.

Tämän Pro Gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, millaista identiteettiä aikakauslehtien mainokset tarjoavat ikääntyvälle naiselle, sekä miten mainosten tarjoama identiteetti on muuttunut noin 30 vuoden aikana. Tutkimusaineistona käytetään ET-lehden mainoksia vuosilta 1974, 1983, 1993, 2003 ja 2012. Tutkielman tieteenfilosofinen lähtökohta on konstruktionistinen. Työn teoreettisen viitekehyksen muodostavat erilaiset identiteetin määritelmät sekä representaation käsite, jota käytetään myös analyysityökaluna. Representaatioanalyysin lisäksi työssä pohditaan mainoskuvien ja tekstin suhdetta sekä sitä, millaiset representaatiot houkuttelevat katsojan ostamaan mainostetun tuotteen. Edellä mainitun laadullisen analyysin pohjana käytetään laskennallista lähilukua. Tämä tarkoittaa ET-lehtien mainosten jakamista mainostetun tuotteen perusteella erilaisiin luokkiin sekä sitä, kuinka usein ja millä tavalla nainen esiintyy näissä mainosluokissa. Laskennallisen lähiluvun tulokset kertovat seuraavaa. Vuonna 1974 ikääntyvä nainen esiintyy mainoksissa yhtä paljon sekä yksin että yhdessä miehen kanssa. Vuonna 1983 nainen esiintyy mainoksissa eniten yhdessä miehen kanssa. Vuosina 1993, 2003 sekä 2012 nainen esiintyy mainoksissa eniten yksin. Kaikkina edellä mainittuina vuosina mainostetaan eniten terveyden- ja sairaudenhoitoon liittyviä tuotteita. Laskennallisen lähiluvun tulosten perusteella, eli miten naista on esitetty eniten ja mitä on mainostettu eniten, kultakin vuodelta on valittu yksi mainos laadullisen analyysin kohteeksi. Laadullisen analyysin perusteella mainosten representaatiot sekä kuvan ja tekstin suhde tarjoavat ikääntyvälle naiselle seuraavanlaisia identiteettejä. Vuonna 1974 ikääntyvän naisen identiteetti rakentuu henkisistä ominaisuuksista. Vuonna 1983 ikääntyvän naisen identiteetti rakentuu suhteessa mieheen, mutta toisaalta taas ikääntyvä nainen on näkymätön. Vuonna 1993 ikääntyvän naisen identiteetti rakentuu nuoruuden representaatioista ja vuonna 2003 poissaolevan nuoruuden kautta. Vuonna 2012 identiteetti on mielentila, ja toisaalta taas ikääntyvä nainen on näkymätön. Yllä esitettyjen tulosten perusteella kaksi keskeisintä ET-lehden mainosten ikääntyvälle naiselle tarjoamaan identiteettiin liittyvää johtopäätöstä ovat stereotypisointi ja näkymättömyys. Tulosten perusteella näyttää siltä, että mainokset liittävät yhteen sairauden ja ikääntyvän naisen. Tällöin sairaus alkaa määrittää stereotyyppisesti ikääntyvää naista. Toinen ikääntyville naisille suunnatussa mainonnassa silmiinpistävä piirre on naisten näkymättömyys. Ikääntyville naisille suunnatuissa mainoksissa on suhteellisen vähän henkilökuvia, joihin naiset voisivat samaistua ja joiden kautta he voisivat rakentaa omaa identiteettiään. Tämä tarkoittaa sitä, että ikääntyvä nainen saattaa kokea itsensä näkymättömäksi. Jos ikääntyvää naista ei ole olemassa, häntä ei tarvitse ottaa huomioon esimerkiksi sosiaalipoliittisessa päätöksenteossa.

Raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten tahdonvastainen hoito on esiintynyt erilaisissa poliittisissa dokumenteissa jo 1980-luvun lopulta lähtien. Tässä työssä tarkastellaan miltä poliittinen diskurssi liittyen raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten tahdonvastaiseen hoitoon näyttäytyy 2000-luvulla ja katsotaan minkälaisia ongelmarepresentaatioita, kategorioita ja jännitteitä hoidosta käytävään poliittiseen keskusteluun liittyy. Lisäksi tarkastellaan miten tuossa diskurssissa käytetään tutkimus- ja asiantuntijatietoa apuna perustelemaan raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten tahdonvastaisen hoitoa. Tutkimusaineistona käytetään Suomen eduskunnan kansanedustajien tekemät kirjalliset kysymykset ja näihin annetut asianomaisten ministerien vastaukset vuosilta 1999–2009, joissa käsitellään raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten tahdonvastaista hoitoa, sekä vuonna 2009 ilmestynyt Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmäraportti, joka oli ensimmäinen nimenomaan raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten hoitoa käsittelevä valtiollinen työryhmäraportti. Tässä opinnäytetyössä käytettävä teoreettinen tausta ja siihen liittyvät käsitteet nojaavat ranskalaisen yhteiskuntateoreetikon ja historioitsijan, Michel Foucault´n, innoittamaan hallinnan analytiikkaan. Erityistä teoreettista selityspohjaa aiheelle antaa hallinnan analytiikan käsitykset riskeistä, sekä viimeaikainen yhteiskuntatieteellinen keskustelu nykyaikaisten lisääntymisteknologioiden vaikutuksesta raskaana olevaan naiseen ja sikiöön liittyviin kulttuurisiin käsityksiin sekä yhteiskuntapoliittisiin toimenpiteisiin. Aineisto analysoidaan Carol Bacchin (2009) kriittisen diskurssianalyysin avulla. Sekä teoreettista kehystä, että tutkimusmenetelmää yhdistää problematisaation käsite, joka on apuna osoitettaessa, kuinka asioiden määritteleminen ongelmallisiksi esittää nykyisyyden ja sen ilmiöt tietyllä tavalla. Näihin ongelmanasetteluihin tai ongelmarepresentaatioihin ja niihin mahdollisesti liittyviin ratkaisuehdotuksiin on kuitenkin suhtauduttava kriittisesti. Kansanedustajien kysymysten ongelmarepresentaatiot on muotoiltu eri tavoin, mutta suurimpana ongelmana nähdään se, ettei raskaana olevan päihdeongelmaisen naisen tahdonvastainen hoito ole vielä mahdollista Suomessa. Ongelmien ratkaisuksi kansanedustajat ehdottavat tahdonvastaisen hoidon käyttöönottoa. Ministerien vastauksissa ongelma ja sen ratkaisu muotoillaan eri tavalla. Ministerien ongelmarepresentaatioon sisältyy laajempi käsitys ongelman syistä, eivätkä he pidä ongelman ratkaisuna yksiselitteisesti tahdonvastaisen hoidon käyttöönottoa. Sekä kysymyksissä että vastauksissa käytetään tutkimustietoa korostamaan ongelman laajuutta ja tukemaan poliittisia argumentteja. Työryhmän raportin tarkastelu osoittaa, ettei raportissa tahdonvastaiseen hoitoon suhtauduta varauksettoman myönteisesti, vaan siihen liitetään useita ongelmia. Analyysi kuitenkin osoittaa, että lasten ja sikiön oikeuksien näkökulma on työryhmän esityksessä korostettuna, mikä osaltaan selittää miksi työryhmä esittää kannan, jonka mukaan raskaana olevan päihdeongelmaisen naisen tahdonvastainen hoito olisi oikeutettua sikiön terveysvaaran perusteella. Jännite äidin vapausoikeuksien ja sikiön oikeuksien välillä, mikä esiintyi jo 1990- luvun poliittisissa dokumenteissa, on edelleen vahvasti läsnä. Tieteellisen tiedon käytön analyysi osoittaa, että vaikka raskaana olevien päihdeongelmaisten tahdonvastaista hoitoa perustellaan käyttäen argumentoinnin apuna tutkimustietoa, on kysymys kuitenkin enemmän poliittis-moraalinen, kuin tieteellinen. Tämän tutkimuksen mukaan raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten tahdonvastaiseen hoitoon kytkeytyy tutkimustiedon ja siihen liittyvien asiantuntijoiden, riskilaskelmien ja biovallan vahva sidos.

Pro gradu uppsatsen diskuterar betydelsen av representation för grupper i samhället genom att diskutera kvinnors representation. Kvinnor är en grupp i samhället som länge varit underrepresenterad, men som under de senaste 100 åren fått en betydligt bättre position i den offentliga beslutfattningen. För att ge bakgrund till frågeställningen beskrivs kvinnors deltagande i den finska riksdagen. Begreppen deskriptiv, substantiell och symbolisk representation diskuteras. Undersökningar av kvinnors representation både deskriptivt och substantiellt på parlamentsnivå presenteras. Forskningsfrågan i uppsatsen består av fyra frågeställningar om hur motioner görs i riksdagen och hur kön kan identifieras i motionerna. Frågeställningarna bygger på den teoretiska diskussionen och meningen med frågeställningar är att styra analysen av motionerna. I teoriavsnittet behandlas kvinnors representation och den vetenskapliga diskussionen om sambandet mellan substantiell och deskriptiv representation. Diskussionen utgår från Hanna Pitkins olika kategorier av representation. I den teoretiska diskussionen behandlas även begreppen den kritiska massan, närvarons politik och kritiska aktörer. I stycket diskuteras även vilka frågeställningar, som är relevanta att undersöka när man diskuterar kvinnors representation i samhället. När representationen av kvinnor diskuteras är det viktigt att minnas att kvinnor inte utgör en homogen grupp och att även män kan representera kvinnor innehållsmässigt. Efter den teoretiska diskussionen presenteras metoden för undersökningen. Som metod används kvantitativa statistiska metoder för att kunna undersöka ett större material, som kan ge en bättre helhetsbild av hur kvinnor representeras i motionerna. Materialet för undersökningen är motioner som är gjorda i den finska riksdagen 2007. Resultaten i undersökningen visar att motionerna används av både opposition och regering och att det finns en möjlighet för samarbete över partigränser. Andra faktorer, som påverkade hur aktivt man gjorde motioner var bland annat riksdagsledamöternas ålder och den valregion ledamöterna var från. När man såg speciellt på motionärernas kön framkom det skillnader i kvinnors och mäns motionsbeteende. Överlag gör män mera motioner än kvinnor i den finska riksdagen. Kvinnor har än idag en större tendens att göra motioner om socialpolitik och speciellt familje- och barnpolitik än vad män har. Männen igen väljer att göra motioner, som traditionellt har setts som starkt manliga, så som trafik och allmänna utrymmen. Resultaten visade också att kvinnors intressen inte är vanligt som motivering för motioner. Man fann också att riksdagsledamöters koppling till kvinnoorganisationer hade en betydelse när det gällde sannolikheten att göra motioner som motiverades med kvinnors intressen i samhället. Uppsatsen diskuterar orsaker till resultaten och ser att det finns orsaker att fortsätta diskutera sambandet mellan deskriptiv och substantiell representation.

Tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten nuorten naisten jaettuja käsityksiä onnellisuudesta. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii Serge Moscovicin sosiaalisten representaatioiden teoria, joka mahdollistaa nuorten naisten keskenään jakamien arkikäsitysten ja mielikuvien selvittämisen. Aikaisempi onnellisuuden tutkimus on keskittynyt pitkälti tutkimaan sitä, mikä tekee ihmiset onnelliseksi, mutta ihmisten käsitykset onnellisuudesta ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Maallikkojen käsitysten onnellisuudesta voidaan kuitenkin uskoa muokkaavan sitä, miten ihmiset elävät, millaisia päätöksiä he tekevät ja mitä he tavoittelevat. Tavoitteena tutkielmassa oli selvittää, millaisia sana-assosiaatioita kaksi suomalaisten nuorten naisten ikäryhmää tuottavat, ja millaisia ulottuvuuksia nuorten naisten tuottamat sana-assosiaatiot muodostavat. Tutkielmassa selvitettiin myös, ovatko jotkut jaetut käsitykset onnellisuudesta yhteydessä korkeampaan tai matalampaan itsearvioituun onnellisuuteen. Lisäksi tutkielmassa pohdittiin teoreettisena kysymyksenä, muodostavatko suomalaisten nuorten naisten käsitykset ja mielikuvat onnellisuudesta sosiaalisen representaation. Aineisto koostui kahden ikäryhmän, 16-18-vuotiaiden teini-ikäisten naisten (N = 227) ja 29-34-vuotiaiden aikuisten naisten (N = 187), sana-assosiaatioista, jotka kerättiin kysymällä vastaajilta heidän ajatuksiaan, käsityksiään ja mielikuviaan onnellisuudesta. Sana-assosiaatioita annettiin yhteensä 2124 kappaletta. Vastaajan arvio omasta onnellisuudestaan saatiin pyytämällä vastaajaa arvioimaan, kuinka onnellinen hän on asteikolla 0-10. Analyysimenetelmänä käytettiin korrespondenssianalyysia, joka suoritettiin ensin teini-ikäisten ja aikuisten naisten aineistoille erikseen, ja tämän jälkeen näiden kahden ikäryhmän yhdistetylle aineistolle. Tulosten perusteella suomalaisten nuorten naisten käsityksissä onnellisuudesta keskiössä ovat perhe, ystävät, rakkaus, terveys, ilo sekä rauha. Teini-ikäisten ja aikuisten naisten tuottamat sana-assosiaatiot olivat hyvin samanlaisia ja molemmille aineistolle muodostui kaksi ulottuvuutta, joiden avulla sana-assosiaatiot olivat tulkittavissa: konkretia vs. tunteet sekä arkipäivän onnellisuus vs. elämästä nauttiminen. Kummaltakaan ikäryhmältä ei löydetty yhteyttä joidenkin tietyn tyyppisten jaettujen käsitysten ja korkeamman tai matalamman onnellisuuteen väliltä. Näin ollen näyttää siltä, että arkipäiväinen ymmärrys siitä, mitä onnellisuus on, on pysyvä ja samankaltainen nuorilla naisilla iästä ja itsearvioidusta onnellisuudesta riippumatta. Useampiin jaettuihin ryhmäjäsenyyksiin nojaavan teoreettisen tarkastelun perusteella voidaan myös todeta, että suomalaisten nuorten naisten käsitykset ja mielikuvat onnellisuudesta näyttäisivät muodostavan sosiaalisen representaation. Tulokset osoittavat etenkin ihmissuhteiden olevan keskeisessä asemassa suomalaisten nuorten naisten käsityksissä onnellisuudessa. Vaikka tulos ei aikaisempien tutkimusten valossa ole yllättävä, sen merkitystä ei sovi vähätellä. Näiden tulosten valossa voidaan pohtia sitä, kuinka nuorten naisten hyvinvointia voitaisiin edistää ihmissuhteiden ja perhe-elämän tukemisen kautta esimerkiksi suomalaisessa työelämässä. Tutkielman toivotaan muistuttavan ihmisiä yksilöinä, ryhminä ja yhteiskuntana sosiaalisten suhteiden olennaisuudesta, ja tarjoavan ymmärrystä ja inspiraatiota siihen, kuinka ihmisten onnellisuutta ja hyvinvointia voitaisiin edistää.