Browsing by Subject "naistenlehdet"

Työuupumus on jo vuosikymmenet haastanut laajasti työhyvinvointia, myös Suomessa. Erityisesti korona-ajan myötä on palkansaajien jaksaminen herättänyt jälleen huolta tutkijoissa. Työterveyslaitoksen (2023) kyselyn mukaan jopa yksi neljästä koki työuupumusoireita loppuvuodesta 2022. Ongelman yleisyydestä ja työuupumustutkimuksen kattavuudesta huolimatta eivät tutkijat ole saavuttaneet täyttä yhteisymmärrystä, mistä työuupumuksessa oikeastaan on kyse. Kun tiede ei tarjoa työuupumukselle yksiselitteisiä raameja, saavat arkiset selittämisentavat suuremman merkityksen yksilön kokemuksen jäsentäjinä. Tässä tutkielmassa tarkastelenkin työuupumuksen arkiymmärrystä. Tutkielman kiinnostuksen kohteena ovat tavat, joilla naisten verkkomediat kuvaavat työuupumusta. Tutkielman teoreettismetodologisen viitekehyksen muodostavat sosiaalinen konstruktionismi sekä kriittinen diskursiivinen psykologia. Kun työuupumusta tarkastellaan näiden kautta, näyttää se tiettyyn aikaan ja paikkaan sidotulta ilmiöltä. Viitekehyksen mukaan sosiaalipsykologiset ilmiöt rakentuvat vuorovaikutuksessa kielen avulla erilaisiksi kontekstista riippuen. Kuvatessamme esimerkiksi työuupumusta, käytämme ympäröivälle kulttuurille ominaisia tapoja puhua ilmiöstä ja ymmärtää sitä. Tässä työssä olen kiinnostunut näistä työuupumuksen puhetavoista eli tulkintarepertuaareista. Lisäksi tarkastelussani ovat puhetapojen työuupuneelle tarjoamat mahdollisuudet toimia haastavassa tilanteessa. Kulttuuriset puhetavat rakentuvat ja leviävät mediassa. Verkko ja sen mediat ovat nykyään myös korvaamattomia tiedonhankinnan kanavia. Lisäksi kulutamme viihdettä paljon ja tekstimuotoisista sisällöistä esimerkiksi naisille suunnatut verkkomediat ovat suosittuja. Tästä syystä tutkin naistenlehtiin rinnastamieni verkkomedioiden työuupumuskertomuksia ja niiden puhetapoja. Aineisto koostuu neljän eri verkkomedian 14 kertomuksesta. Kriittisen diskursiivisen psykologian analyyttisen näkökulman avulla tunnistin aineistosta neljä erilaista työuupumuksen tulkintarepertuaaria. Nämä ovat ”psykopatologisoiva tulkintarepertuaari”, ”työolosuhteiden tulkintarepertuaari”, ”elämänhallinnan tulkintarepertuaari” sekä ”yhteiskunnan odotusten tulkintarepertuaari”. Puhetavat eroavat toisistaan sen suhteen, mistä työuupumuksen rakennetaan johtuvan ja kuinka ongelman kuvataan ratkeavan. Tulkintarepertuaarit rakentavat työuupumuksesta melko moninaisen kuvan ja työuupumus näyttäytyy sekä yksilön sisäisenä että olosuhteisiin kytkeytyvänä haasteena. Kuitenkin naistenlehdille tyypillisesti vastuu työuupumusongelman ratkaisemisesta asetetaan yksilön harteille. Työuupuneen toimintamahdollisuudeksi rakentuu joko valita itselleen onnellisuutta tukevat työolosuhteet, kehittää itseään terapian tai itsehoidollisten keinojen avulla tai muuttaa omaa ajatteluaan ja toimintaansa yhteiskunnan odotusten vastaisiksi. Naisten verkkomedioiden teksteistä tunnistamani työuupumuksen kuvaukset siis mahdollistavat työuupuneelle vahvan toimijuuden, mutta eivät tarjoa yhteiskunnallisia keinoja rakenteellisen hyvinvointihaasteen suitsimiseen. Jotta vastuu työuupumuksesta ja sen ratkaisusta ei rakentuisi liikaa yksilön kontolle, olisi jatkossa tärkeää myös viihdemedioissa lähestyä tätä moninaista ongelmaa entistä moninaisemmin arkiymmärtämisen tavoin.

Naiset ovat useimmiten päävastuussa jokapäiväisestä ansiotyön, lastenhoidon ja kotitöiden sujuvasta yhteensovittamisesta, niin tutkimusten valossa kuin käytännönkin kokemusten mukaan. Mikäli naisten elämän tarkastelussa keskitytään ainoastaan ansiotyöhön, perheeseen ja kotiin liittyviin tehtäviin ja toimintoihin, kuva naisten arkielämän kokonaisuudesta jää vaillinaiseksi. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan naisten arkielämää ja sen eri osa-alueita. Tutkimuksessa laajennetaan tarkastelunäkökulmaa ansiotyön ja perhe-elämän lisäksi naisten vapaa-ajan sisältöä ja sen merkitystä naisten elämänkokonaisuudessa. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten naisten arkielämä ja horisontaalinen elämänkokonaisuus rakentuu naistenlehdessä ja millaista naiskuvaa naistenlehdessä rakennetaan aineiston perusteella. Keskeisinä teoreettisina käsitteinä käytetään arkielämän ja naistutkimuksessa paljon käytetyn elämänkokonaisuuden käsitettä. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena sisällönanalyysinä. Tutkimuksen aineistona on käytetty yhden Suomen luetuimman naistenlehden eli Kodin Kuvalehden vuoden 2010 vuosikerrasta valikoituneita lehtiartikkeleita, joissa haastatellaan eri ikäisiä ja eri taustaisia naisia ja käsitellään naisten elämää. Tutkimuksen aineiston perusteella naiset tekevät usein vaativaakin ansiotyötä, usein yrittäjyyden muodosssa, mutta hoitavat vaivatta myös lapset ja kodin. Ansiotyön ja perhe-elämän yhdistäminen kotitöineen ei ole naistenlehden naisille ongelma tai ainakaan siihen liittyviä haasteita ei tuoda esille lehden artikkeleissa. Kotitöiden osalta nainen hoitaa sekä perinteiset naisten kotityöt kuten ruuanlaiton, siivouksen ja lastenhoidon lisäksi myös ns. miesten työt eli he myös rakentavat ja remontoivat itse kotia. Aineiston naiset nostavat oman puolisonsa panoksen esille arkisten kodin töiden hoitajina. Naistenlehden naisella on aikaa myös omille harrastuksille, kuten liikunnalle ja vapaaehtoistyölle. Kodin Kuvalehti rakentaa tutkimuksen tulosten perusteella kuvaa 'Can do'-naisesta, jolle mikään haaste ei ole mahdoton. Naiset haluavat panostaa sekä työelämään että perheeseen ja kotiin. Naiset eivät kuitenkaan ole superäitejä, jotka hautaavat omat tarpeensa ja tunteensa. Ainakin naiset ovat panostaneet oman ajan ottamiseen suhteen, mikä kuluu erilaisissa harrastuksissa. Täysin itsekkäitä naiset eivät tässäkään asiassa ole, sillä aineiston perusteella naisten harrastukset painottuvat toisten auttamiseen vapaaehtoistyön kautta.

Terveys kiinnostaa suuria yleisöjä ja myy mediassa. Naistenlehdissä terveyden aihepiiri on ollut yksi oleellinen osa lehtien sisältöjä jo vuosikymmeniä. Tässä tutkielmassa paneuduttin 1960–70 -lukujen taitteen yhteiskunnallisten murrosten jälkeiseen aikaan naistenlehtimaailmassa ja lehtien terveyden esityksissä. Tarkastelun kohteena olivat 1970-luvun lopun ja 2010-luvun lopun Me Naiset ja Marie Claire -lehdet. Lehtien ja vuosikymmenten välillä tehtiin vertailuja lehtien numeroiden sisällön erittelyyn ja diskurssianalyysiin pohjautuen. Vertailussa nousivat esiin vuosikymmenten väliset erot ja yhtäläisyydet. Terveysaiheet esiintyivät aineistossa monipuolisina ja runsaina. Asiantuntijuus terveysaiheita käsiteltäessä muuttui vuosikymmenten välillä molemmissa tarkastelluissa lehdissä lääkäreiden auktoriteettiasemaa suosivasta monipuolisempaan asiantuntijuuden kuvaan. Myös lehtien yleisölle annettiin molemmilla vuosikymmenillä kummassakin lehdessä oma ääni terveysaiheisissa sisällöissä. Henkilökohtaiseen tarinaan perustuvat kirjoitukset terveysaiheista toistuivat molemmissa lehdissä ja yleistyivät edelleen 1970-luvulta 2010-luvulle tultaessa. Suhtautuminen tupakkaan ja alkoholiin terveyttä uhkaavina aineina on muuttunut vuosikymmenten kuluessa ja lehtien välillä oli eroavaisuutta siinä, miten yhteiskunnalliset muutokset näkyivät lehtien sisällöissä. Tupakka ja alkoholi näyttäytyivät Me Naiset -lehdessä ongelmallisempina kuin Marie Claire -lehdessä. Lukijat ja osittain myös toimittajat toivat lehdissä esiin kritiikkiä vallitsevia olosuhteita kohtaan. Yhteiskunnallinen kritiikki terveysaiheissa oli yleisempää Marie Claire -lehdessä molemmilla tarkastelluilla vuosikymmenillä. Lääketiede ja terveydenhoitoala ammattilaisineen ja asiantuntijoineen saivat erilaisten näkökulmien kautta sisältöjä niin lukijakunnan kauneuden pelastajina kuin itsemääräämisoikeuden uhkaajina. Terveys esittäytyi tarkastellussa aineistossa molemmilla ajanjaksoilla tärkeänä perusarvona, mutta se sai lehtien sivuilla sisältöjä, jotka johdattivat kauas itse terveydestä. 1970-luvulla terveyteen liittyvät ongelmat esitettiin usein yhteiskunnan tasolla, kun taas yksilön vastuu omasta terveydestään korostui 2010-luvun sisällöissä.