Browsing by Subject "narratiivinen journalismi"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2019)Tutkimuksessa tarkastellaan narratiivista journalismia osana toimittajaprofessiota Suomessa. Narratiivinen journalismi on journalismin laji, jossa tyypillisesti painottuvat pidempi muoto, melko pitkäkestoiset juttuprosessit sekä perinteisestä uutiskonventiosta poikkeava kieli. Suomessa narratiivista journalismia julkaisevat muun muassa Helsingin Sanomien Kuukausiliite, Image, Suomen Kuvalehti ja Long Play. Tutkimuksen tavoitteena on paikantaa, miten 1800-luvun lopulla syntynyt narratiivinen journalismi heijastaa niitä muutoksia, joita toimittajaprofessiossa on tapahtunut viime vuosikymmeninä. Tällaisia ovat muun muassa objektiivisuusihanteen kritiikki, globalisaation tuoma haaste journalismin ydinoikeutukselle neljäntenä valtiomahtina sekä digitalisaation tuomat haasteet niin rahoitusmallissa kuin lukijasuhteessa. Muutoksia tarkastellaan postmodernin teorioiden kautta. Oleellisiksi lähtökohdiksi muodostuvat mm. Lyotardin näkökulma suuren kertomuksen katoamisesta sekä positivistiseen maailmankuvaan kohdistettu kritiikki. Tutkimuksessa myös selvitetään, onko narratiivinen journalismi journalismiprofession alalaji ja miten professioon oleellisesti kuuluva eettinen sääntely vastaa narratiivisen journalismin uutiskonventiosta poikkeavaan luonteeseen. Tutkimuksen empiirinen osuus koostuu kuuden suomalaisen narratiivista journalismia tekevän toimittajan haastatteluista. Haastatteluaineiston perusteella on selvää, että narratiivista journalismia tekevät toimittajat ovat sisäistäneet journalismin ydinihanteet, yhteiskunnallisesti merkittävät juttuaiheet ja totuudellisuuden, mutta ne käsitetään toisin päin kuin uutisjournalismissa on totuttu. Siinä missä uutistyötä ovat perinteisesti ohjanneet uutiskriteerit, jotka ovat taanneet, että uutisointi on merkittävää ja relevanttia, ajattelee narratiivista journalismia tekevä toimittaja aiheen oman kiinnostuksensa kautta: jos minua kiinnostaa, jotain toistakin täytyy kiinnostaa. Journalismiin kuuluva totuusvaatimus puolestaan käsitetään objektiivisuusihanteen sijaan subjektiivisena velvoitteena olla rehellinen lukijaa kohtaan. Tutkimuksessa osoitetaan, että vaikka niin kutsuttujen tarinallisten keinojen käyttö on kaikessa journalismissa viime vuosina lisääntynyt, narratiivisessa journalismissa peruste käyttää niitä on erilainen kuin uutisjournalismissa. Narratiivisessa journalismissa kirjoittamisen tekniikat ovat aina olleet osa tekemisen lähtökohtaa, pyrkimystä tuoda lukija lähemmäs. Siksi niihin liittyviä eettisiä kysymyksiä on pohdittu syvällisesti. Genrerajat ylittävää keskustelua ei toistaiseksi juuri ole: tekijöiden itseymmärryksen tasolla narratiivisen journalismin genre on Suomessa olemassa mutta toimituksellisissa hierarkioissa ei. Tutkimuksessa todetaan, että narratiivisen journalismin uutisjournalismista poikkeavia tekemisen tapoja ei toimituksissa ymmärretä eikä narratiivisen journalismin tekniikoita osata muussa journalismissa välttämättä käyttää oikein ja eettisesti. Tutkimuksen perusteella on selvää, että narratiivinen journalismi on hyvä kuvastin moniin muutoksiin, joita toimittajaprofessiossa on tapahtunut myöhäismodernilla ajalla. Se tunnustaa subjektiivisuuden, myöntää kiinnostavuuden merkityksen ja sen oikeutuksen ytimessä on vallan vahtimisen sijaan empatian ja ymmärryksen lisääminen. Tutkimuksessa esitetään, että narratiivista journalismia tekevillä toimittajilla on asiantuntemusta monista kysymyksistä, joiden kanssa toimituksissa tällä hetkellä kamppaillaan, ja genren parempi ymmärrys hyödyttäisi kaikkia.
-
(2020)Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on Helsingin Sanomien Musta laatikon toimittajien kokemukset livejournalismista ja sen tehokeinojen hyödyntämisestä yleisön sitouttamiseen. Livejournalismi on uusi journalismin muoto, joka on viime aikoina alkanut kiinnostaa akateemista tutkimusta. Suomessa livejournalismin edelläkävijä on Helsingin Sanomien Musta laatikko. Käsitteellä livejournalismi viitataan tapahtumaan, jossa journalistit esittävät aiemmin julkaisemattomia ja käsikirjoitettuja, editoituja ja harjoiteltuja puheenvuoroja läsnäolevalle liveyleisölle. Tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaisin keinoin livejournalistit lisäävät yleisön sitoutumista, ja miten näitä keinoja voisi hyödyntää journalismiin laajemmin. Tätä tarkoitusta varten on haastateltu kahdeksaa Mustan laatikon livejournalistia. Tutkielman teorialuvussa käydään läpi median murroksen myötä tapahtunutta journalismin käännettä yleisölähtöisyyteen ja perehdytään uuden media-ajan ilmiöihin. Livejournalismin ideana on tarjota tarinoita elävälle yleisölle, minkä vuoksi yleisösuhde ja sen rakentuminen on hyvin keskeinen käsite. Livejournalismia lähestytään uuden media-ajan ilmiönä, jota tutkimalla voi olla mahdollista saada uutta tietoa journalismin yleisösuhteesta sekä sen tulevaisuudesta. Ratkaisuna yleisön luottamuksen ja sitoutumisen kasvattamiseen on esitetty journalismin laadun määrittämistä uudelleen niin, että sisällöt ovat yleisölähtöisiä ja vastaavat yleisön tarpeisiin. Aika näyttää olevan otollinen livejournalismin kaltaisille elämyksellisille journalismin ilmiöille, sillä yleisöt haluavat livekohtaamisia ja aitoja kokemuksia. Uudet journalismin muodot haastavat luopumaan perinteisestä jaottelusta populaarin viihteen ja laadukkaan tiedon sekä tunteen ja järjen välillä. Tämän tutkimuksen haastatteluaineiston keräämiseen käytetään menetelmänä teemahaastattelua ja analysointiin hyödynnetään temaattista analyysiä. Mustan laatikon toimittajat pitävät livejournalismia perinteistä journalismia syvällisempänä, läpinäkyvämpänä, tarinallisempana, subjektiivisempana, tunteellisempana ja vuorovaikutteisempana journalismin muotona. Kaikkien näiden koettiin lisäävän sekä yleisön kiinnostusta että luottamusta, mutta samalla niiden käyttämiseen journalismissa suhtauduttiin kriittisesti. Perinteisessä journalismissa toimittajat puolustavat edelleen objektiivisuuden tavoittelun säilyttämistä journalismin keskiössä ja korostavat subjektiivisen sekä objektiivisen sisällön erottelun tärkeyttä. Yleisölähtöisyyteen suhtauduttiin osin kriittisesti, koska osan mielestä liiallinen yleisön miellyttäminen voi olla uhka journalismin objektiivisuudelle. Journalismin yleisösuhteessa nähtiin parantamisen varaa ja moni kertoi Mustan laatikon tehneen näkyväksi sen, että yleisöllä on tarve ja halu olla yhteydessä toimittajiin. Toimittajien liveläsnäolo tuntuu inhimillistävän journalismia, jonka myötä yleisö luottaa esiintyjään ja mahdollisesti myös journalismiin enemmän. Journalismin teossa koettiin tärkeäksi journalistinen prosessi, ja että sisällöt olisivat entistä läpinäkyvämpiä. Livejournalismin tehokeinojen hyödyntämisestä esiin nousivat myös yhteistyön lisääminen, kirjoitus- ja innovaatiotyöpajat, livekohtaamiset yleisön kanssa, yleisövuorovaikutus, hidas tutkiva journalismi sekä uudenlaiset muodot, kuten podcastit, journalistinen essee ja videoanalyysi. Musta laatikko nähtiin avauksena uudenlaisille tavoille tehdä journalismia ja sen koettiin palauttavan niin yleisön kuin toimittajienkin uskoa journalismin merkityksellisyyteen. Vaikka alalla on kova tarve yleisön sitouttamiseen, toimittajat olivat yhtä aikaa sekä vastahakoisia että innokkaita ottamaan käyttöön tunnepitoisia ja sitouttavia tarinankerrontakäytäntöjä. Siihen, onko Mustalla laatikolla vaikutusta journalismin kenttään laajemmin, osa suhtautui kriittisesti tai varovaisesti media-alan vallitsevan tilanteen takia. Tämän tutkimuksen pohjalta voidaan esittää, että on tartuttava syvällisesti ja luovasti siihen, miten livejournalismin keinoja voisi hyödyntää laajemmin journalismin kentällä. Tähän tarvitaan erityisesti journalismin yleisötutkimusta. Iso kysymys tutkimuksessa ja alalla lopulta on, että vaikka yleisö haluaisi tietyntyyppistä sisältöä, onko sen tuottaminen taloudellisesti kannattavaa.
Now showing items 1-2 of 2