Browsing by Subject "odotetun hyödyn teoria"

Ihmisten päätöksentekoa ohjaa usein intuitiivisuus ja suhtautuminen tapahtumien todennäköisyyksiin. Aina ei ole mahdollista tehdä perusteellista analyysia päätöksenteon tueksi, vaan päätöstä saattaa ohjata luontainen toiminta. Päätöksenteko epävarmuuden vallitessa sisältää aina kolme erilaista osaa. Ensimmäinen on valintojen kohde, eli mitkä valinnat ovat olemassa. Toinen on valintojen lopputulemien arvottaminen eli millaisen hyödyn kussakin lopputulemassa saa. Kolmantena on funktio, joka mallintaa lopputulemista ja valinnoista koostuvan vertailukelpoisuuden eri yhdistelmien välille. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää miten päätöksenteko muodostuu ihmisen tehdessä kertaluonteisia valintoja riskillisissä tilanteissa. Tarkoituksena oli löytää tekijät, jotka vaikuttavat valinnan muodostumiseen. Tavoitteena oli myös verrata odotetun hyödyn teorian ja prospektiteorian päätöksenteon muodostumista. Maurice Allais esitti riskilliset valintakysymykset 1950-luvulla. Näihin kysymyksiin annetut empiiriset vastaukset olivat ristiriidassa odotetun hyödyn teorian kanssa. Tämän pohjalta syntyi paradoksi, joka kyseenalaisti odotetun hyödyn teorian. Odotetun hyödyn teoria perustuu Von Neumann – Morgensternin aksiomaattiseen odotetun hyödyn arvottamiseen. Henkilölle muodostuu riskiaversiivisuuden lajit, joiden mukaan hän tekee riskilliset päätökset. Kahnemannin ja Tverskyn luoma prospektiteoria on käyttäytymistaloustieteen kulmakiviä. Teorian mukaan ihminen ei painota havaitsemiaan todennäköisyyksiä lineaarisesti päätöksenteossa. Tappion kaihtaminen on yksi prospektiteorian löydös, jolla voidaan selittää tehtyjä valintoja, jotka eivät vaikuta rationaalisilta. Valintojen lopputulemia arvotetaan referenssipisteestä katsottuna. Prospektiteoria ehdottaa hylkäämään pysyvät preferenssit, sillä ne ovat referenssipisteriippuvaisia. Tutkielmassa esitetyillä teorioilla on riskimitat, joilla riskihalukkuutta voidaan mitata. Arrow-Prattin mitat on kehitetty odotetun hyödyn teorialle ja Köbberling-Wakkerin mitat tappion kaihtamiselle. Lopputulemana on, että päätöksenteossa riskillisissä valinnoissa mahdolliset tappiot painavat enemmän kuin voitot. Tämä voi ajaa ihmisen päätöksenteon samaan aikaan tappiota kaihtavaksi ja riskiä ottavaksi.