Browsing by Subject "osallistaminen"
Now showing items 1-6 of 6
-
(2019)Pro gradu – tutkielmani käsittelee yhteismaiden hallintaa institutionaalisen teorian sekä kollektiivisen toiminnan näkökulmien kautta. Tutkin kestävän yhteismaan resurssijärjestelmän (common-pool resource -system) hallinnoinnin piirteitä, ja avoimen digitaalisen tietojärjestelmän normatiivisia mahdollisuuksia tuottaa kestävyyttä ja ajankohtaista tietoa ympäristöresurssijärjestelmiin. Tarkastelen digitaalista tietojärjestelmää yhteismaana yhteiskuntatieteilijä ja Nobel palkitun Elinor Ostromin institutionaaliseen viitekehyksen kautta. Ostromin teoria perustuu empiirisiin pienyhteisötutkimuksiin, jotka ovat kautta aikain hallinnoineet yhteisiä ympäristöjärjestelmiä autonomisesti ja kestävästi. Ostrom osoittaa epämuodollisten käyttäytymisten sääntöjen olevan relevantteja yhteismaan kestävyyden kannalta. Yhteisöt pyrkivät edistämään yhteistä pitkän aikavälin etua, jotta tulevatkin sukupolvet pääsevät nauttimaan järjestelmän antimista. Yhteisöllisen hallinnoinnin etuina ovat paikallisen tiedon välityksen ja valvonnan ajantasaisuus. Yhteismaan toimijat ovat yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa keskenään ja yhteistä etua motivoi tuntemiseen – perustuvat normit ja sosiaalinen pääoma. Sosiaalisella pääomalla ja järjestelmän kestävyydellä voidaan nähdä olevan yhteys. Suurimmat haasteet yhteismailla palautuvat tieteellisen tiedon puutteeseen ja epävarmuuteen, mitkä voivat johtaa järjestelmän heikentymiseen. Toimijoiden on haastavaa arvioida muiden päätöksenteon ja toiminnan malleja sekä ymmärtää jatkuvasti, ja yllättäen, muuttuvaa ympäristöä. Ostromin empiiriset tutkimukset perustuvat primitiivisiin yhteisöihin, joissa teknologioilla ei ole vahvaa jalansijaa. Näkemykseni mukaan viitekehys on puutteellinen sovelluksessa moderniin yhteisöön. Tuon Ostromin viitekehyksen nykyaikaan tarkastellen tietojärjestelmää yhteismaana. Olennaista on sen potentiaali puuttua sosiaalisiin kiistoihin – erityisesti tiedon puutteesta johtuviin haasteisiin. Havainnollistavana case – tutkimuksena käytän suomalaista metsäalan toimijoita yhdistävää digitaalista metsävaratietojärjestelmää, joka tavoittaa Ostromin pienyhteisöjen itsehallinnon piirteitä. Tietojärjestelmän tulee aluksi tavoittaa hyväksyntä ja legitimiteetti toimijoilta, jonka jälkeen digitaalinen sosiaalinen pääoma voi alkaa muodostua. Sosiaalinen pääoma ja osallistuminen takaavat järjestelmän ylläpidon, kollektiivisen toiminnan ja kestävyyden. Tietojärjestelmän kestävyys ei kuitenkaan vielä riitä, ja tarkastelen voiko se tukea ympäristöjärjestelmien kestävyyttä. Kysymys kuuluu: voiko avoin tietojärjestelmä toimia instrumentaalisesti kestävässä ympäristöjärjestelmän hallinnassa? Parhaimmillaan tietojärjestelmä uutena toimintamallina voi saavuttaa legitimiteetin ja edesauttaa ympäristöekosysteemin uusiutumista, mikäli se istutetaan yhteisöön soveliaalla tavalla. Osallistuminen päätöksentekoon on kestävän hallinnoinnin kannalta merkittävä normatiivinen elementti Ostromin teoriassa. Uusi hallintojärjestelmä tai toimintamalli voi saavuttaa legitimiteetin parhaiten osallistamalla toimijoita järjestelmään, kuten tietojärjestelmässä tiedon tuotantoon. Vastuun sekä tunnustuksen jakaminen toimijoille edistää halua osallistua. Tämän kaltainen osallistava ja avoin metsävaratietojärjestelmä jakaa sekä paikallista tietoa että tieteellistä ennustettavuuteen pyrkivää tietoa, mikä voi edistää metsäekosysteemin kestävyyttä jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä. Näkemykseni mukaan ympäristöinstituutioiden tulisi perustua monipuoliseen tietoon, ja yksi ratkaisu voisi olla paikallisen asiantuntijuuden ja tieteellisen tiedon hybridihallinto, kuten metsävaratietojärjestelmä. Näin ollen tiedon puutteeseen ja ympäristöjärjestelmien heikentymiseen voidaan vaikuttaa digitaalisen tietojärjestelmän myötä. Digitaalisuudessa on myös muita myönteisiä piirteitä, se voi muun muassa tavoittaa toimijoita laajemmalta alueelta ilman perinteisten yhteismaiden maantieteellisiä rajoitteita.
-
(2016)This study focuses on citizen and interest group public engagement for deliberating on societal challenges, especially in an academic research planning context. The studied participatory event is the first Future Earth Townhall Meeting organized in Helsinki in May 2015. Using an extended case method and a theory-driven approach combined with mixed methods, this study aims to shed light on social and theoretical aspects framing the studied participatory event. The extended case study method was selected to support and direct inquiry as well as to enable reconstructing existing theory. This study combines participant observation, textual content analysis, word frequency analysis and visual analysis. In the social sciences demands to better take into account environmental issues have increased after the Second World War. The study’s ethnographic grassroots perspective situates the studied event into a wider framework of participation and political sociology. Analysis is organized through main frames local publics and global challenges. Local publics especially addresses the following research questions: How were local publics constructed? What voiced concerns frame participation? Global challenges in turn focuses on: How were thematic aims developed and articulated? The key concept global change awareness guides analysis of interdisciplinary work. Four planning stages of idea development (cf. Lempiälä 2011) illustrate main front end stages connected to the key challenges and activities. In the studied case the process has moved from international to local level. For global challenges, ARGIL is introduced to highlight a difference between broader Adaptation and socially coordinated Resources. Oskar Negt and Alexander Kluge’s (1972) concept new public sphere of production is used as theoretical backbone on participation. Because the event was advertised as open to anyone interested in addition to experts, the studied event’s meeting hall sessions can be seen as front stage activities (cf. Goffman 1956; Lempiälä 2011). Participatory activities taking place after general concept approval can limit participants’ critical potential. At the same time, international grand challenges are widely used in various contexts, and increased awareness can thus be beneficial for participants. The studied event is situated at an intersection of global and local networks of influence. Future Earth aims to combine a focus on various levels, cooperating with different stakeholders and actors. The studied event’s thematic focus touches upon the UN’s sustainable development goals and the EU’s grand societal challenges.
-
(2017)Tutkielmassa tarkastellaan osallisuutta ja osallistamista Helsingin kaupungissa ja erityisesti Helsingin kaupungin digitaalisilla näytöillä. Työn tavoitteena on tarkastella Helsingin kaupungin digitaalisten näyttöjen potentiaalia toimia osallistamisen työkaluna. Lisäksi pohditaan ja kuvaillaan demokratian muutosta, digitalisaation vaikutuksia ja osallisuutta Helsingin kaupungissa. Demokratian muutoksessa teknologia ja ihmisten toimijuus mahdollistavat uusia demokratian muotoja joissa demokratia on entistä avoimempaa ja yhä useampi voi osallistua siihen. Tutkielmassa on toteutettu monipaikkaista kenttätyötä, johon on sisältynyt osallistuvaa havainnointia sekä haastatteluja. Päähaastateltavia tutkielmassa on seitsemän ja he ovat kaikki töissä Helsingin kaupungin virastoissa ja työskentelevät lähellä osallistamisen kenttää. Lisäksi havainnointi olen tehnyt sekä kaupungin digitaalisten näyttöjen yhteydessä sekä Helsingin kaupungin virastojen järjestämissä tapahtumissa, jotka liittyvät kaupungin kehittämiseen ja osallisuuteen. Helsingin kaupungilla on strategian mukaan olevan vahva poliittinen tahto osallistaa. Hallinnon muutokset ovat kuitenkin hitaita. Osallistaminen ja osallistuminen ovat olleet lain määritteleminä pakollisia vasta 2000 -luvun alusta alkaen, joten parhaat osallistamisen käytännöt (best practices) ovat vasta muotoutumassa. Digitalisaation ja informaatioteknologian kehityksen myötä deliberatiivinen demokratia on entistä helpommin saavutettavissa. Digitalisaatio mahdollistaa aikaisempaa laajemman osallistamisen ja osallistumisen. Myös asiantuntijuuden rooli on muuttumassa, kun osallistamisen ja digitalisaation johdosta tieto leviää kaupunkilaisille entistä helpommin. Toisaalta digitalisaatioon liittyy riski yhteiskunnallisesta eriarvoistumisesta. Vaikka digitalisaatio mahdollistaa entistä laajemman ja helpomman osallistamisen ja osallistumisen, eivät digitaaliset näytöt ole paras mahdollinen tapa osallistaa helsinkiläisiä. Näyttöjen paikkasidonnaisuus voi aiheuttaa eriarvoistumista ja rajoitteita osallistumiselle. Digitaalisten kaupunkinäyttöjen potentiaali voisi sen sijaan olla kaupungin viestinnällinen kanava, joka luo kaupunkitilaan mielikuvaa kaupungin tahdosta kuulla kaupunkilaisia. Digitaalisten kaupunkipintojen käyttöön liittyvät myös kysymykset yksityisyydestä ja yksilön vaikutelmanhallinnasta sekä vallasta, koska useimmiten kaupungin digitaalisilla pinnoilla osallistaminen suuntautuu ylhäältä alas eli kaupungin taholta kaupunkilaisille. Kaikki erilaiset osallistamisen tavat ovat kuitenkin tärkeitä Helsingin kaupungille ja sen kehittämiselle, koska kaupunkilaiset eivät ole homogeeninen ryhmä. Positiivinen ilmapiiri osallisuutta kohtaan edistää kaupunkilaisten aktiivisuutta ja välejä hallinnon ja kaupunkilaisten välillä.
-
(2017)Monimutkaisiin ja viheliäisiin globaaleihin ongelmiin haetaan ratkaisuja yhä enemmän kaupungeissa ja paikallistasolla. Laaja-alaisten ratkaisujen luominen perinteisillä keinoilla on haastavaa, mikä luo paineita uudenlaiselle paikallistason toiminnalle kaupungeissa. Kokeileva kehittäminen nähdään esimerkkinä uudenlaisista innovatiivisista paikallistason ratkaisuista monimutkaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Tapaustutkimuksen aiheena ovat kokeilevan kehittämisen haasteet, ristiriidat ja jännitteet kaupunkikehyksessä. Tutkimuksen kohteena on Helsingin vasta rakentuva, kokeiluja kaupunginosan kehitystyössä hyödyntävä Kalasatama. Teoreettinen viitekehys muodostuu alueellisen innovaatiotoiminnan, osallistamisen ja yhteiskehittämisen keskusteluista. Monitahoinen kokeilutoiminta kuvataan innovaatioiden, yhteiskehittämisen ja kaupungin hallinnon paradigmoja yhdistävänä toimintamallina. Tutkielman aineiston muodostavat Kalasataman alueella tapahtuneissa kokeiluissa mukana olleiden toimijoiden haastattelut (N=17). Kaksivaiheisessa analyysissä aineistosta teemoiteltiin ensin kokeilujen haasteita, jännitteitä ja ristiriitoja. Toisessa vaiheessa haasteita analysoitiin toimijaryhmittäin (kaupungin viranhaltijat, asukkaat, kokeiluja kehittävät yritykset ja kokeiluja hyödyntävät yritykset). Analyysin tuloksena todetaan, että löydetyt haasteet olivat moninainen kokoelma erilaisia odotuksia, ristiriitoja ja jännitteitä, mutta niistä oli löydettävissä selkeitä teemoja. Suurimmat haasteet koskevat kaupunginhallintoa, kaavoitusta ja suunnitteluprosessia sekä kokeiluissa mukana olevien toimijaryhmien yhteistyötä ja viestintää. Kokeiluissa törmäsivät uudet ja vanhat tekemisen tavat sekä tek-nologiavetoisuus ja ympäristötietoisuus. Lisäksi havaittiin, että toimijaryhmien tapa keskustella haasteista oli selvästi kytköksissä heidän institutionaaliseen asemaansa. Kokeilutoiminta on Suomessa julkisella sektorilla uusi toimintamalli ja tutkielman tulosten perusteella se on lupaava toimintatapa kaupungin kehittämisessä. Sitä näyttävät koskevan samat intressien ristiriidat, jotka koskevat muitakin kaupungin kehittämisen tapoja, mutta kaikista koetuista haasteista ja jännitteistä huolimatta Kalasataman toimijaryhmät kokivat kokeilutoiminnan hyväksi toimintamalliksi. Kokeilutoiminnan vaikuttavuus Kalasatamassa tehostuisi lisäresursseilla ja -rahoituksella sekä kaupungin hallinnon saavutettavuutta parantamalla. Usean vuosikymmenen ajan rakentuva Kalasatama on erinomainen alusta sekä uusille tapaustutkimuksille että kokeilutoiminnan pitkäaikaisen vaikuttavuuden tutkimukselle
-
(2013)The purpose of this thesis is to study Finnish professional journalists and their assessments of user-generated images. By user-generated images, what is referred to are the non-professional or amateur images that are used by news organizations. Their use has increased over the past years, and thus the research of which is justified. Journalists are in a crucial junction in the news cycle, functioning what is typically referred to as a gatekeeper-role. Theirs is the task to sort and analyze raw news material that is then processed with journalistic methods and skills to produce news. User-generated images represent a new type of news content in their direct connection with those who have typically only been in the receiving end of news: the audience. This form of participatory journalism is unprecedented in scale and content – especially in the online news environment. The transitional phase that journalism is going through in the contemporary large-scale news-shift to the Net is discussed as a potential reason for the increasing use of user-generated images. The material analyzed in this study is a collection of semi-structured interviews of Finnish professional journalists of various organizations and positions. The journalists remain anonymous due to confidentiality agreements, but their news organizations and titles are represented in the study. The interviews were analyzed by applying a thematic analysis-scheme influenced by textual analysis. Key concepts involved in the analysis include Oh et al. user-engagement model and the strategic ritual of emotionality introduced by Karin Wahl-Jorgensen. The analysis shows that Finnish professional journalists: a) regard user-generated images mainly as raw material for news equal to other content, but with immense evidentiary potential, here dubbed as situational uniqueness; b) assess user-generated images as means to engage users but do not make significant efforts beyond offering the option to send in images; c) rarely discuss user-generated images in non-journalistic-objective i.e. emotional terms. The increasing use of user-generated images as a representative phenomenon for the future of journalism is discussed briefly. The discussion suggests further research to be done in the areas of user-generated images and the threat their proliferation holds for professional photojournalism, and possibly a quantitative study on the proliferation of user-generated images over time.
-
(2012)Tutkielmassa tarkastellaan veteen liittyvää hallinnan ja tiedon tuotantoa. Tarkastelun keskiössä on Mekongin jokialue ja sen jokikomissio. Mekongin jokikomissio on omaksunut lähtökohdakseen kestävän kehityksen sekä integroidun vesivarojen hallinnan (engl., Integrated Water Resources Management, IWRM) periaatteet. Komissiota on pidetty ainutlaatuisena asiantuntijaorganisaationa ja esimerkkinä ekologisen modernisaation mahdollisuudesta kehitysmaan kontekstissa. Mekongin jokialueelle ollaan suunnittelemassa suurenmittakaavan kehityshankkeita, kuten suurpatoja aikana, jolloin niille tyypilliset ongelmat ovat hyvin tiedossa. Kestävän kehityksen tavoitteiden ja suurenmittakaavan patojen välille on muodostunut näin kiinnostava jännite. Keskeisenä kysymyksenä työssä on se, miten Mekongin jokialuetta ja sen kehittämiseen liittyviä interventioita on pyritty ja kyetty kääntämään teknisen hallinnan ja asiantuntijuuden kysymyksiksi. Työssä analysoidaan integroitua vesivarojen hallintaa uutena veden hallinnan rationaliteettina, joka on muodostunut vastauksena kritiikkiin insinöörikeskeisiä ja useita ympäristön sekä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymyksiä ohittaneita lähestymistapoja kohtaan. Keskeisinä veden hallinnan teknologiana tarkastellaan vaikutustenarviointeja, joiden ytimessä Mekongin jokikomissiossa ovat hydrologiset mallit. Tiedon ja hallinnan tuotannon suhteen tarkastellaan myös IWRM-periaatteisiin sisältyvää osallistumisen lupausta ja rajoja. Aineiston keruussa ja analyysissä on sovellettu laadullisia menetelmiä. Työn aineisto muodostuu pääasiallisesti hallinnollisista asiakirjoista ja raporteista sekä kahdeksantoista asiantuntijan teemahaastattelusta. Työssä tuodaan esiin useita kestävyyden määrittämiseen liittyviä haasteita ja ongelmallisuuksia. Analyysin myötä IWRM hahmottuu epäpolitisoivana käsitteenä, joka vaikuttaisi muodostavan pikemminkin jatkumon kuin katkoksen aiemmalle rationaalisen ja kokonaisvaltaisen jokialueen hallinnan mallille. Mekongin jokikomissiossa IWRM on toiminut erilaisia kestävyyden tulkintoja ja kehittämisen tavoitteita yhteen sovittavana kehikkona. Samalla se on mahdollistanut tulkinnan siitä, että suurpadot voivat kuulua kestävään kehitykseen. Tässä asetelmassa myös komissiossa tuotetuilla vaikutustenarvioinneilla ja niiden ytimessä olevilla hydrologisilla malleilla on ollut keskeinen asema. Hydrologian ja hydrologisten mallien ensisijaisuus suhteessa muihin komission tiedonmuotoihin on liittynyt mallien ylivoimaiseen yksinkertaistamisen ja selkeiden laskennallisten tulosten tuottamisen kykyyn. Samalla ekologiaan, kalastoon ja niihin sidoksissa oleviin elämänmuotoihin ja elinkeinoihin liittyvät ulottuvuudet, joita ei ole kyetty esittämään selkeässä laskennallisessa muodossa, ovat jääneet näkymättömämmiksi. Uusien osallistavien lähestymistapojen ongelmallisuutena vaikuttaisi olevan se, että ne ovat kiinnittäneet keskustelun ennen kaikkea vaikutustenarviointeihin. Näin ollen kysymykset kehityshankkeiden lähtökohtaisesta tarkoituksesta ja mielekkyydestä ovat jääneet pitkälti avaamatta. Työn tarkastelussa sekä suljetumpaan asiantuntijuuteen perustuvat vaikutustenarvioinnit että uudet osallistavat lähestymistavat näyttäytyvät olennaisina Mekongin jokialueen tekniseksi kääntämisen muotoina. Ne ovat kumpikin esimerkkejä hallinnan käytänteistä, joilla kehityshankkeiden kriittinen tarkastelu on ohjautunut takaisin hallinnan asiantuntijuuden kysymyksiksi.
Now showing items 1-6 of 6