Browsing by Subject "osallisuus. lastensuojelu"

Helsingin lapsiperheiden palvelutarpeen arvioinnin ja tuen yksiköissä tapahtui syksyllä 2017 paradigman muutos, kun yksiköt muuttuivat monitoimijaisiksi. Tämä tarkoitti sitä, että yksiköissä työskenteli lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden lisäksi myös muiden ammattiryhmien edustajia. Tämä maisterintutkielma käsittelee näiden yksiköiden asiakkaiden kokemuksia työskentelystä. Tutkimustehtävänä on tuottaa tietoa kokemuksista, jotta yksiköt voivat kehittää palveluitaan lapsi- ja perhelähtöisesti. Tutkielma kiinnittyy myös osallisuuskeskusteluun ja sen lähtökohtana on, että palvelutarpeen arvioinnin tekemisellä pyritään lisäämään yksilöiden toimintakykyä sekä osallistumisen mahdollisuuksia, mikä lisäisi myös osallisuuden kokemusta. Asiakkaiden kokemusten kartoitus on tärkeää, jotta työtä voidaan kehittää osallisuutta tukevammaksi. Kokemusten keräämiseksi suunniteltiin kyselylomake, joka sisälsi väittämiä, joita asiakas arvioi asteikolla 1–5. Se sisälsi myös kysymyksiä, joissa asiakas pystyi laajentamaan vastauksiaan. Lomakkeet jaettiin Helsingin lastensuojelun yksiköihin, joissa niitä jaettiin asiakkaille täytettäväksi työskentelyn päätyttyä 1.9.2019–31.12.2019.. Lomakkeita täytettiin yhteensä 55 kappaletta, mikä edusti hyvin pientä osaa aineistonkeruuvaiheen ajankohdan asiakasmäärästä. Lomakkeista lapsen tai nuoren täyttämiä oli 11 kappaletta, loput olivat huoltajien täyttämiä. Tutkielman tulokset heijastelevat siis enemmän huoltajien näkemyksiä. Lomakkeet analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Asiakkaiden kokemukset olivat johdonmukaisesti positiivisia. Lähes kaikki asiakkaat olivat vähintään jokseenkin samaa mieltä siitä, että työskentelyyn osallistuivat juuri oikeat ammattiryhmät, yhteistyö työntekijöiden kanssa sujui hyvin, asiakkaat saivat tarpeeksi tietoa palvelutarpeen arvioinnista ja sen etenemisestä, heitä kuunneltiin, heille varattiin riittävästi aikaa, työskentelystä oli hyötyä ja he olivat tyytyväisiä saamaansa palveluun. Aineistosta nousi esille, että sellaisissa palvelutarpeen arvioinneissa, joissa työpari oli joku muu, kuin lastensuojelun sosiaalityöntekijä, olivat asiakkaat hieman tyytymättömämpiä, kuin ne asiakkaat, joiden palvelutarpeen arviointia oli tekemässä kaksi lastensuojelun sosiaalityöntekijää. Eron varmentaminen kaipaisi lisätutkimusta. Tutkielman tuloksissa on otettava huomioon vastaajien vähäinen määrä, minkä vuoksi yleistäviä johtopäätöksiä ei voida tehdä. On myös huomioitava, että asiakkaiden mahdollinen valikoituminen, eli se, ettei kaikille asiakkaille ole tarjottu mahdollisuutta lomakkeen täyttämiseen, on saattanut vaikuttaa tutkielman tuloksiin. Lisäksi lomake oli ainoastaan suomenkielinen, mikä on myös mahdollisesti vaikuttanut lomakkeiden määrään ja tuloksiin. Helsingin lastensuojeluyksiköille esitetään jatkossa systemaattista palautteenkeruuta, esimerkiksi sähköisen anonyymin lomakkeen muodossa.