Browsing by Subject "pääkirjoitukset"

Tässä tutkielmassa tutkitaan talouskriisin 2008–2011 syyllisiä The New York Timesin (NYT) pääkirjoitusten kautta. Tutkimuskysymys on, keitä NYT pitää syyllisenä talouskriisiin. Tutkimuksen tarkoituksena oli ottaa selvää eri toimijoista eikä talouskriisin syistä – kuten haitallisista asuntolainoista, pankkien riskinotosta, sääntelyn löyhentämisestä – sinänsä. Talouskriisin syistä ja syyllisistä on esitetty eri näkemyksiä, ja oli kiinnostavaa tutkia, miten media on ottanut kantaa syyllisyyteen. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii ajatus sosiaalisesta konstruktivismista, jonka mukaan eri toimijat, kuten media, rakentavat todellisuutta. Toisin sanoen NYT on rakentanut todellisuutta talouskriisin syyllisistä ilmaisemalla, keitä se itse pitää syyllisenä kriisiin. Aineistona toimii NYT:n pääkirjoitukset syyskuun 2008 ja syyskuun 2011 väliseltä ajalta. 42 pääkirjoituksen rinnalla käytettiin vertailukohteena dokumenttielokuvia Inside Job ja Capitalism: A Love Story. Aineisto kerättiin NYT:n internetsivuilta hakusanalla 'financial crisis' ja myöhemmin aineistoa rajattiin niin, että mukaan tuli vain ne pääkirjoitukset, joissa lehti ilmaisee oman mielipiteensä talouskriisin syyllisistä. Tutkimusmenetelmänä on laadullinen tutkimus ja tarkemmin ottaen teoriaohjaava sisällönanalyysi. Analyysissä tutkittiin, millaisia syyllisyysmainintoja pääkirjoituksista löytyy, ja eri maininnat luokiteltiin eri luokkiin, kunnes valmiina oli kolme yläluokkaa: talous, kulttuuri ja politiikka. NYT:n pääkirjoituksissa esitetään talouskriisin syyllisiksi hyvin erilaisia asioita aina johdannaisista Yhdysvaltain hallintoon. Jotkin toimijat saavat enemmän mainintoja kuin toiset. Analyysissä on mukana edellä mainittujen johdannaisten lisäksi muita abstraktimpia 'syyllisiä', kuten käytökseen liittyviä seikkoja. Varsinainen huomio on kuitenkin toimijoissa näiden eri abstraktimpien asioiden takana. Kaikkiaan NYT:n pääkirjoituksissa ja valituissa dokumenttielokuvissa on varsin samankaltainen näkemys talouskriisistä ja sen syyllisistä. Suurimpina syyllisinä nähdään pankit, sääntelijät ja poliitikot. Analyysin keskeisimpänä havaintona on politiikan rooli ja politiikan ja talouden välinen suhde. NYT:n mukaan talouskriisin puhkeamisessa keskeistä oli nimenomaan sääntelyn pettäminen. Sääntelyn avulla voitaisiin suitsia talouskriisin puhkeamisessa keskeisessä asemassa ollutta ahneutta ja riskinottoa, joka sai pankit myöntämään holtittomasti asuntolainoja ja muodostamaan niistä monimutkaisia johdannaisia. Keskeisenä päätelmänä on, että viime kädessä poliitikot päättävät, millä tavalla taloutta valvotaan ja säännellään, joten jos tulevaisuudessa halutaan välttää vastaavanlaiset talouskriisit, on kiinnitettävä enemmän huomiota politiikkaan ja sen mahdollisuuksiin.