Browsing by Subject "päämies-agentti-suhde"

Negatiiviset synnytyskokemukset ja synnytysväkivalta ovat nousseet merkittäväksi yhteiskunnalliseksi keskustelunaiheeksi 2000-luvulla. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, kuinka synnyttäjien toimijuus rakentuu heidän kirjoittaessaan negatiivisista synnytyskokemuksista. Tutkielma on osa laajempaa yhteiskuntatieteellistä tutkimushanketta Kamppailu synnytyksestä – Suomalaisen synnytyskulttuurin murros, jonka tavoitteena on tuottaa monitieteellistä tutkimusta suomalaisen synnytyskulttuurin murroksesta eri toimijoiden näkökulmasta. Tämä tutkielma pureutuu synnyttäjien näkökulmaan ja toimijuuteen tuottaen uutta sosiaalipsykologista tietoa synnytystutkimuksen kentälle. Tutkielman aineisto koostuu synnytysväkivaltaa vastustavan Minä myös synnyttäjänä -kampanjan verkkosivuille kerätyistä synnytyskertomuksista, joissa kuvataan negatiivisia synnytyskokemuksia ja otetaan kantaa epäkunnioittavaan synnytyksen hoitoon. Tutkielman teoreettis-metodologinen viitekehys nojaa sosiaaliseen konstruktionismiin ja narratiivis-diskursiiviseen lähestymistapaan. Analyysissa hyödynnetään toimijuuden käsitettä sekä subjektipositioita, joita tarkastellaan toimijuuden päämies–agentti-suhdeteorian kehyksessä. Analyysin avulla vastataan tutkimuskysymyksiin: 1) Millaisia versioita Minä myös synnyttäjänä -kampanjaan osallistuvien naisten toimijuudesta rakentuu synnytyskertomuksissa? ja 2) Miten kirjoittajien toimijuus rakentuu suhteessa päämiehen ja agentin subjektipositioihin? Toimijuutta rakennetaan suhteessa kertomuksissa esiintyviin inhimillisiin ja ei-inhimillisiin toimijoihin. Kuvaukset heikosta toimijuudesta synnytystilanteessa kytkeytyvät hoitohenkilökuntaan, sairaalaorganisaatioon ja teknologiaan, kun synnytyksen hoidon yhteydessä synnyttäjän toiveet ja tarpeet tulevat sivuutetuiksi. Tämän ohella voimakkaat synnytyskivut ja oman kehon fyysisten voimien ehtyminen heikentävät synnyttäjien mahdollisuuksia kontrolloida synnytystilannetta ja osallistua hoitoaan koskevaan päätöksentekoon. Toisaalta kuvaukset synnyttäjien toimijuudesta vahvistuvat, kun he kuvaavat toimivansa muiden toimijoiden avustuksella tai lapsensa etuja ajaen. Lisäksi kertomuksissa kritisoidaan epäkunnioittavaa ja vahingoittavaa synnytyksen hoitoa, mikä mahdollistaa synnytystilanteessa heikoksi määrittyneen toimijuuden uudelleen rakentumisen. Vaikka heikentynyt toimijuus on merkittävä osa negatiivisia synnytyskokemuksia, toimijuuden ilmiö synnytyksessä on moniulotteinen. Tulosten perusteella synnyttäjän toimijuus ja toimintaan liittyvät resurssit voivat saman synnytystilanteen sisällä määrittyä usealla tavalla, kun rakennustyötä tehdään suhteessa erilaisiin toimijoihin. Synnytyksen hoidon kehittämisessä tulisikin ottaa huomioon toimijuuden kokonaisvaltainen merkitys synnytyksessä, jotta synnyttäjät voidaan aidosti osallistaa synnytyksen hoitoa koskevaan päätöksentekoon. Kyse on synnyttäjien oikeuksista, mutta myös onnistuneen synnytyskokemuksen rakentumisesta, jolla on merkittäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia.