Browsing by Subject "pääoma"

Kansallisella ennakoinnilla tarkoitetaan julkisen sektorin tekemää tai hyödyntämää tulevaisuustyötä, jolla pyritään parantamaan päätöksentekoa. Tutkielmassa kansallista ennakointia tarkastellaan omana asiantuntijuuden alueena, jonka parissa myös ajatushautomot toimivat. Kiinnostus kohdistuu ajatushautomoiden tekemään kansalliseen ennakointityöhön ja niiden rooliin. Ajatushautomot mielletään riippumattomiksi ja puolueettomiksi toimijoiksi, ja tätä mielikuvaa ajatushautomot myös itse korostavat. Työssä tarkastellaan tätä käsitystä riippumattomuudesta kriittisesti. Tutkielman lähtökohtana on, että ilman tieteen, politiikan, liike-elämän ja median instituutioita ajatushautomoilla ei ole yleisöä tai asiakkaita, joille se voi tarjota työtään. Nämä toiminnan reunaehdot tekevät ajatushautomot riippuvaisiksi tieteen, politiikan, liike-elämän ja median toimijoista ja siitä, miten uskottavina perinteiset instituutiot ajatushautomoita pitävät. Uskottavuutensa rakentamiseen ajatushautomot käyttävät ja yhdistelevät akateemista, poliittista, taloudellista ja viestinnällistä pääomaa. Tutkielman tavoitteena on tarkastella, millainen rooli ajatushautomoilla on kansallisessa ennakointityössä ja miten ne käyttävät poliittista, taloudellista, viestinnällistä ja akateemista pääomaa kansallisessa ennakointityössä. Työn teoreettinen viitekehys muodostuu Pierre Bourdieun kentän ja pääoman käsitteistä sekä Thomas Medvetzin kenttäanalyysista. Tarkastelen ajatushautomoita kenttäanalyysin periaattein laadullisena teoriaohjaavana sisällönanalyysina. Tutkielman aineisto koostuu Kansallinen ennakointi 2020 -hankkeessa julkaistusta loppuraportista, minkä pohjalta tarkastelu on rajattu kahteen raportissa mainittuun suomalaiseen ajatushautomoon: itsenäisyyden juhlarahasto Sitraan ja Demos Helsinkiin. Tulosten perusteella Sitra ja Demos Helsinki ovat vahvistaneet rooliaan kansallisessa ennakointityössä kasvattamalla ennen kaikkea niiden poliittista pääomaa. Poliittisesta pääomasta kertoo ajatushautomoiden vahva ja tunnistettu asema kansallisissa ennakointihankkeissa sekä osallistuminen tulevaisuuspoliittiseen keskusteluun. Sitra nähdään merkittävänä valtakunnallisena toimijana, jolla on erityistä viestinnällistä pääomaa ennakointitiedon popularisoijana ja levittäjänä. Demos Helsinki on puolestaan kasvattanut akateemista ja taloudellista pääomaansa toteuttamalla ennakoinnin tutkimus- ja selvityshankkeita yhdessä tulevaisuudentutkijoiden kanssa. Tutkielma tuottaa uutta tietoa ajatushautomoiden roolista kansallisessa ennakointityössä. Sitra sijoittuu julkisrahoitteisena ajatushautomona lähimmäksi politiikan ja hallinnon kenttää, kun taas Demos Helsinki erottautuu sen yhteyksillä akatemian kenttään. Tutkielma antaa myös vahvistusta sille, että kenttäanalyysi soveltuu teoreettisena viitekehyksenä myös suomalaisten ajatushautomoiden tutkimiseen. Tulosten perusteella jatkotutkimukset ajatushautomoiden laajemmasta roolista yhteiskunnassa ovat perusteltuja.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoa vapaaehtoisesta tukihenkilötoiminnasta. Tutkimus paikantuu lastensuojelun sijais- ja jälkihuoltonuorille suunnattuun vapaaehtoiseen tukihenkilötoimintaan. Aihe on lähtöisin Erityishuoltoalojen liitto EHJÄ ry:n Omilleen -toiminnasta, jota kunnan lastensuojelun sosiaalityöntekijät hankkivat nuorille. Omilleen -toiminnan voidaan nähdä olevan yksi monista sosiaalihuollon kentällä toimivista vapaaehtoisuuteen perustuvista tuen muodoista, joka on suunnattu tietylle sosiaalihuollon asiakasryhmälle. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka empiirinen aineisto kerättiin puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina vuonna 2016. Tutkimuksessa haastateltiin kuutta vapaaehtoiseen tukihenkilötoimintaan osallistu-nutta 17−21 -vuotiasta nuorta. Haastatteluiden yhteydessä aineistoa kerättiin myös kyselyn ja suhdekartan avulla. Aineiston keruuta ohjasi Dalmas Altmanin ja Irwin Taylorin sosiaalisen läpäisyn teoria ja George Homansin sosiaalisen vaihdon teoria sekä kansainväliset tutkimukset nuorisomentoroinnista (youth mentoring). Nämä teoriat ja tutkimukset toimivat väljästi tutkimuksen metodologisina täydentäjinä. Tutkimuksen maailmankuva kiinnittyy relationaaliseen ontologiaan. Tutkimuksen empiirinen kohde on vapaaehtoinen tukihenkilötoiminta eli nuoren ja tukihenkilön välinen suhde. Empiirinen aineisto analysoitiin soveltaen sosiologi Pierre Bourdieun käsitteitä, joita ovat kenttä, habitus, intressi, doksa ja pääoma. Tutkimuksen analyyttinen kohde on bourdieulainen kenttä, joka on muodostunut toiminnan tuloksena. Bourdieun käsitteet toimivat tutkimuksen teoreettisena välineenä kuvaamaan tukihenkilötoiminnan kenttää, kentällä vaihdettavia ja arvostetuimpia resursseja (pääomia) sekä kentän osapuolten ottamia asemia eli positioita suhteessa peliä pelaavaan toiseen osapuoleen. Aineisto analysoitiin teoriasidonnaisesti, abduktiivista päättelyä apuna käyttäen. Tutkimuksen tuloksena esitellään kuvaus tukihenkilötoiminnan kentästä, joka muodostuu kahden osapuolen, nuoren ja tukihenkilön välisestä suhteesta. Tutkimuksessa nuoren ja vapaaehtoisen tukihenkilön välinen suhde tulkitaan bourdieulaisena kenttänä, jossa vaihdetaan erilaisia resursseja (pääomia). Tutkimustulosten mukaan kentällä vaihdettaan kahdenlaisia resursseja. Näitä ovat kuunteleminen ja tieto resursseina, ja ne muuntuvat sosiaaliseksi ja kulttuuriseksi pääomaksi, kun niitä käytettiin kentällä. Kuunteleminen ja tieto ovat samalla nuorten intressit osallistua kentän kamppailuihin. Ne ovat myös arvostetuimpia resursseja, joita hyvä tukihenkilö tuo kentälle. Tulokset osoittavat, että kuuntelemisen ja tiedon resursseissa esiintyy vastavuoroisuutta. Vastavuoroisuus ilmenee nuoren ja tukihenkilön välillä eri tavalla, sillä resurssit virtaavat vahvemmin nuoren suuntaan. Kentän doksa (tuki) näyttäytyy nuorten asettaessa itsensä vahvemmin tuettavan positioon antaen tukihenkilölle samalla tukijan roolin. Nuoren ja tukihenkilön välille muodostunutta kenttää kuvaa eräänlainen hybridimainen luonne. Tämä tarkoittaa, että kentällä ilmenee horisontaalisia ja vertikaalisia piirteitä. Horisontaalisuus ilmenee tasavertaisena toimijuutena kentällä ja vertikaaliset piirteet liittyvät valta-asetelmiin. Kentän osapuolet osallistuvat yhteisesti neuvottelemaan kentän rakenteen muodostumisesta, mutta kenttää ohjaa vahvasti myös toimintaa koordinoiva järjestö. Järjestöllä on symbolista valtaa määrittää kenttää ja resursseja, joita siellä liikkuu. Tutkimuksen aineisto ei yllä analysoimaan kattavasti nuorten ja tukihenkilöiden habituksia, mutta se antaa viitteitä niistä. Nuorten habitusta kuvaavat perheresurssien ja arjenhallinnan taitojen puutteet. Vapaaehtoisten tukihenkilöiden habituksessa esiintyy puoliammatillisia piirteitä. Tutkimuksen mukaan nuorten odotukset (intressit) kentällä liikkuvista resursseista ja tukihenkilön kentälle tuomista resursseista kohtaavat keskenään. Johtopäätös on, että nuorten ja tukihenkilöiden väliset suhteet voidaan nähdä olevan onnistuneita. Tutkimuksen perusteella ei voida kuitenkaan esittää, että resurssit (pääomat), joita nuoret suhteesta saavat, hyödyttäisivät heitä myöhemmin muilla yhteiskunnallisilla kentillä. Tutkimuksen pohjalta ei voida osoittaa, että suhteella olisi pidempiaikaisia hyötyjä nuorille.

Ei ole yksimielisyyttä siitä, onko sosiaalinen pääoma rinnastettavissa perinteisempiin pääoman muotoihin, kuten koneisiin ja laitteisiin tai inhimilliseen pääomaan. Tässä pro gradu -työssä pyritään selvittämään eräästä näkökulmasta, voiko sosiaalista pääomaa pitää yhtenä pääoman muotona. Sosiaaliselle pääomalle ei ole vakiintunut yksiselitteistä määritelmää, tässä työssä sen tulkitaan Robert Putnamin esittämän mukaisesti muodostuvan verkostoista, jaetuista arvoista ja normeista sekä luottamuksesta. Erityisesti 1980-90-luvulta lähtien sosiaaliseen pääomaan on viitattu yhteisöjen menestyksen selittäjänä. Jos yritysjohto tunnistaa sosiaalisen pääoman toimintaa tehostavaksi tekijäksi, sen voisi tulkita olevan yrityksen näkökulmasta eräs pääoman muoto ja tällöin esimerkiksi sen määrää oletettavasti pyrittäisiin kasvattamaan, ja siihen viitattaisiin viestinnässä sidosryhmille. Tässä työssä käytettiin aineistona suomalaisen pörssiyhtiön, Metso Oyj:n, vuosikertomuksia vuosilta 2009 ja 2019. Niistä pyrittiin löytämään viittauksia sosiaaliseen pääomaan suoraan, tai verkostoihin, arvoihin ja normeihin sekä luottamukseen. Apuna käytettiin tietokoneohjelman yksinkertaista sanahakutoimintoa. Avainsanoihin liittyviä tekstejä analysoitiin retoriikan tutkimuksen keinoin. Tutkittiin esimerkiksi minkälaiselle yleisölle tekstit näyttäisivät olevan suunnatut ja minkälaisia lausumattomia oletuksia niiden taustalla vaikuttaisi olevan. Suoria viittauksia sosiaaliseen pääomaan ei tutkituista vuosikertomuksista löytynyt. Etsimällä viittauksia verkostoihin, arvoihin, normeihin ja luottamukseen voitiin kuitenkin tulkita sitä, minkälainen rooli näillä nähdään olevan yrityksen toiminnassa, ja miten niistä haluttiin sidosryhmille kertoa, ja myös oliko tässä tapahtunut muutosta kymmenen vuoden aikana. Vuosien 2009 ja 2019 välillä havaitaan selkeä muutos. Esimerkiksi verkostot kuvataan 2019 mahdollisuuksia luovana ja molempia osapuolia hyödyntävänä, kun kymmenen vuotta aiemmin niihin oli liitetty lähinnä riskejä ja epävarmuuksia. 2019 verkostot myös rinnastetaan epäsuorasti perinteisempiin pääoman muotoihin. Luottamus käsitteenä nousee esille erityisesti vastuullisuuteen liittyen ja tämäkin ilmiö näyttää voimistuvan kahden tarkasteluhetken välillä. Arvot ja normit liitetään erityisesti työntekijöihin, mutta verkostoajattelun voimistumisen myötä myös toimittajien ja alihankkijoiden osalta viestitään 2019 jaetuista arvoista ja normeista. Sosiaalisen pääoman tekijöitä on selkeästi löydettävissä Metson vuosikertomuksista, ja niiden rooli kasvoi vuosien 2009 ja 2019 välillä. Sosiaalista pääomaa käsitteenä ei kuitenkaan mainita, eli sitä ei joko tunnisteta tai nähdä hyödylliseksi. Sosiaalinen pääoma -käsitteen käyttökelpoisuus paranisi, jos sille kyettäisiin sopimaan yksiselitteinen määritelmä. Se voisi tarjota sekä yritysjohdolle että yrityksiä ulkopuolelta arvioiville käyttökelpoisen teoreettisen kehikon vaikeasti määrällistettävien mutta konkreettisesti yrityksen suorituskykyyn vaikuttavien seikkojen arvioimiseksi.