Browsing by Subject "päätöksenteko"
Now showing items 1-7 of 7
-
(2013)Perinteisissä tavoissa mallintaa dynaamista valintaa on merkittäviä puutteita; eksponentiaaliseen diskonttaukseen perustuvat mallit ovat huonosti sopusoinnussa empiiristen havaintojen kanssa, hyperbolisen diskonttauksen malleilta puolestaan puuttuu psykologinen pohja, ja ne soveltuvat dynaamisen epäjohdonmukaisuuden takia huonosti hyvinvointianalyysin perustaksi. Päätöksentekijän sisäisen konfliktin lähtökohdakseen ottavat monipersoonaiset mallit kärsivät puutteellisesta formalisoinnista, lievästä psykologisesta epätarkkuudesta sekä kyvyttömyydestä tuottaa testattavia ennusteita käyttäytymiselle. Faruk Gulin ja Wolfgang Pesendorferin kaksivaiheinen malli, jossa päätöksentekijä valitsee ensimmäisessä vaiheessa vaihtoehtojoukon ja toisessa vaiheessa tästä joukosta kulutusvaihtoehdon, mahdollistaa päätöksentekijän kokemien houkutusten eksplisiittisen mallintamisen. Tämä johtaa psykologisesti tarkempaan malliin, jossa päätöksentekijä pystyy paitsi sitoutumaan ennakolta myös kulutusajanhetkellä vastustamaan houkutuksia harjoittamalla itsekuria. Vaikka päätöksentekijä harjoittaisikin onnistuneesti itsekuria, hän saattaa silti haluta myös sitoutua suppeampaan valintajoukkoon, koska itsekurin harjoittamisesta aiheutuu kustannuksia. Niiden seurauksena päätöksentekijä valitsee vaihtoehdon, joka on kompromissi normatiivisesta hyvyydestä ja houkuttelevuudesta. Mallissa siis sitoutumisen halun syynä ovat preferenssien muuttumisen sijaan päätöksentekijän tulevaisuudessa kokemat houkutukset. Tarkastelemalla toisen vaiheen preferenssejä riittävän laajassa joukossa päätöksentekijä saadaan mallinnettua dynaamisesti johdonmukaisena, mikä mahdollistaa yksiselitteisen hyvinvointivaikutusten arvioinnin. Mallilla osoitetaan myös olevan peliteoriaan perustuva yhteys monipersoonaisiin malleihin. Gulin ja Pesendorferin malli on kuitenkin vain lähtökohta, jossa on useita yksinkertaistuksia. Eräs sellainen on, että päätöksentekijä kärsii vain yhdestä houkutuksesta kerrallaan, ja vaihtoehtojoukko vaikuttaaa hänen valintaansa vain houkuttelevimman vaihtoehdon kautta. Lisäksi päätöksentekijä tietää, minkä laatuisista ja kuinka voimakkaista houkutuksista tulee tulevaisuudessa kärsimään. Näiden ominaisuuksien seurauksena päätöksentekijän toisen vaiheen valintakäyttäytyminen on riittävän säännönmukaista toteuttaakseen paljastettujen preferenssien heikon aksiooman. Perusmallille esitetäänkin laajennuksia, jotka heikentävät oletuksia mahdollistaen vähemmän säännönmukaisen käyttäytymisen. Näihin laajennuksiin kuuluu vaihtoehtojoukosta riippuvan itsekurin malli, jossa kyky harjoittaa itsekuria heikkenee voimakkaampien houkutusten läsnäollessa. Tällä mallilla pystytään selittämään Allaisn paradoksin tyyppistä käyttäytymistä. Toinen laajennus käsittelee tilannetta, jossa päätöksentekijä ei tiedä, mitä houkutuksia tulevaisuudessa kokee tai kuinka voimakkaita nämä ovat. Malli mahdollistaa myös useamman samanaikaisen houkutuksen kokemisen. Lisäksi esitetään kaksivaiheisen mallin laajennus äärettömän monen periodin tilanteeseen, jolloin mallin sovellettavuus paranee. Esimerkki näiden sovellusten tuloksista on se, että houkutuksista kärsivien päätöksentekijöiden käyttäminen kilpailullisissa yleisen tasapainon malleissa saattaa tuottaa tasapainoja, jotka eivät ole Pareto-tehokkaita. Lopuksi kehotetaan jatkamaan tutkimussuunnan kehittämistä tarkastelemalla useita samanaikaisia psykologisia ilmiöitä yhdessä houkutusten kanssa sekä monipuolistamaan itsekurin harjoittamisen kyvyn riippuvuutta valintajoukosta. Näin voitaisiin mahdollisesti lisätä ymmärrystä muun muassa stressitilanteiden synnystä ja niiden hyvinvointivaikutuksista.
-
(2023)Tutkielman tavoitteena on täydentää kuvaa julkishallinnon hyödyntämistä ulkopuolisista asiantuntijoista sekä selvittää, minkälaista tietoa selvityshankkeissa tuotetaan päätöksenteon tueksi. Tutkielmaa ohjaa tutkimuskysymys ”Minkälaisena tiedontuotannon ja päätöksenteon suhde hahmottuu valtiorahoitteisessa selvitystoiminnassa?”. Tätä pääasiallista tutkimuskysymystä lähestytään kolmen alakysymyksen kautta: 1. Millaisiin tarpeisiin vastaamisella tiedontuotannon ulkoistamista perustellaan? 2. Miten ulkopuoliset asiantuntijat asemoituvat osaksi päätöksenteon valmistelua? 3. Minkälaisin menetelmin ja käytännöin ulkopuoliset asiantuntijat tuottavat tietoa julkishallinnolle? Tutkielman aineisto koostuu kuudesta puolistrukturoidusta asiantuntijahaastattelusta ja Demos Helsingin toimistolla järjestetystä keskustelutilaisuudesta. Tapausesimerkiksi valittiin valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoimintaan (VN TEAS) kuuluva hanke ”Sosiaaliturvan indikaattorit hyvinvointitaloudessa – ohjausmalli päätöksentekoon ja seurantaan”, jonka ohjausryhmän ja konsortion jäsenistä haastateltavat valittiin. Aineisto analysoitiin Atlas.ti-ohjelmalla laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Analyysi eteni koodauksesta teemoitteluun ja neljän ulkopuolisen asiantuntijan tyypin luomiseen. Ulkopuolisten asiantuntijoiden tyypit kuvaavat eri piirteitä, tehtäviä tai työkaluja, joita ulkopuolisilla asiantuntijoilla on käytettävissään. Tutkielmassa tunnistetut neljä tyyppiä ovat Käytännön osaaja, Verkostoituja, Yhteiskunnallinen vaikuttaja ja Visionääri. Ulkopuolisten asiantuntijoiden neljä tyyppiä vastaavat neljää tiedontuotannon tavoitetta: tiedon hyödynnettävyys, tiedon sosiaalinen vankkuus, tiedon poliittinen vaikuttavuus, ja uusilla ajatuksilla herättely. Tutkielman tulosten perusteella tiedontuotannon odotetaan vastaavan monenlaisiin tarpeisiin julkishallinnossa ja tarjoavan päätöksenteon tueksi uusia ajatuksia ja osaamista, johon julkishallinnolla ei muuten olisi pääsyä. Tiedontuotannon hyödyntäminen ei ole niinkään instrumentaalista kuin käsitteellistä, vuorovaikutuksellista ja symbolista.
-
(2012)Tämä pro gradu -tutkimus tarkastelee Suomen lääkepolitiikan tekoa ja sitä ohjaavia tekijöitä ja toimijoita. Lääkealan nopea kehittyminen, sekä kansainvälisten lääkeyritysten kilpailu ja patenttioikeudet ovat aiheuttaneet lääkkeiden hinnoissa voimakasta kasvua. Korkean tulotason hyvinvointiyhteiskunnissa, joissa valtion tulisi pyrkiä takaamaan lääkehoidon saatavuus kaikille kansalaisille, aiheuttavat kasvavat lääkekustannukset valtiolle ristiriidan. Miten voidaan taata mahdollisimman hyvä hoito sairaille ja uusimpien lääkkeiden saatavuus kaikille niitä tarvitseville ja samalla varmistaa hoidosta saadun hyödyn kustannustehokkuus? Tutkimuksessa on tarkasteltu lääkkeiden kustannuskorvattavuuden päätösprosessia poliittisessa ja julkisessa keskustelussa. Pääasiallinen aineisto koostuu päätöksentekoprosessiin keskeisesti osallistuvien toimijoiden haastatteluista (sosiaali- ja terveysministeriön lääkkeiden hintalautakunta, potilasjärjestö, lääkeyritys). Konfliktia ja sitä kuvastavia arvomaailmoja on analysoitu tutkimuksessa käyttämällä Luc Boltanskin ja Laurent TMvenoen oikeutusanalyysiä. Päätöksentekoprosessia muokkaavia arvoja on pyritty hahmottamaan analysoimalla, mitä oikeutusten valtapiirejä ja niihin liittyviä arvomaailmoja haastateltavat käyttävät oikeuttaessaan näkemyksiään hyvästä lääkepolitiikasta. Haastateltavien tavasta oikeuttaa heidän näkemyksensä mukaan hyvää lääkepolitiikkaa ja heidän tavasta kohdistaa kritiikkiä muihin toimijoihin, voidaan nähdä toimijoiden käsitys tämänhetkisistä, yleisyhteiskunnallisesti hyväksytyistä tavoitteista ja arvoista. Analyysissä tarkastellaan, miten toimijat käyttävät strategisesti yleisyhteiskunnallisesti hyväksyttäviä arvoja ja tavoitteita oikeuttaessaan omia tavoitteitaan. Tutkimustyön perusteella voidaan todeta, että kansalaisten keskuudessa terveydenhoitoon liittyvä arvomaailma pohjautuu yhteisvastuuseen ja sairaista kollektiiviseen huolenpitoon parhain mahdollisin keinoin. Lääketeollisuutta ohjaa kuitenkin markkinaliberalismin periaatteet; lääkkeiden hinta muodostuu kysynnän ja tarjonnan pohjalta. Konflikti syntyy, kun julkisia varoja hallinnoivien toimijoiden on tasapainoteltava rajallisen julkisen hankintakapasiteetin ja hyvinvointiyhteiskunnan jatkuvuuden välillä. Lääkepolitiikkaa ja etenkin kustannuskorvattavuuksia näyttäisi ympäröivän läpinäkyvyyden puute, yleinen epäluottamus toimijoiden välillä, sekä epävarmuus toimijoiden tavoitteista. Tutkimuksen tarkoitus on lisätä lääkkeiden kustannuskorvattavuuden, ja ylipäätään lääkepolitiikkaan osallistuvien toimijoiden mahdollisuuksia ymmärtää toistensa lähtökohtia ja tavoitteita, sekä edistää toimijoiden välistä yhteistyötä.
-
(2020)Sikiötutkimuksilla tarkoitetaan sikiön synnynnäisten kehityshäiriöiden tutkimista raskauden aikana. Viimeisten vuosikymmenien aikana sikiötutkimusten käyttö on yleistynyt runsaasti länsimaissa, ja niiden voidaankin nykypäivänä todeta olevan rutiininomainen osa äitiyshuoltoa myös Suomessa. Olennaisina periaatteina sikiötutkimusten tarjoamisessa pidetään osallistumisen vapaaehtoisuutta ja osallistujien autonomian kunnioittamista. Aiemmat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, etteivät naiset aina tee autonomista tai tietoon perustuvaa päätöstä sikiötutkimuksiin osallistumisesta, ja sikiötutkimusten rutiininomainen tarjoaminen voi jopa heikentää naisten valinnan vapautta. Maisterintutkielmassa tarkastellaan sikiötutkimuksiin liittyvää päätöksentekoa niihin osallistuneiden naisten näkökulmasta. Tutkielma keskittyy erityisesti tarkastelemaan naisten päätöksenteon autonomiaa ja heidän päätöksilleen antamia perusteluita. Tutkijan kiinnostus tutkielmassa kohdistuu siihen, kuinka naisten päätöksenteon autonomisuus ja sen mahdollisuudet näyttäytyvät heidän vapaamuotoisissa kirjoituksissaan. Tutkija pyrkii tutkielmassa tuotetun tiedon perusteella pohtimaan, kuinka sosiaalityön asiantuntemusta voitaisiin hyödyntää naisten autonomisen päätöksenteon tukemisessa sikiötutkimusprosessissa. Maisterintutkielman aineisto koostuu kirjoituspyynnön avulla tutkielmaa varten kerätyistä vapaamuotoisista kirjoituksista (9 kpl) sekä Verneri.net sivustolla vapaasti saatavilla olevista kirjoituksista (7kpl), joissa sikiötutkimuksiin osallistuneet naiset käsittelevät kokemuksiaan sikiötutkimuksista ja niiden mukanaan tuomasta päätöksenteosta. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla laadullisella sisällönanalyysillä. Analyysin tuloksena syntyi kolme yläluokkaa, jotka kuvaavat päätöksenteon autonomian jäsentymistä ja kehystymistä sekä päätöksentekoon liittyviä perusteluita ja pohdintoja naisten kertomuksissa. Naisten päätöksenteon autonomian kuvaukset jäsentyivät kolmeen alaluokkaan. Tarjottuun ja käytettyyn autonomiaan, ohitettuun päätöksenteon kuvaukseen ja epäselvään autonomiaan sekä evättyyn tai kyseenalaistettuun autonomiaan. Tarjotun ja käytetyn autonomian alaluokassa naiset kuvasivat vapaata, vapaaehtoista ja aktiivisesti tehtyä päätöstään. Autonomian kuvausten tarkempi tarkastelu kuitenkin osoitti vaihtelua tietoon perustuvan päätöksenteon kriteerien täyttymisessä, erityisesti päätöksen perustaksi annetussa tiedossa sekä siinä, kuinka neutraalisti tai ohjailevasti päätöksentekomahdollisuutta naisille tarjottiin. Ohitetun päätöksenteon kuvauksen ja epäselvän autonomian alaluokassa päätös sikiötutkimuksiin osallistumisesta ohitettiin ikään kuin “itsestään selvyytenä”, asiana, jota ei tarvinnut sen kummemmin perustella. Tämä herättää kysymyksen, ymmärsivätkö naiset tutkimuksiin osallistumisen vapaaehtoiseen ja valinnaisen luonteen. Evätyn tai kyseenalaistetun autonomian alaluokkaa yhdisti naisen tai vanhempien päätöksentekijän roolin aktiivinen kyseenalaistaminen, jopa evääminen, terveydenhuollon ammattilaisten toimesta. Naisten kertomuksista nousi esiin myös useita päätöksentekotilannetta kehystäviä taustatekijöitä, joilla voitiin nähdä olevan vaikutusta naisten päätöksenteon autonomiaan. Tällaisia taustatekijöitä olivat naisten sikiötutkimusprosessin aikana kokemat tunteet, sikiötutkimusprosessille ominainen kiireen ja epävarmuuden ilmapiiri sekä päätöksenteon sosiaalinen ja yhteiskunnallinen konteksti. Maisterintutkielman tuloksissa kuvataan lisäksi naisten sikiötutkimuksia koskeville päätöksilleen antamia perusteluita, ja päätöksentekoon liittyviä pohdintoja. Naisten kertomuksissaan esittämät pohdinnat ja perustelut olivat samankaltaisia, kuin aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa on esitetty. Maisterintutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että sosiaalityön asiantuntemuksen hyödyntämiselle olisi tarvetta osana sikiötutkimusprosessin yhteydessä naisille ja perheille tarjottavaa tukea. Sosiaalityön yhteiskunnallinen ja sosiaalinen teoriaperusta, teoreettinen näkemys ihmisestä ympäristössään, tunteisiin liittyvä ja eettinen osaaminen, palvelujärjestelmiin liittyvä osaaminen sekä yksilön itsemääräämisoikeutta kunnioittava arvopohja antavat sosiaalityöntekijöille hyvät valmiudet tarjota sikiötutkimusprosessin yhteydessä naisille tukea, joka edistää heidän autonomian mahdollisuuksiaan.
-
(2014)Ihmisten päätöksentekoa ohjaa usein intuitiivisuus ja suhtautuminen tapahtumien todennäköisyyksiin. Aina ei ole mahdollista tehdä perusteellista analyysia päätöksenteon tueksi, vaan päätöstä saattaa ohjata luontainen toiminta. Päätöksenteko epävarmuuden vallitessa sisältää aina kolme erilaista osaa. Ensimmäinen on valintojen kohde, eli mitkä valinnat ovat olemassa. Toinen on valintojen lopputulemien arvottaminen eli millaisen hyödyn kussakin lopputulemassa saa. Kolmantena on funktio, joka mallintaa lopputulemista ja valinnoista koostuvan vertailukelpoisuuden eri yhdistelmien välille. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää miten päätöksenteko muodostuu ihmisen tehdessä kertaluonteisia valintoja riskillisissä tilanteissa. Tarkoituksena oli löytää tekijät, jotka vaikuttavat valinnan muodostumiseen. Tavoitteena oli myös verrata odotetun hyödyn teorian ja prospektiteorian päätöksenteon muodostumista. Maurice Allais esitti riskilliset valintakysymykset 1950-luvulla. Näihin kysymyksiin annetut empiiriset vastaukset olivat ristiriidassa odotetun hyödyn teorian kanssa. Tämän pohjalta syntyi paradoksi, joka kyseenalaisti odotetun hyödyn teorian. Odotetun hyödyn teoria perustuu Von Neumann – Morgensternin aksiomaattiseen odotetun hyödyn arvottamiseen. Henkilölle muodostuu riskiaversiivisuuden lajit, joiden mukaan hän tekee riskilliset päätökset. Kahnemannin ja Tverskyn luoma prospektiteoria on käyttäytymistaloustieteen kulmakiviä. Teorian mukaan ihminen ei painota havaitsemiaan todennäköisyyksiä lineaarisesti päätöksenteossa. Tappion kaihtaminen on yksi prospektiteorian löydös, jolla voidaan selittää tehtyjä valintoja, jotka eivät vaikuta rationaalisilta. Valintojen lopputulemia arvotetaan referenssipisteestä katsottuna. Prospektiteoria ehdottaa hylkäämään pysyvät preferenssit, sillä ne ovat referenssipisteriippuvaisia. Tutkielmassa esitetyillä teorioilla on riskimitat, joilla riskihalukkuutta voidaan mitata. Arrow-Prattin mitat on kehitetty odotetun hyödyn teorialle ja Köbberling-Wakkerin mitat tappion kaihtamiselle. Lopputulemana on, että päätöksenteossa riskillisissä valinnoissa mahdolliset tappiot painavat enemmän kuin voitot. Tämä voi ajaa ihmisen päätöksenteon samaan aikaan tappiota kaihtavaksi ja riskiä ottavaksi.
-
(2023)Julkiset sukupuolineutraalit intiimitilat ovat olleet kiistan aiheena julkisessa keskustelussa viime vuosien aikana Suomessa. Sukupuolineutraalit intiimitilat ovat transpoliittinen kysymys, sillä binäärisen sukupuolikäsityksen mukaan jaotellut tilat sulkevat ulkopuolelle sukupuolivähemmistöjä. Tässä tutkielmassa käsittelen kunnallispoliittista kiistaa sukupuolineutraaleista intiimitiloista kunnan tiloissa. Analysoin, miten tiloja oikeutetaan sekä, minkälaiseksi kysymys tiloista muodostuu aineistossa. Tutkielman lähtökohtana on konstruktivistinen näkemys sosiaalisesti rakentuvasta sukupuolesta, mikä pohjaa Butlerin ajatteluun sukupuolesta. Lefebvren käsite oikeudesta kaupunkiin puolestaan auttaa tarkastelemaan sukupuolivähemmistöjen asemaa julkisessa tilassa. Tutkielmassa analysoidaan sitä, miten kunnallispolitiikassa tehtävä oikeuttaminen on yhteydessä sukupuolivähemmistöjen oikeuteen kaupungista. Lisäksi tarkastellaan, millä tavoin oikeuttaminen suhteutuu Butlerin ajatukseen heteronormatiivisesta matriisista. Näitä käsitellään julkiseen tilaan liittyvän kaupallisuuden sekä uskontoon liittyvien näkökulmien kautta, joita on käsitelty viime vuosikymmenten aikana kaupunkisosiologian kentällä. Näiden suhdetta pohditaan myös suhteessa poliittiseen keskustelukulttuuriin Suomessa. Boltanskin ja Thevénot’n julkisen oikeuttamisen teorian soveltamisen kautta arvioidaan kiistassa tehtäviä kritiikkejä ja sovitteluja. Teorian mukaan kritiikkien ja sovittelujen välistä dynamiikkaa voi analysoida erilaisten arvomaailmojen vertailun kautta. Tutkimusmenetelmänä on julkisen oikeuttamisen analyysi, minkä mukaan aineistosta etsitään oikeuttamisen maailmoja ja erotellaan maailmojen välisiä kompromisseja ja tuomitsemisia. Analyysia tukee myös Goffmanin kehyksen käsite. Aineistona on kahdeksaan kunnallispoliittiseen aloitteeseen tai ehdotukseen liittyviä päätöksenteon asiakirjoja, joissa käsitellään sukupuolineutraalien intiimitilojen lisäämistä kunnan tiloihin. Aloitteet on jätetty aikavälillä 16.11.2016-16.5.2022. Kysymystä sukupuolineutraaleista intiimitiloista kehystetään aineistossa kolmella tavalla: tilat osana kuntalaisten oikeuksia, tilat osana kunnan kilpailukykyä ja tilat osana perinteisiä arvoja edustavaa kuntaa. Tiloja puolustavien äänten kesken ilmenee vahva kompromissi kansalaisuuden maailman solidaarisuuden ja teollisuuden maailman tehokkuuden välillä. Tiloja puolustavien ja vastustavien äänten oikeuttamisen välillä on voimakkaita ristiriitoja, mutta myös samankaltaisuuksia. Selkein arvoristiriita ilmenee arvoliberaalin ja arvokonservatiivisen poliittisen päädyn välillä, kun ensimmäinen edustaa kansalaisuuden maailman solidaarisuutta ja jälkimmäinen kodin maailman perinteeseen vetoamista. Tutkielma avaa feministisen politiikan suhdetta yhtäältä talouspuheeseen ja toisaalta arvokonservatiiviseen näkemykseen sukupuolesta. Tutkielma myös herättää kiinnostusta tarkastella transpoliittisten kysymysten asemaa suomalaisessa politiikassa laajemmin eri päätöksenteon tasoilla.
-
(2020)Tässä tutkielmassa tarkastellaan tutkitun tiedon ja päätöksenteon välistä rajapintaa tiedettä edustavien henkilöiden kautta. Tavoitteena on analysoida, miten tieteen asiantuntijoita hyödynnetään päätöksenteon valmisteluelimissä kestävän kehityksen politikka-alalla. Tarkasteluala rajoittuu yhteen Juha Sipilän hallituskauden (2015-2019) aikaiseen laajapohjaiseen työryhmään, jonka tehtävät ovat liittyneet YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanoon Suomessa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä sovelletaan Peter Haasin episteemisten yhteisöjen teoriaa, joka antaa teoreettiset linssit tieteen asiantuntijoiden vaikutusvallan analysoimiselle. Tämän lisäksi teoreettista viitekehystä on täydennetty uusliberalismilla vallitsevana politiikkaparadigmana. Tutkimuksessa sovellettu aineisto koostuu kuudesta puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Ne on tehty edellä mainittuun laajapohjaiseen työryhmään osallistuneille tieteen asiantuntijoille ja virkahenkilöille. Pyrkimyksenä on selvittää, miten tieteen asiantuntijat itse kokevat roolinsa päätöksenteon valmisteluelimissä. Tutkijoiden kokemuksia täydennetään virkahenkilöiden näkemyksillä aiheesta. Haastatteluaineistoa analysoidaan teorian testaamiseen tähtäävän prosessinseurantamenetelmän kautta. Tavoitteena on vastata tutkimuskysymyksiin ”Missä määrin sosiaalisen oppimisen kausaalinen mekanismi selittää tieteen asiantuntijoiden roolia tutkittavassa laajapohjaisessa työryhmässä?” ja ”Miten haastatteluaineistosta esiin nousevat havainnot suhteutuvat uusliberaaliin politiikkaparadigmaan?”. Analyysin keskiössä on episteemisten yhteisöjen teorian pohjalta hahmoteltu sosiaalisen oppimisen kausaalinen mekanismi, joka on jaettu neljään osaan. Analyysin tavoitteena on aluksi katsoa löytyykö kullekin kausaalisen mekanismin osalle tukea empiirisestä aineistosta ja operoivatko ne, kuten episteemisten yhteisöjen teoriassa oletetaan. Tämän jälkeen jo luokiteltua ja analysoitua aineistoa peilataan vasten uusliberaalia politiikkaparadigmaa ja pohditaan, olisivatko empiiriset havainnot selitettävissä myös tätä kautta. Analyysi rakennetaan toimija–rakenne-jännitteen ympärille. Sen kautta tieteen asiantuntijoiden roolia pyritään kuvaamaan täysipainoisesti. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että tieteen asiantuntijoiden rooli laajapohjaisessa työryhmässä on työmäärällisesti ollut suuri, mutta heidän asiantuntemustansa on käytetty lähinnä laskelmien ja muistioiden tuottamiseen. Heidän mahdollisuutensa identifioida ongelmia ovat olleet rajalliset. Analyysin perusteella havainto selittyy heidän muita alemmalla asemalla työryhmän sisäisessä hierarkiassa, työryhmään kohdistuneella poliittisella ohjauksella sekä keskeisten sääntely- ja veroinstrumenttien puuttumisella työryhmän toimenpidevalikoimasta. Tutkimustulosten perusteella laajapohjaisessa työryhmässä käytetty asiantuntemus näyttäisi myös henkilöityvän. Työryhmään osallistuneita tutkijoita kuvailtiin heidän akateemisen meritoitumisensa, politiikkarelevantin kommunikointitapansa sekä henkilökohtaisen kiinnostuksensa kautta. Yhdessä näistä kuvatuista ominaisuuksista muodostuu heidän tiedollinen auktoriteettinsa valtionhallinnon silmissä. Yhteenvetona voidaan todeta, että yhtäältä tieteen asiantuntijat nähdään teknisinä valmistelijoina, mutta toisaalta heille ei olla haluttu antaa tasa-arvoista asemaa työryhmän sisäisessä hierarkiassa. Havainto viittaa siihen, että tieteen asiantuntijat nähdään jollain tapaa myös vallitsevaa asiantilaa rikkovina toimijoina.
Now showing items 1-7 of 7