Browsing by Subject "puolueettomuuspolitiikka"

Gorbatšovin valtiovierailulla 26. lokakuuta 1989 allekirjoitetussa Suomen ja Neuvostoliiton yhteisessä Helsingin-julistuksessa Suomen puolueettomuus tunnustettiin yksiselitteisesti. Puolueettomuustunnustus lopetti vuosikymmeniä jatkuneen Suomen ja Neuvostoliiton välisen kiistan, jota kuvastivat lukuisat kommunikeateksteihin liittyneet kamppailut. Puolueettomuuspolitiikan vaaliminen oli YYA-sopimuksella Neuvostoliiton etupiiriin sidotun Suomen keskeisimpiä ulkopoliittisia tavoitteita läpi kylmän sodan vuosikymmenten. Suomi sai puolueettomuustunnustuksensa hetkenä, jolloin suursodan riski oli väistymässä ja kylmän sodan päätös häämötti jo horisontissa. Kuvaan opinnäytetyössäni Helsingin-julistuksen syntyyn vaikuttaneita taustoja ja poliittisia traditioita. Keskeisen sijan saavat Suomen puolueettomuuden kehityslinjat, Neuvostoliiton puolueettomuuspolitiikan kuvaus ja asennemuutos puolueettomuutta kohtaan, näitä prosesseja konkretisoi suomalais-neuvostoliittolainen kommunikeahistoria. Rekonstruoin myös julistustekstin syntyyn liittynyttä neuvotteluprosessia. Lisäksi käsittelen erillisinä kokonaisuuksina puolueettomuustunnustuksen suhdetta YYA-sopimukseen ja länsi-integraatiokehityksen sekä Helsingin-julistuksen kokonaisvaikutuksia suhteessa Suomen ulkopoliittiseen doktriiniin. Keskeisimmät tutkimuskysymykseni ovat seuraavat neljä: Mikä lopulta oli Mihail Gorbatšovin uudistuspolitiikan vaikutus puolueettomuustunnustukseen? Oliko Mauno Koiviston vakautta ja jatkuvuutta korostavalla linjalla roolinsa Suomen puolueettoman statuksen kiistattomassa hyväksymisessä? Minkälaisia vaikutuksia puolueettomuustunnustuksella oli Suomen ja Neuvostoliiton keskinäisiin suhteisiin? Miten puolueettomuustunnustus näyttäytyi tarkasteltaessa sitä YYA-sopimuksen ja suomalaisen länsi-integraatiokehityksen näkökulmasta? Mihail Gorbatšovin ja hänen uudistuspolitiikkansa vaikutus vuoden 1989 puolueettomuustunnustukseen oli merkittävä. Neuvostoliitto alkoi suhtautua puolueettomiin maihin suopeammin Gorbatšovin luotsaaman ulkopolitiikan myötä, jonka jäljet heijastuivat myös Suomeen. Asennemuutoksen taustalla vaikuttivat suurvaltasuhteiden lientyminen sekä Neuvostoliiton aikaisempaa myönteisempi suhtautuminen koko kapitalistista järjestelmää kohtaan. Näkemysmuutos oli keskeinen osa uutta ajattelua, joka tähtäsi idän ja lännen välisten kitkakohtien poistamiseen. Puolueettomat maat nähtiin tässä prosessissa sillanrakentajina. Moskovassa pidettiin puolueettomia maita myös potentiaalisina yhteistyökumppaneina talouden ja kaupan alalla ja muun muassa Gorbatšovin valtiovierailun puheissa esiintyneen kolmikantayhteistyön lujittajina. Uusi ajattelu heijastui myös Neuvostoliiton Eurooppa-politiikkaan. Puolueettomille maille sallittiin suurempi vapaus liittyä yleiseurooppalaisiin turvallisuus- ja yhteistyöjärjestelyihin, kun Eurooppaa ei enää nähty kahtiajakautuneena maanosana. On kuitenkin muistettava, että antamalla puolueettomuustunnustuksen Neuvostoliitto rajasi Suomen mahdollisuuksia integroitua länteen. Puolueettomuustunnustus merkitsi Moskovan holhouspolitiikan päätöstä Suomen ja Neuvostoliiton välisten suhteiden historiassa. Neuvostoliitto ei enää kokenut samanlaista tarvetta puuttua Suomen asioihin, uudenlainen suhtautuminen koski kaikkia itäisen vaikutuspiirin maita. Täysin valmis Neuvostoliitto ei kuitenkaan ollut irtautumaan traditioistaan, vaan vielä Gorbatšovin valtiovierailun aikaan oli havaittavissa selkeä intressi ylläpitää suurvalta-asetelmaa suhteessa Suomeen, jota vahvisti muun muassa halu säilyttää YYA-sopimus ennallaan. Tutkimus perustuu virallisiin ulkopoliittisiin lausuntoihin, henkilöhaastatteluihin ja kirjallisuuslähteisiin, joista keskeisimpiä ovat ulkopolitiikan tutkimukset, muistelmateokset ja muu aikalaiskirjallisuus.