Browsing by Subject "puoluejäsenyys"

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää yhteiskunnan monikulttuuristumisen haasteita. Monikulttuuristumista tarkastellaan kansalaisyhteiskunnan ja poliittisen jäsenyyden näkökulmista. Tutkielman pääpaino on kulttuurisidonnaisten poliittisten rakenteiden ja monikulttuurisuuden kohtaamiseen liittyvissä kysymyksissä sekä monikulttuurisuustaustaisten nuorten (nk. monikulttuuristen nuorten) poliittisen osallistumisen mahdollisuuksissa. Tutkimuskysymyksinä ovat: 1) eroavatko poliittiset nuorisojärjestöt puoluetaustansa mukaan toisistaan suhtautumisessa monikulttuurisuuteen, 2) selittääkö yhdistyksen suhtautuminen monikulttuurisuuteen (ts. ideologinen lähestymistapa kulttuurieroihin) sitä, onko yhdistyksen toiminnassa mukana monikulttuurisia nuoria ja 3) mitkä tekijät selittävät kulttuuripluralismin ja monikulttuuristen nuorten poliittisen järjestöosallistumisen välistä yhteyttä. Monikulttuurisuutta lähestytään kulttuurierojen ja kulttuurisidonnaisten yhteiskunnallisten rakenteiden tunnistamisen kautta ja yhteiskunnan muokkautumisena vuorovaikutuksen prosessissa. Habermas (1984) viittaa tällaiseen prosessiin käsitteellä kommunikaatio. Modood (2005), Parekh (2006) ja Rex (1996) puhuvat dialogista ja kompromisseista. Benhabib (2007) on määritellyt prosessin demokraattiseksi iteraatioksi. Empiirisen tutkimusaineiston muodostaa poliittisilta opiskelija- ja nuorisojärjestöiltä kerätyt 129 kyselylomakevastausta maanlaajuisesti. Kysely toteutettiin kokonaistutkimuksena joulukuun 2006 ja huhtikuun 2007 välisenä aikana verkkolomakkeella. Aineisto analysoitiin faktorianalyysilla, varianssianalyysilla ja t-testillä sekä logistisella regressioanalyysilla. Tutkielman keskeinen teoriatausta liittyy keskusteluun monikulttuurisuudesta ja poliittisen osallistumisen murrokseen, kun kulttuuriseen samanlaisuuteen perustunut moderni kansallisvaltiollinen kansalaisuus hajoaa. Ylikansallinen muuttoliikkeen aikakautena ilmaantuu uudenlaisia jäsenyyden modaliteetteja (Benhabib 2007). Etninen ja kulttuurinen moninaisuus on erityinen haaste moderneissa demokratioissa. Se synnyttää kysymyksiä yksilöiden ja ryhmien välisten erojen hallinnasta ja tunnustamisesta sekä kansalaisuudesta ja poliittisesta jäsenyydestä (esim. Benhabib 2007; Kymlicka 1995; Matinheikki-Kokko 1994; Saukkonen 2007). Outi Lepola (2000) on tutkinut 2000-luvun vaihteen Suomessa sitä, keille katsotaan kuuluvan oikeus osallistua poliittiseen päätöksentekoon. Miikka Pyykkösen (2007a) tutkimuksen mukaan maahanmuuttajanuorten omat yhdistykset eivät ole profiloituneet poliittisesti vaan toteuttavat viranomaisten osoittamaa kulttuurista ja sosiaalista integraatiota. John Rex (1996) on erottanut moniarvoisen eli pluralistisen yhteiskunnan monikulttuurisesta, sillä pluralistisessa yhteiskunnassa on rinnakkaisia normijärjestelmiä kun sen sijaan monikulttuurinen yhteiskuntajärjestys syntyy kompromissien ja dialogin kautta. Tutkimusaineistossa esiintyy neljä lähestymistapaa kulttuurieroihin: liberaalipluralistinen integraatio, kulttuuripluralismi, positiivinen erityiskohtelu ja universalismi. Suhtautumisessa lähestymistapoihin esiintyy perinteinen oikeisto–vasemmisto -jakolinja. 30 prosentissa yhdistyksistä oli maahanmuuttaja- tai monikulttuurisuustaustaisia nuoria. Poliittisessa nuorisoyhdistyksessä vallitseva suhtautuminen kulttuurieroihin on yhteydessä monikulttuuristen nuorten osallistumiseen yhdistyksen toimintaan. Yhdistyksissä, joissa vallitsee kulttuuripluralistinen lähestymistapa kulttuurieroihin, on suhteellisesti enemmän toiminnassa mukana monikulttuurisia nuoria kuin kulttuuripluralismiin kielteisesti suhtautuvissa yhdistyksissä. Kulttuuriset erityispiirteet huomioivan lähestymistavan yhdistykset edistävät monikulttuurista osallistumista ja monikulttuuristen nuorten poliittista jäsenyyttä. Integroiva lähestymistapa ei tulosten mukaan edistä osallistumista. Monikulttuuristen nuorten osallistumista poliittiseen nuorisojärjestötoimintaan selittää yhdistyksen kulttuuripluralistinen suhtautuminen, kaupunkimainen toimintaympäristö ja kulttuuriryhmän erityistarpeiden huomiointi. Tutkielman lopussa keskustellaan tulosten yhteiskunnallisesta ja poliittisesta merkityksestä. Tulosten mukaan yhteiskunnan monikulttuuristuminen edellyttää kulttuurisidonnaisten rakenteiden ja toimintatapojen tunnistamista ja eri kulttuurien välistä yhdenvertaista kommunikaatiota. Ylhäältäpäin ohjattu kotouttaminen ei edistä aktiivista osallistumista yhteiskunnan poliittiseen toimintaan.