Browsing by Subject "raha"

Tiivistelmä – Referat – Abstract Kenttätyöni tavoitteena Kuuban pääkaupungissa Havannassa oli tutkia saaren suosituinta uskontoa santeríaa. Kysellessäni ja keskustellessani ihmisten kanssa uskonnosta, keskustelut päätyivät kuitenkin lähes poikkeuksetta käsittelemään rahaa. Varsinkin uskontoon vihkiytymättömät toivat usein julki avoimen paheksuntansa ja käsityksensä kaupallistuneesta santeríasta. Uskonnonharjoittajat toisaalta puolustivat lojaalisti uskontoaan, mutta myönsivät uskonnollisten rituaalien hintojen nousseen, yleisen hintatason nousun myötä. Lisäksi monia heistä huoletti perinteisinä pidettyjen arvojen, sääntöjen ja yleisen moraalin rapistuminen. Tästä uskonnon ja rahan yhteen liittävästä, mutta toisaalta vastakkain asettelevasta diskurssista tuli lähtökohta tutkielmalleni. Santería on vuosisatoja kestäneen kulttuurisen ja historiallisen prosessin tuloksena syntynyt synkretistinen kreoliuskonto, jossa afrikkalaiset ja eurooppalaiset uskomukset yhdistyvät omaksi uudenlaiseksi uskonnolliseksi kokonaisuudekseen. Kuubaan santerían juuret tulivat afrikkalaisten yoruba-orjien mukana 1700-luvulta alkaen. Santerían kosmologia perustuu käsitykselle yhdestä ylimmästä jumaluudesta ja tämän alaisuudessa vaikuttavista jumalista, orishoista sekä idealle, että nämä orishat ovat ihmisten spirituaalisia vanhempia sekä suojelijoita. Santerían harjoittamisen peruspilareita ovat initiaatio-, konsultaatio- sekä uhraamisseremoniat, joiden kautta paitsi ylläpidetään historiallista jatkumoa edeltäviin sukupolviin ja luodaan siteitä uskonnollisen perheen kesken, niin myös kommunikoidaan jumalten kanssa. Näihin rituaaleihin liittyvien kustannusten ja maksujen kautta santería myös yhdistyy talouden ja kaupankäynnin maailmaan: seremonioihin tarvittavat, osin hyvinkin hintavat, materiaalit täytyy ostaa ja lisäksi rituaalien suorittajille kuuluu maksaa palkkio. Kalliit uskonnolliset rituaalit ja surkea taloustilanne onkin juuri se mahdoton kombinaatio, johon santeríaan liittyvät jännitteet Kuuban kontekstissa kiteytyvät. Vallankumouksenjälkeistä sosialistista Kuubaa pyöritti neuvostoavuin tuettu jakelu- ja säännöstelytalous, joka piti huolen kansalaisten perustarpeista; rahalle ei ollut tarvetta – tämä oli myös sosialismin ideologinen tavoite. Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991 jäi Kuuba yhtäkkiä taloudellisesti täysin tyhjän päälle – ja jakelutalouteen opetetut ja siitä riippuvaiset kansalaiset oman onnensa nojaan. Tämän talouskriisin jäljiltä mustanpörssin kauppa alkoi kukoistaa ja yhtäkkiä rahalle olikin suurempi tarve kuin koskaan, mutta sitä oli käytössä vain harvoilla ja etuoikeutetuilla: niillä ketkä työskentelivät turismin piirissä tai niillä, joille sukulaiset lähettivät rahaa ulkomailta. Valtion oli talouden elvytysyrityksissään toimittava sosialistisen ideologiansa vastaisesti hakeutuessaan takaisin globaalien talousmarkkinoiden piiriin ja panostaessaan mm. ulkomaisiin sijoittajiin ja turismiin sekä sallimalla yksityisyrittäjyyden. Tällainen talouspolitiikka yhdistettynä kahden valuutan järjestelmään sai aikaan sen, että kuubalainen yhteiskunta alkoi paitsi rahallistua niin myös eriarvoistua nopeassa tahdissa: vallankumouksen päämäärä oli nimenomaisesti ollut sosiaalisesti oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen yhteiskunta, mutta talouskriisin ja rahan laajamittaisen käyttöönoton jäljiltä oltiin tilanteessa, jossa Kuubassa oli kaksi luokkaa: ne, joilla on dollareita ja ne, joilla dollareita ei ole. Vakuutellessaan virallisessa retoriikassaan sosialismia, mutta toimiessaan käytännössä kapitalistisia rakenteita tukien, valtio näytti mallia kaksinaismoralismille, josta sittemmin tuli myös kansalaisten puutteen motivoimaa toimintaa määrittävä tekijä: yhteisesti jaetusta puutteen kokemuksesta tuli moraalittoman ja jopa rikollisten toimeentulokeinojen sosiaalisesti hyväksytty oikeutus. Ristiriitaiset lojaliteetit ovat olennainen osa myös santerían muotoutumisen historiaa, mutta siinä missä menneisyydessä tasapainoiltiin siirtomaaisäntien ja sosialistisen ateistisen valtion vaateiden kanssa, nykyisin nuo arvovalinnat tapahtuvat pyhän ja rahan välillä: taloudelliset haasteet koettelevat myös uskonnonharjoittajia, mutta toisaalta jumalat olettavat palvontaa ja kunnioitusta maallisista rahahuolista riippumatta. Ristiriitaisia käsityksiä santeríasta on osaltaan ollut synnyttämässä myös Kuuban valtion nykyinen strategia käyttää afrokuubalaisia uskontoja kaupallisiin tarkoituksiin erityisesti turismin kontekstissa. 1990-luvun talouskriisistä seurasi Kuubassa paitsi suuria taloudellisia niin myös kulttuurisia ja yhteiskunnallisia muutoksia. Siitä puhutaan myös moraalin ja arvojen kriisinä, sillä toisaalta yhteisesti jaetusta puutteen kokemuksesta toisaalta rahasta on tullut kaikkea ihmisten toimintaa, myös heidän moraaliaan, määrittävä tekijä. Puutteen, moraalin ja rahan tavoittelun näkökulmasta santerían kaltainen uskonto, jonka perustoimintoihin ja -rakenteisiin raha olennaisesti liittyy, näyttäytyy siis tämän päivän Kuubassa erityisen problemaattisena.

Tutkielmassa tarkastellaan, millaisia kulutuseetoksellisia piirteitä säästämistä käsittelevät kommentit verkkokeskusteluissa ilmentävät. Säästämistä lähestytään ensisijaisesti taloudellisena toimenpiteenä, jolloin sen voidaan ymmärtää tarkoittavan kulutuksen siirtämistä tästä ajanhetkestä tulevaisuuteen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu kulutuseetoksia käsitteleviin tutkimuksiin. Tehtyjä tulkintoja ohjaa käsitys eetoksesta kulttuurisena arvojärjestelmänä. Kulutuseetosten kautta määrittyy tapamme toimia kuluttajina sekä se, millaisen säästämisen koemme hyveellisenä ja millaista kulutusta yritämme välttää. Suomalaisessa yhteiskunnassa ilmeneviä kulutuseetoksia ovat ainakin talonpoikainen, keskiluokkainen, ekonomistinen ja ekologis-eettinen kulutuseetos. Tutkimusaineistona toimivat Helsingin Sanomissa vuonna 2020 julkaistujen säästämistä käsittelevien artikkeleiden kommenttiketjut. Artikkelit itsessään eivät ole tutkimuksen kohteena, vaan niiden pohjalta syntyneet verkkokeskustelut. Vuonna 2020 Helsingin Sanomissa julkaistiin 17 yksityistä säästämistä käsittelevää artikkelia, joita kommentoitiin yhteensä 713 kertaa. Tutkielma on laadullinen tutkimus, jossa käytetään tutkimusmenetelmänä teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Teoriaohjaavassa sisällönanalyysissä alakategoriat syntyvät aineistolähtöisesti ja yläkategoriat muodostuvat teorian pohjalta. Tässä tutkimuksessa yläkategorioina toimivat suomalaisessa yhteiskunnassa ilmenevät kulutuseetokset. Tutkimuksessa säästämistä koskevat kommentit ryhmittyvät 12 kategoriaan: puritaanisuus, työteliäisyys, yksilötason velkaantuminen, säästämis- ja sijoituskohteet, säästämisen ja sijoittamisen riskit, säästäväinen elämäntapa, onnistuneen säästämisen edellytykset, epäonnistuneen säästämisen syyt, elämästä nauttiminen, sosiaalietuudet, yhteiskunnan rakentaminen sekä ekologisuus ja vastuullisuus. Useimmat kategorioista sisältävät sekä perinteisiä että modernimpia arvoja ja normeja ilmentäviä kommentteja. Tämä havainnollistaa eri kulutuseetosten yhtäaikaista ilmenemistä yhteiskunnassa. Aineiston analyysin perusteella säästäväisyyden hyve on edelleen keskeinen osa suomalaista kuluttajuutta. Keskiluokkainen kulutuseetos hallitsee verkkokeskusteluihin osallistuneiden kuluttajien tapaa puhua rahasta ja säästämisestä, mutta talonpoikaisella, ekonomistisella ja ekologis-eettisellä kulutuseetoksella on myös yhteiskunnassa oma paikkansa. Harva kuluttaja ilmentää kommenteissaan vain yhtä kulutuseetosta. Keskiluokkaisen kulutuseetoksen mukaisesti moni kirjoittaja kokee tärkeäksi säästäväisen elämäntavan, työn tekemisen, järkevän velkaantumisen ja riskien minimoinnin. Yksilön vaurastumisen nähdään olevan hyväksyttyä silloin, jos sitä varten on jouduttu tekemään työtä ja uhrauksia. Samaan aikaan kuluttajat kokevat ekonomistisen kulutuseetoksen hengen mukaisesti yksilöllä olevan mahdollisuuden ja vapauden optimoida rahankäyttöään ja valita kuluttamisen kohteensa. Sosiaalietuuksien säästäminen ja sijoittaminen, elämästä nauttiminen ja yhteiskunnan rakentaminen uusin keinoin ovat monelle kuluttajalle merkityksellisiä teemoja. Perinteistä säästäväisyyden hyvettä toteutetaan kuluttajien arjessa uusilla keinoilla, esimerkiksi sijoittamalla rahastoihin ja osakkeisiin. Lisäksi globaalit megatrendit, kuten ilmastonmuutos ja ihmisoikeuskysymykset, muokkaavat ekonomistista kulutuseetosta edelleen kohti ekologis-eettistä kulutuskerronnan tapaa. Kulutuseetosten muutos on hidasta, mutta jatkuvaa.