Browsing by Subject "rahajärjestelmät"

Tutkimuksessa tarkastellaan vakauden ja demokratian ulottuvuuksia G20:n tuottamassa globaalin valuuttajärjestelmän hallinnassa. Tutkimuksen tavoitteena on myös määrittää järjestelmän nykytila ja siihen johtanut historiallinen kehitys, jonka osalta tarkastellaan järjestelmän muutokseen johtaneita murrosvaiheita klassisen kultakannan synnystä Bretton Woods -järjestelmän romahdukseen. Teoreettisena lähtökohtana on jälkikeynesläisen viitekehys, jolloin valtioiden merkitys globaalin valuuttajärjestelmän toimijoina painottuu ja talous nähdään velkavetoisena sekä syklisesti kriistytyvänä. Globaalia valuuttajärjestelmää ei ole mahdollista tarkastella irrallaan globaalista rahoitusjärjestelmästä järjestelmien keskinäisriippuvuuden johdosta. Rahoituksen merkitys valuuttajärjestelmään ilmenee globaalien pääomanliikkeiden ja globaalien epätasapainojen kautta. Hallinnan demokraattisuutta tarkastellaan vastuuvelvollisuuden, julkisuuden ja deliberaation kautta. Tutkimuksen aineistona toimivat G20 valtionpäämiesten kokousten sekä G20 valtiovarainministerien ja keskuspankkiirien kokousten julkilausumat. Analyysimenetelmänä toimii teoriasidonnainen sisällönanalyysi. Tutkimus pyrkii vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: 1. Miten G20 tavoittelee globaalin valuuttajärjestelmän vakautta 2. Mitä seurauksia vakauden tavoittelulla on hallinnan demokraattisuuden kannalta? Analyysissä pyritään myös löytämään G20:n määrittely vakaudelle sekä tarkastellaan hallinnan julkisen ulottuvuuden ilmentymiä. Valuuttajärjestelmän hallinnassa painottuu vakauden tavoittelu, mutta vakauden määritelmä jää epämääräiseksi. Hintavakautta korostetaan poikkeuksetta, samoin kilpailullisista devalvaatioista pidättymistä sekä globaalien epätasapainojen epävakauttavaa vaikutusta. Epäsuhteet valuuttakursseissa pyritään käsittelemään koordinaation avulla ja kehittyviä maita käsketään muuttamaan valuuttakurssijärjestelmiään joustavammiksi ja markkinaperusteisiksi. Pääomanliikkeiden epävakauttava vaikutus tunnistetaan, mutta pääomanliikkeiden rajoittamista ei nähdä tarpeelliseksi. Kanavat vastuuvelvollisuuden toteutumiselle jäävät riittämättömiksi, mutta dialogin ja läpinäkyvyyden parantamisen myötä hallinnan julkinen ulottuvuus saa tukea. Vakauden varjolla voidaan joissain tapauksissa estää demokraattisten muutosvoimien toiminta vetoamalla muutoksen mahdolliseen epävakauttavaan vaikutukseen. Vain sellainen muutos, joka ei sisällä uhkaa vakaudelle nähdään oikeutettuna.