Browsing by Subject "rahoituskustannukset"

Asuntolainakanta muodostaa noin 75 % suomalaisten kotitalouksien ja lähes kolmanneksen koko kansantalouden lainakannasta. Lisäksi noin 90 % lainoista on kiinnitetty korkeintaan vuodeksi kerrallaan voimassa oleviin vaihtuviin viitekorkoihin, jotka määräytyvät Euroalueen rahoitusmarkkinoilla. Sitä kautta näiden korkojen muutokset näkyvät suomalaisten kotitalouksien käytettävissä olevissa tuloissa varsin nopeasti. Viitekorkojen muutosten lisäksi, myös asuntolainamarginaalit ovat vaihdelleet huomattavasti. Asuntolainamarginaalin tasoon vaikuttavat esimerkiksi pankkien välinen kilpailu, kustannustehokkuus ja luottotappioiden määrä Suomessa. Näiden lisäksi osittain kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden määrittämät pankkien omat rahoituskustannukset ja Euroalueella yhteisesti sovitun pankkisääntelyn määrittämät pääomavaatimukset vaikuttavat siihen, minkälaista asuntolainamarginaalia pankit voivat tarjota. Tämän tutkielman tarkoitus, on selvittää miten keskimääräinen asuntolainakorko ja korkomarginaali määräytyvät Suomessa. Asuntolainakoron määräytymistä selvitettiin yksittäisen pankin voitonmaksimointiin perustuvan teoreettisen Monti-Klein mallin avulla. Mallin ratkaisusta saatiin selville, mitkä muuttujat tulisi ottaa huomioon asuntolainakoron ja korkomarginaalin tasoa selitettäessä. Lisäksi saatiin selville, minkä suuntaisia vaikutuksia näillä muuttujilla tulisi olla. Teoreettinen malli ei kuitenkaan selittänyt koron määräytymisen dynamiikkaa, jolla on aiempien tutkimusten mukaan huomattava merkitys, selittäjien vaikuttaessa asuntolainakorkoon osin viiveellä. Dynaamisten tekijöiden lisäksi selvitettiin uusien Basel III säännösten nykyisiä ja osittain tulevia vaikutuksia asuntolainamarginaaliin. Tutkielman empiirisessä osassa testattiin teoreettisen mallin tuloksia Suomen aineistossa staattisen regressiomallin avulla. Tämän lisäksi selvitettiin kirjallisuudessa usein käytetyn, muuttujien yhteisintegroituvuuteen perustuvan virheenkorjausmallin puitteissa, minkälaista dynamiikkaa asuntolainakorko noudattaa. Teoreettisen mallin mukaiset selittäjät toimivat Suomassa varsin hyvin. Tutkielman mukaan keskeisimmät asuntolainakoron selittäjät ovat viitekorko, pankin tehokkuus, sekä pankin rahoituskustannukset. Lisäksi uusien vakavaraisuussäännösten arvioidaan vaikuttavan marginaaliin huomattavasti. Luottotappioiden riskin rooli on empiiristen mallien puitteissa epäselvä. Luottotappioita on tarkasteluaikana esiintynyt hyvin vähän suhteessa asuntolainakantaan, joten niiden rooli marginaalin muodostuksessa on todennäköisesti vähäinen. Edellä mainitut selittäjät toimivat osittain viiveellä siten, että siirtyminen uuteen tasapainotasoon tapahtuu noin puolen vuoden viiveellä. Lisäksi osittain aiemmista tutkimuksista poiketen, viitekorolla näyttää olevan vaikutusta asuntolainamarginaaliin. Tulosten mukaan yhden prosenttiyksikön muutos viitekorossa muuttaa asuntolainakorkoa 0,9 prosenttiyksikköä samansuuntaisesti. Tätä voidaan selittää markkinakorkojen ja pankin koko taseesta laskettavan nettomarginaalin positiivisella suhteella, alhainen korkotaso laskee pankin nettomarginaalia, jolloin asuntolainamarginaalia on nostettava vastaavasti.