Browsing by Subject "raiskaus"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2024)Rikoslain 20. luvun kokonaisuudistuksen myötä raiskauksen määritelmä muuttui suostumusperustaiseksi lain astuessa voimaan 1.1.2023. Lainsäädännön uudistuksen taustalla vaikutti muun muassa kansalaisaloite Suostumus 2018, jonka tavoite oli raiskauksen määritelmän muuttaminen suostumusperustaiseksi sekä niin sanottu Istanbulin sopimus, jossa velvoitettiin sopimusvaltiot kriminalisoimaan seksuaaliväkivalta, joka on tehty ilman uhrin suostumusta. Lisäksi yhteiskunnallista keskustelua seksuaalirikoslainsäädännöstä herätti vuonna 2017 alkanut me too -keskustelu, joka oli yksi taustavoimista Suostumus 2018 –kansalaisaloitteen takana. Maisterintutkielmani tarkastelee suostumusperustaiseen raiskaukseen liitettäviä uhridiskursseja ja uhrikategorisointeja eduskunnan täysistuntokeskusteluissa. Näiden pohjalta tarkastelen myös, millaisiin henkilöihin suostumuksellisuus liitetään ja kenelle täysistuntokeskusteluissa suostumuksellisuus sallitaan. Tutkielman aineistona on kolme eduskunnan täysistunnon pöytäkirjaa, joissa on käsitelty suostumusperustaista raiskausta. Ensimmäinen pöytäkirja on lähetekeskustelusta Suostumus 2018 –kansalaisaloitteesta ja kaksi muuta pöytäkirjaa koskevat eduskunnan täysistuntoja hallituksen esityksestä eduskunnalle rikoslain 20. luvuksi. Käyn tutkielmassani läpi seksuaalirikoksia rikostyyppinä, väkivallan kulttuuria ja siihen liittyviä raiskausmyyttejä- ja kulttuuria. Teoreettinen lähestymistapani nojautuu uhritutkimuksen perinteeseen ja suostumuksellisuuden käsitteeseen. Hyödynnän uhritutkimuksesta erityisesti eri uhrikategorisointeja ja uhrikokemusten hierarkiaa. Suostumuksen osalta käytän etenkin positiivisen suostumuksen käsitettä ja tarkastelen suostumuksen monimuotoisuutta sekä suostumuksen ja tahdonvastaisuuden konfliktia. Aineiston analyysin olen toteuttanut diskurssianalyysillä, mutta analyysin alkuvaiheessa olen hyödyntänyt myös sisällönanalyysin keinoja aineiston jäsentämisessä. Diskurssianalyysissä hyödynnän etenkin feminististä poststrukturalistista diskurssianalyysiä ja subjektipositioita, joiden kautta tuon esiin eroja diskursseihin asettumisessa. Aineistosta nousee esille kolme eri uhridiskurssia, joiden kautta suostumusperustaiseen raiskaukseen liitetty uhrikuva muodostuu. Nämä kolme uhridiskurssia ovat ideaaliuhri, ei-ideaalinen uhri ja heikko uhri. Aineistosta on havaittavissa eri positioita, joissa uhrit asettuvat eri asemaan uhridiskurssin sisällä. Uhridiskurssien pohjalta olen tarkastellut sitä, miten eri uhrit asettuvat uhrikokemusten hierarkiaan. Aineistossa uhrikokemusten hierarkian yläosaan asettuu ideaaliuhri ja hierarkian pohjalle ei-ideaalinen uhri. Heikko uhri asettuu uhrikokemusten hierarkian keskiosaan. Lopuksi olen tarkastellut sitä, kenelle suostumuksellisuus sallitaan. Aineistosta voidaan havaita, että suostumuksellisuus sallitaan varauksetta uhrikokemusten hierarkian yläosaan asettuvalle ideaaliuhrille, ja suostumuksellisuus monimutkaistuu mitä alemmaksi hierarkiassa liikutaan. Tutkielma ei anna yksiselitteistä vastausta sille, kenelle suostumus sallitaan, ja tämä osoittaa sen, kuinka hankalaa on muodostaa yhteinen käsitys suostumuksesta. Tutkielmani muodostaa kuvan siitä, millaisen uhrikäsityksen mukaan lainsäädäntöä on muotoiltu ja miten suostumus on käsitetty.
-
(2024)Seksuaaliväkivalta loukkaa seksuaalista itsemääräämisoikeutta, joka on edellytys turvalliselle seksuaaliselle kanssakäymiselle. Suostumusperusteinen seksuaalirikoslainsäädäntö astui voimaan Suomessa 1.1.2023. Tässä maisterintutkielmassa tarkastelen kansanedustajien puheenvuorojen kautta, minkälaisiin seksuaaliväkivallan diskursseihin he tukeutuvat, millaisiin toimija-asemiin he sijoittavat väkivallan kokijoita ja tekijöitä sekä suostumusta ja millaisin legitimaatiostrategioin he argumentointiaan perustelevat lainsäädäntöuudistusta koskevissa lähetekeskusteluissa. Tutkimusaineistoni muodostavat lähetekeskustelut Suostumus2018-kansalaisaloitteesta ja hallituksen esityksestä eduskunnalle seksuaalirikoksia koskevaksi lainsäädännöksi. Tutkielmani teoreettis-metodologinen viitekehys rakentuu sosiaalisen konstruktionismin ja siihen perustuvan kriittisen diskurssianalyysin varaan. Kriittinen diskurssianalyysi tarkentuu diskurssien ja puhetapojen legitimoinnin analyysiksi. Analyysini perusteella seksuaaliväkivalta merkityksellistyy lähetekeskusteluissa vallitsevan väkivaltakulttuurin, vastuutettavan seksuaaliväkivallan tekijän, suojeltavan seksuaaliväkivallan kokijan ja uudistavan suostumuksen diskurssien kautta. Väkivallan tekijä määrittyy toimija-asemiltaan sekä oikeuslaitoksen suojaamaksi ja kontrollin tarpeessa olevaksi että oikeudelliselle tarkastelulle ja väkivaltakulttuurille altistuvaksi. Väkivallan kokijalle kansanedustajat osoittavat neljä subjektipositiota: lainsäätäjää velvoittava ja oikeuksia nauttiva kansa mahdollisena väkivallan kokijana, jokaisen tuntema seksuaaliväkivallan kokija, seksuaaliväkivaltaa sietäneet rohkeat naissukupolvet sekä oikeusvaltion sivuuttama ja neuvoton seksuaaliväkivallan kokija. Suostumus puolestaan asemoituu kansanedustajien puheessa seksuaalisen itsemääräämisoikeuden toteutumista merkitseväksi sekä problemaattiseksi suostumukseksi. Eduskuntakeskustelu seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta ja sitä loukkaavasta seksuaaliväkivallasta ilmentää viime vuosikymmenten kulttuurista muutosta seksuaaliväkivallan vähättelystä ja normalisoinnista kohti väkivallan kokijoiden oikeudet tunnustavaa lähestymistapaa. Lähetekeskusteluista piirtyy kuva seksuaaliväkivallasta vakavana oikeudellisena ongelmana, johon puuttumiseen ei ole riittävästi kyetty, mutta jonka vastustaminen todetaan jokaisen asiaksi. Tulkintani mukaan kansanedustajat osallistuvatkin suomalaisen yhteiskunnan väkivaltaongelman laajuuden tunnustamiseen, mistä myöskin heidän ehdottamansa laaja keinovalikoima seksuaaliväkivallan vähentämiseksi kumpuaa. Kansanedustajat jakavat tavoitteet vahvistaa seksuaalista itsemääräämisoikeutta, parantaa seksuaaliväkivallan kokijan asemaa ja lisätä seksuaaliväkivallan tekijän vastuuta teostaan, mitkä viime kädessä perustelevat lainsäädännön uudistamisen tarpeen. Keinot ovat kuitenkin erilaisia suostumusperusteisuutta painottavien ja ankaraa kriminaalipoliittista linjaa kannattavien edustajien välillä; suostumusperusteisesta raiskausmääritelmästä ei vallitse yksimielisyyttä. Kansanedustajat osallistuvat väkivallan kokijoita ja tekijöitä asemoidessaan tunnistamiseen ja tunnustamiseen, määrittämiseen ja kategorisointiin sekä rajoittamiseen ja marginalisoimiseen. Heidän puhetapansa toisintavat historiallisia ja totunnaisia väkivaltadiskursseja, mutta myös diskursiivista vastarintaa ja hegemonisten diskurssien haastamista on havaittavissa. Kansanedustajien hyödyntämistä legitimaatiostrategioista aineistossani korostuvat perus- ja ihmisoikeuksiin vetoaminen ja kertomuksellinen ja emotionaalinen legitimointi yli puoluerajojen. Esitän loppukaneettinani, että se, miten yhteiskunnassa suhtaudutaan seksuaaliväkivaltaan ja pyritään vähentämään sitä, kuvaa hyvinvointi- ja oikeusvaltion arvoja ja sitoumuksia perustavanlaatuisesti. Siksi yhteiskuntapoliittisesti painottuneelle väkivaltatutkimukselle on tarvetta. Totean niin ikään, että keskustelun väkivaltakäsitteistä on syytä jatkua, ja etenkin seksuaaliväkivallan käsite tulisi ottaa laajempaan käyttöön seksuaalisen väkivallan sijasta.
-
(2020)Tämän maisterintutkielman aiheena on keskustelu suostumuksen puutteesta raiskauksen lainsäädännöllisenä määritelmänä. Tutkielmassa tarkastellaan, miten suostumusta perustellaan eduskunnassa vuonna 2018 esitetyissä puheenvuoroissa ja suostumusta puoltavassa kansalaisaloitteessa. Lisäksi tavoitteena on selvittää, millaisiin käsityksiin tasa-arvosta, seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta ja yhteiskunnallisesta muutoksesta keskustelu suostumuksesta kytkeytyy. Tutkielmassa käydään läpi seksuaalirikoslainsäädännön taustaa ja syvennytään siihen, miten yhteiskunnalliset tekijät vaikuttavat lainsäädännön muutoksiin. Seksuaalisuutta loukkaavassa väkivallassa on kyse vallankäytöstä. Valtasuhteiden ymmärtämiseksi nostetaan esiin, miten henkilön eri ominaisuudet, kuten sukupuoli, etnisyys ja yhteiskuntaluokka vaikuttavat henkilöiden välisiin valtasuhteisiin. Kaikilla ei ole samaa mahdollisuutta antaa suostumustaan seksiin. Tutkielmassa tuodaan siksi esiin myös suostumuskäsitteen haasteet. Tutkielman aineisto koostuu suostumusta käsittelevistä eduskunta-asiakirjoista vuodelta 2018 sekä kansalaisaloitteesta Suostumus2018. Tutkielma on kvalitatiivinen analyysi, jossa on käytetty sekä aineisto- että teorialähtöistä menettelytapaa. Tutkimusmenetelmänä on sisällönanalyysi. Tutkielma nojaa sosiologiseen ja feministiseen teoreettiseen suostumuksesta käytyyn keskusteluun, joka painottuu valtaan, ihmisoikeuksiin ja asenteisiin. Analyysissä tuodaan myös esiin, miten sukupuolittuneet stereotypiat vaikuttavat siihen, miten henkilön oletetaan käyttäytyvän seksuaalisissa tilanteissa. Tutkielma paikantuu yhteiskunnalliseen tutkimukseen suostumuksesta. Tutkielma osoittaa, että suostumuksen toivotaan uudistavan yhteiskunnallisia käsityksiä siitä, mikä nähdään ei-hyväksyttävänä. Suostumuskäsitteen toimeenpanolla toivotaan olevan lainsäädäntöä selventävä vaikutus ja suostumuksen lisäämisen ajatellaan tuovan parannusta heikommassa asemassa olevien oikeuksiin. Tutkielmassa toisaalta todetaan, että yhteiskunnallisten asenteiden muuttumisella on lainsäädäntökontekstin ulkopuolella ratkaiseva merkitys tasa-arvon ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta. Analyysi esittää, että itse keskustelun suostumuksesta toivotaan vahvistavan ymmärrystä seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta ja vaikuttavan raiskatuksi joutuneen henkilön oikeuksien parempaan toteutumiseen. Tutkielma osoittaa lisäksi, että suostumuskäsitteelle on korkeat odotukset. Suostumuskeskustelun toivotaan johtavan uudenlaisten normien omaksumiseen ja normien toivotaan jättävän ihmiset vähemmän alttiiksi seksuaalisuutta loukkaavalle väkivallalle. Tutkielmassa todetaan kuitenkin, että koulutukselle seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta ja seksuaalisuutta loukkaavasta väkivallasta on tarvetta. Koulutusta perustellaan sekä tarpeella parantaa väkivallan ennaltaehkäisyä että raiskatuksi joutuneiden henkilöiden kohtelua oikeusprosessissa ja muiden viranomaistahojen osalta. Lisäksi tutkielmassa tuodaan esiin, että on tärkeää huomioida ihmisten erilaisten lähtökohtien vaikutus heidän välisiinsä valtasuhteisiin sekä heidän ymmärrykseen oikeuksistaan.
Now showing items 1-3 of 3