Browsing by Subject "rajatyö"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2020)Tutkielman aiheena ovat journalistien ja tutkijoiden ammatilliset rajankäynnit heidän työskennellessään yhteisissä työryhmissä säätiörahoitteisissa Jakautuuko Suomi? -ohjelman hankkeissa. Kun tavallisesti journalistit ja tutkijat ovat vuorovaikutuksessa haastatteluiden tai tiedotteiden kautta, yhteistyöhankkeissa he tekivät yhdessä haastateltavien hankintaa ja tutkimushaastatteluita sekä kävivät kenttätyön aikana runsaasti keskusteluita pureutuessaan yhteiskunnan eriarvoistumisen kysymyksiin. Journalistit eivät tehneet juttuja työryhmänsä tutkijoista vaan tekivät omaa journalistista tutkimustyötään näiden rinnalla. Journalistin työhön liittyvät ammatilliset rajankäynnit ovat ajankohtainen tutkimusaihe, sillä digitalisoituminen, ansaintalogiikan muutokset ja uudet julkaisumuodot ovat koetelleet journalistisen työn rajoja. Tutkijoiden ja journalistien yhteistyössä ilmeneviä professioiden rajankäyntejä tulkittiin Thomas Gierynin kehittämän rajatayön käsitteistön avulla. Rajatyön käsitteiden lisäksi kehitettiin rajoja purkavan työn (anti- boundary work) käsitettä. Journalismi nähdään semiprofessiona, jolla on muun muassa autonomiaan ja eettisiin normeihin perustuva ammatillinen ideologia. Tutkimusaineistona on 10 teemahaastattelua, joissa haastateltavina on neljä journalistia, kuusi tutkijaa ja yksi kokemusasiantuntija kolmesta eri hankkeesta. Tutkijat edustavat yhteiskuntatieteitä tai niiden lähitieteitä. Tavoitteena oli selvittää, millaista journalismiin ja journalistin rooliin liittyvää rajatyöskentelyä osallistujat tekivät erityisesti journalistisiin juttuihin liittyvissä prosesseissa, sekä sitä, missä asioissa rajatyöskentely päätyi vahvistamaan journalistisen työn rajoja, missä asioissa purkamaan tai siirtämään niitä. Haastattelujen sisältö analysoitiin laadullisesti ja teemoiteltiin suhteessa rajatyön käsitteistöön. Haastateltavat toivat esiin journalistin ja tutkijan työn eroina työrytmin eritahtisuuden, eettisten käytäntöjen erot sekä journalistisen autonomian. Yhteisinä piirteinä tuotiin esiin pyrkimys etsiä totuutta ja useat samankaltaiset työvaiheet. Kaikissa kolmessa hankkeessa journalistit ja tutkijat tekivät yhdessä suunnittelua ja kenttätyötä sekä tuottivat yhteistyössä julkaisuja. Työnjaossa oli ryhmien välillä selviä eroja siinä, kuinka paljon perinteisistä ammatillista rooleista irtauduttiin. Luontevimmiksi yhteistyön alueiksi osoittautuivat ideointi, taustakeskustelut sekä julkaiseminen journalistisista ja akateemisista normeista vapailla alustoilla. Journalistit tekivät rajatyötä etenkin pitämällä kiinni oikeudestaan päättää itsenäisesti juttujen sisällöstä ja tekstistä, kun tekeillä oli journalistiseen mediaan tehtävä juttu. Journalismin autonomia osoittautui arvoksi, josta ei tingitty. Samalla se oli este yhteisten tekstien tuottamiselle. Tutkijat puolestaan tekivät laajentavaa rajatyötä hyväksyessään journalistiset jutut yhdeksi tavaksi julkaista tutkimustuloksia. Rajatyötä hallitsevampaa oli rajoja purkava työ. Sitä ilmensi haastattelupuheessa yhteisten tavoitteiden sekä toimijoiden ja toimintatapojen samankaltaisuuden korostaminen sekä yhteistyön kuvaaminen merkittävänä. Toiminnassa rajojen purkaminen näkyi yhteisenä tekemisenä, vastavuoroisena tekemisenä ja runsaana vuorovaikutuksena. Ymmärrystä yhteiskunnasta yhdessä etsineet tutkijat ja toimittajat näkivät pitkäjänteisen yhteistyön tuovan journalismiin laatua. Hankerahoituksen mahdollistama työskentely voidaankin nähdä vastapainona journalismin markkinaehtoistumisen trendille.
-
(2021)Peacemakers operate in an increasingly complex global environment. Approaches to peace, including peace mediation, also reflect these changes happening in the surrounding world. Amid the Covid-19 pandemic, a new Centre for Peace Mediation within the Ministry for Foreign Affairs of Finland (MFA) was established. This thesis conducts a critical inspection of a policy’s seemingly sudden emergence by taking the Centre as its case study. With scarce policy documents, this study collected its data through conducting 10 semi-structured interviews with state and nonstate actors in the Finnish peace mediation field to analyse the way the Centre is perceived to have come about. The interviews lasted around one hour each. In this study, a novel theoretical framework is advanced through inspecting the policy’s problem representations (WPR approach), the forces which affected its establishment (policy diffusion), and the boundaries that are used to demarcate between groups (boundary work) to analyse why the Centre for Peace Mediation was established. The study finds that the Centre for Peace Mediation was not solely a result of a restructuring of MFA resources, but was affected by a multitude of forces on the national, regional, and international planes. By employing the WPR approach and the frameworks of policy diffusion mechanisms and boundary work, the study’s findings point to Finnish efforts to become a credible ‘player’ in the field of peace mediation. Studying how policies and the issues interwoven within them are framed and justified is relevant on many fronts. First, it helps understand governance processes and what groups of people are highlighted at the expense of others. The study also elucidates how civil society can partake in national policymaking. It additionally shows how intergovernmental organisations influence nations through agenda-setting.
-
Sukupuoli- ja seksuaalinormien rajatyö sekä opettajien strategiat alakoulun seksuaalikasvatuksessa (2023)Seksuaalisuuteen liittyvät aiheet ovat jatkuvan neuvottelun alaisuudessa, eikä peruskoulun seksuaalikasvatus nykymuodossaan ole itsestäänselvyys. Pienten lasten seksuaalikasvatus saattaa epäilyttää: kuuluuko se vielä peruskoulun 1–4-luokkalaisille. Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan, minkälaisissa tilanteissa alakoulun seksuaalikasvatusta tapahtuu, miten seksuaalikasvatuksen rajoja, tavoitteita ja tarpeita määritellään kouluyhteisön eri toimijoiden välillä. Tutkielmassa tarkastellaan kouluyhteisön toimijoiden, eli opettajien, oppilaiden, huoltajien ja virallisten dokumenttien tekemää rajatyötä sukupuoliryhmien vahvistamisessa sekä hyväksytyn ja ei-hyväksytyn seksuaalikasvatuksen ja seksuaalisen toiminnan määrittelyssä. Tutkielman aineisto tuotettiin kuuden alakoulun 1–4-luokan opettajan teemahaastatteluissa. Aineistoa lähestyttiin sisällönanalyysin menetelmin, jossa merkittävät teemat nousivat aineistosta. Aineistosta nostettuja aiheita peilattiin aikaisempaan tutkimukseen, jossa on sovellettu rajatyön sekä sukupuolen perfomatiivisuuden teoriaa kouluyhteisössä. Alakoulun seksuaalikasvatustilanteet tapahtuvat useimmiten yllättävissä tilanteissa, joissa opettaja reagoi lapsen toimintaan tai kysymyksiin. Kouluyhteisön toimijat tekevät rajatyötä määritellessään hyväksyttyä ja ei-hyväksyttyä seksuaalikasvatusta ja toimintaa. Opettajat tunnistavat koulun käytännöissä, lasten toiminnassa ja kouluyhteisön muissa toimijoissa sukupuolittuneita piirteitä, jotka ylläpitävät tai neutraloivat sukupuolirajoja. Tutkielman valossa pienet lapset ovat suvaitsevaisia, mutta kasvaessaan sosiaalistuvat normeihin, jotka ylläpitävät heteronormatiivia sekä sukupuolten valtajärjestelmää. Opettajien tiedostavat valinnat häivyttävät sukupuolirajoja sekä erilaisuuden hyväksymisessä tukevat lasta kasvussa ja identiteetin rakentamisessa.
-
(2022)Vuonna 2017 käynnistynyt Me too -kampanja herätti keskustelua naisten kohtaaman seksuaalisen häirinnän ympärillä. Nuoriin tyttöihin kohdistuvan häirinnän määrä ei kuitenkaan ole tämän jälkeen vähentynyt, päinvastoin. Häirintää koetaan yhä enemmän verkossa, mutta myös julkisissa tiloissa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan seksuaalisen maineen ja häirinnän avulla kaupungilla hengaileville tytöille asetettavia rajoja ja niiden valvomista. Seksuaalista mainetta ja häirintää lähestytään tutkielmassa sukupuolisena rajatyönä, jonka avulla kaupungilla hengailevat nuoret tekevät kaksinapaista jakoa tyttöjen ja poikien välillä sekä erottelevat ”hyvät” ja ”huonot” tytöt toisistaan. Tutkielmassa kysytään, millaista sukupuolikulttuuria kaupunkitiloissa hengailevien tyttöjen seksuaaliselle maineelle ja häirinnälle antamat merkitykset rakentavat. Tutkielman aineisto tuotettiin kolmessa parihaastattelussa, joihin osallistuneet 15–18-vuotiaat tytöt kohdattiin Helsingin etsivän nuorisotyön kanssa tehdyn jalkautumisen yhteydessä. Parihaastattelut toteutettiin teemahaastatteluina, ja ne tuotettiin osana laajempaa Nuorten paikkataju ja huolet -hanketta elokuussa 2021. Tutkielman aineistoa lähestyttiin teema-analyysillä, joka nojasi vahvasti aiempaan tutkimukseen, mutta oli myös avoin sisällöstä nouseville teemoille. Tutkielman valossa julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa hengailevien nuorten yhteisöihin paikantuva sukupuolikulttuuri näyttäytyy varsin hierarkkisena. Tietty tyttö saa helposti huoran leiman, jos muut nuoret tulkitsevat hänen ylittäneen toiminnallaan sopivan rajat. Hengaileville tytöille on arkipäiväistä, että tuntemattomat pojat huorittelevat heitä mielivaltaisesti, ja aikuiset humalaiset miehet rikkovat jatkuvasti heidän rajojaan huutelemalla, perään lähtemällä ja koskettelemalla. Vaikka häirintää kokeneita myös puolustetaan, voidaan häirintää kohdannut tyttö asettaa vastuuseen kokemastaan, mikä saattaa johtaa häirinnän kokemuksista vaikenemiseen. Tytöt eivät kuitenkaan hyväksy heille asetettuja rajoja ja niiden kontrollointia sellaisinaan, vaan kuvailevat rajatyötä ja poikien roolia siinä varsin kriittisesti. Hengailevien tyttöjen kuvaukset seksuaalisesta maineesta ja häirinnästä ovat monin paikoin toisintoa vuosituhannen vaihteeseen sijoittuvasta tutkimuksesta, mikä kuvastaa hyvin sukupuolikulttuureja rakentavien merkitysten, arvojen ja uskomusten muutoksen hitautta. Sukupuolikulttuurien muutos on kuitenkin vääjäämätöntä, ja esimerkiksi sosiaalisella medialla on yhä suurempi rooli nuorten hengailussa ja heidän tekemässään sukupuolisessa rajatyössä. Rajatyö ja sen kuvaaminen sisältävät monia ristiriitaisuuksia, jotka ovat omiaan luonnehtimaan sitä ambivalenttia sukupuolijärjestelmää, jonka keskellä tytöt elävät.
Now showing items 1-4 of 4