Browsing by Subject "ruoka"
Now showing items 1-5 of 5
-
(2021)Tämä tutkielma käsittelee ihmisen ja monilajisilla milpa-maissipelloilla elävien heinäsirkkojen välistä suhdetta sapoteekki-alkuperäiskansaa edustavien pienviljelijöiden keskuudessa Oaxacan osavaltiossa Meksikossa. Tutkielmaa varten on suoritettu neljä kuukautta kestänyt etnografinen kenttätyö Teotitlán del Vallen kylässä kesällä ja syksyllä 2018. Tutkimusaineisto koostuu osallistuvan havainnoinnin kautta kerätyistä kenttämuistiinpanoista sekä puolistrukturoiduista haastatteluista. Tutkielma sijoittuu pääasiassa ruoan antropologiaan, mutta ottaa kantaa myös eläinten toimijuutta käsittelevään yhteiskuntatieteelliseen keskusteluun. Niin kutsutut chapuliini-heinäsirkat ovat suosittua ruokaa Meksikossa. Meksikon maatalousministeriön mukaan ne ovat myös erittäin haitallisia peltotuholaisia, joiden torjuntaan liittovaltio käyttää vuosittain huomattavia summia rahaa. Sen sijaan perinteistä milpa-väliviljelymenetelmää harjoittavassa Teotitlán del Vallessa heinäsirkkoihin suhtaudutaan ”hyvinä pikku eläiminä”, jotka syövät vain niille kuuluvia asioita aiheuttamatta tuhoa viljelyksille. Työn keskeinen tutkimuskysymys on, mihin heinäsirkkojen status hyvinä eläiminä perustuu. Tutkielma lähestyy heinäsirkkojen asemaa tarkastelemalla teotitlánilaisten laajempaa suhdetta ympäröivään maisemaan ja siellä eläviin olentoihin muun muassa ruoan puhtauteen liittyvän tiedon, maiseman tilallisen jaottelun ja maanviljelyn kautta. Työn teoreettinen viitekehys rakentuu antropologi Valerio Valerilta sovellettuun teoriaan, jossa puhtaus tarkoittaa materiaalis-semioottista yhteensopivuutta kehollisen subjektin ja siihen verrattavissa olevien kokonaisuuksien kanssa. Tutkielmassa puhtauden ilmenemistä tarkastellaan ruoan kasvuympäristön materiaalisten ja symbolisten vaikutusten sekä ruoan sosiaalisen jakamisen eli kommensaalisuuden kautta. Tässä työssä kommensaalisuus laajennetaan koskemaan myös ihmisten ja toisenlajisten eliöiden välistä ruoan jakamista Donna Harawayn kumppanuuslaji-käsitettä soveltaen. Tutkielmassa argumentoidaan, että peltojen heinäsirkat ovat ”hyviä pikku eläimiä” kolmella tavalla. Ne ovat ensinnäkin ”hyviä syödä”, sillä Teotitlánissa syötävien eläinten puhtaus määrittyy pääasiassa elinympäristön ja ravinnon eikä lajin kautta. Milpa-peltojen äärellä elävät heinäsirkat ovat puhtaita, koska ne syövät samoja kasveja ihmisten ja kotieläinten kanssa, mutta muissa ympäristöissä elävät saman lajin heinäsirkat ovat epäpuhtaita ja pahanmakuisia. Toiseksi, heinäsirkat ovat ”hyviä ajatella”, sillä ne symboloivat luonnollisina pidettyjä asioita teotitlánilaisessa yhteisöelämässä, kuten vuodenaikojen ja pyhimyskalenterin rytmittämää maanviljelyä sekä kohtuuden kaltaisia moraalisia hyveitä. Kolmanneksi, heinäsirkat ovat ”hyviä kanssaelää”, sillä ne edesauttavat peltomaisemasta elävän yhteisön jatkumista syömällä pois maissia haittaavia rikkaruohoja ja jättämällä viljelykasvit suurelta osin rauhaan. Heinäsirkat ovat maanviljelyyn aktiivisesti osallistuvia kumppanuuslajeja, jotka eivät vie leipää viljelijän suusta, vaan jakavat sen viljelijän kanssa. Täten heinäsirkkojen ”hyvyys” perustuu siihen, että ne auttavat pitämään yksilön terveenä, yhteisöä koossa ja maiseman sellaisena, että ihmisen ja muiden olentojen on siellä hyvä elää. Meksikon maatalousministeriön näkemyksestä poiketen heinäsirkat eivät ole ulkopuolinen uhka yhteisöelämälle, vaan osa sitä. Tutkielma osoittaa, ettei tiettyyn eliölajiin liitettyjä kulttuurisia merkityksiä voi tyydyttävästi selittää yksistään materiaalisiin olosuhteisiin tai kulttuurisidonnaisiin luokittelujärjestelmiin nojaavien mallien perusteella, vaan näiden lisäksi on otettava huomioon eliön sijoittuminen paikallistason inhimillisiin ja lajirajat ylittäviin vuorovaikutussuhteisiin aktiivisena toimijana.
-
(2012)Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kulttuurin kenttien välistä homologiaa eli rakenteellista vastaavuutta 2000-luvun alun Suomessa. Tutkimuskohteena on neljä kulttuurin kenttää: musiikki, kirjallisuus, ruoka ja televisio. Tutkimuksessa keskitytään makumieltymyksiin näillä kulttuurin kentillä. Tarkemmin sanoen analysoidaan, kuinka legitiimeistä musiikin ja kirjallisuuden lajityypeistä, ruokalajeista ja televisio-ohjelmista suomalaiset pitävät. Tutkimuksen tavoitteena on ensinnäkin arvioida, missä määrin makumieltymykset yhdellä kulttuurin kentällä ovat yhteydessä makumieltymyksiin toisilla kulttuurin kentillä. Toiseksi selvitetään, millainen yhteys valituilla sosiodemografisilla taustatekijöillä on makumieltymyksiin. Tutkimusongelma rakentuu kritiikille, jota Bernard Lahire esittää Pierre Bourdieuta kohtaan. Bourdieu esitti vaikutusvaltaisessa Distinction-teoksessaan kulttuurista homologiaa koskevan väittämän. Väittämän mukaan yhteiskunnan sosiaalisen tilan ja yksilöiden elämäntyylien tilan välillä vallitsee kahtalainen homologia. Ensinnäkin yksilön asema yhteiskunnan objektiivisessa luokkarakenteessa on yhteydessä yksilön elämäntyyliin. Toiseksi yksilön elämäntyyli on yhtenäinen siten, että hänen asemansa kaikilla kulttuurin kentillä on samanlainen, mikä ilmenee muun muassa kenttien rajat ylittävinä johdonmukaisina makumieltymyksinä. Tätä homologiaa Bourdieu selittää luokkahabituksen käsitteellä. Lahire kritisoi Bourdieun luokkahabituksen käsitettä ja kääntää teoreettisen näkökulman yhteiskuntaluokista yksilöihin. Lahire esittää, että yksilöiden makumieltymykset yhteiskunnan kenttien välillä ovat pääsääntöisesti ristiriitaisia, eivät johdonmukaisia. Tutkimuksen aineistona käytetään vuonna 2007 kerättyä kansallisesti edustavaa kyselyaineistoa Kulttuuri ja vapaa-aika Suomessa 2007 (N = 1388). Kyselyn perusjoukko on 18–74-vuotiaat Suomen kansalaiset. Tutkimuksessa tarkastellaan, pitävätkö suomalaiset johdonmukaisesti yhtä legitiimeistä kulttuurituotteista kulttuurin eri kentillä vai ovatko heidän makumieltymyksensä ristiriitaisia. Kulttuurinen legitiimiys määritellään koulutuksen mukaan: korkeakoulutettujen eniten pitämät kulttuurituotteet ovat legitiimejä, perusasteen koulutuksen suorittaneiden pitämät kulttuurituotteet ovat epälegitiimejä. Ristiintaulukoimalla selvitetään sosiaalisten taustatekijöiden – sukupuolen, iän, ammattiluokan, tulojen, asuinpaikan ja koulutuksen – yhteyttä makumieltymyksiin. Tutkimustulosten mukaan kaikenasteiset makumieltymykset ovat hyvin yleisiä: suomalaiset pitävät usein niin legitiimistä kuin epälegitiimistä kulttuurista kaikilla tutkituilla kulttuurin kentillä. Poikkeuksena on televisio, jossa legitiimit mieltymykset ovat melko harvinaisia. Toisin sanoen suomalaisten makua yksittäisillä kulttuurin kentillä luonnehtii kulttuurinen kaikkiruokaisuus; ainoastaan legitiimeihin tai ainoastaan epälegitiimeihin kulttuurituotteisiin rajoittunut maku on harvinainen. Lisäksi kenttien välillä ristiriitaiset mieltymykset osoittautuvat yhtä yleisiksi kuin johdonmukaiset mieltymykset: kenttien välinen maku yhdistelee tyypillisimmin kaikkiruokaisuuden eri asteita. Sosiaaliset taustatekijät ovat monissa tapauksissa yhteydessä makumieltymyksiin. Taustatekijöiden ja makumieltymysten välinen yhteys on kuitenkin tyypillisesti jossain määrin erilainen eri kentillä. Kuitenkin kenttien välisiä johdonmukaisuuksiakin löytyy. Legitiimejä mieltymyksiä määrittävät erityisesti ammatti, asuinalue ja sukupuoli ja toki myös koulutus: legitiimi maku on tyypillisin johtajille, kaupunkilaisille, naisille ja korkeimmin koulutetuille. Laajalle legitiimiyden alalle ulottuva kenttien rajat ylittävä johdonmukainen kaikkiruokaisuus määrittyy erityisesti sitä kautta, kenelle se ei ole tyypillistä: miehillä, nuorilla, työläisillä, maaseudun asukkailla ja perusasteen koulutuksen suorittaneilla ei ole johdonmukaisesti kaikkiruokaista makua. Tutkimustulosten perusteella Lahiren väittämä kenttien rajat ylittävän maun ristiriitaisuudesta saa tukea: legitiimiin tai epälegitiimiin rajautuvia johdonmukaisia makumieltymyksiä ei Suomesta löydy. Sen sijaan johdonmukaisesti kaikkiruokaiset osoittautuvat jossain määrin omaksi ryhmäkseen.
-
(2013)Tutkimuksen lähtökohtana on tutkia tyttöyttä ja sen tuottamista ja uusintamista ruoan ja syömisen kautta suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa, tarkemmin Helsingin Tyttöjen Talon kontekstissa. Syöminen on kulttuurissamme sukupuolittunutta toimintaa, jonka kautta myös tuotetaan ja uusinnetaan käsitystä ideaalista naiseudesta. Ruokaan ja syömiseen liittyvät valinnat ovat ravitsemuksellisten lisäksi sosiaalisesti, symbolisesti ja rituaalisesti muotoutuneita valintoja, joiden taustalla näkyvät yhteiskunnalliset kategoriat. Näin ollen ruoka ja syöminen liittyvät tiiviisti ruumiillisuutta painottavaan kulttuuriimme, jossa kontrolloitu hoikka ja lähes androgyyninen naisruumis edustaa tavoiteltavaa ideaalia. Tyttöjen Talolla ruoka näyttäytyy kaikissa muodoissaan aina juhlan ja nautinnon kohteesta ongelmallisiin syömishäiriöihin. Tutkimus koostuu antropologisesta teoriasta ja metodeista, monitieteellisestä ruokatutkimuksesta, feministisestä sukupuolen tutkimuksesta, sekä suomalaisesta tyttötutkimuksesta. Tutkimuksen etnografinen osuus koostuu syksyn 2008 ja kevään 2009 aikana tehdystä 'kenttätyöjaksosta' Tyttöjen Talossa ja sen tuottamista kenttämuistiinpanoista. Tutkimusaineisto on kerätty osallistuvan havainnoinnin menetelmällä toimimalla Tyttöjen Talolla viikoittain vapaaehtoisena 'isosiskona' sekä ohjaajien haastatteluista. Lisäksi talvella 2011 on kerätty lisää aineistoa Tyttöjen Talolta tarkemmin syömishäiriöiden ilmenemisestä. Teoreettisen kehikon tutkimukselle tarjoaa erityisesti Mary Douglasin näkemykset kulttuurisesta luokittelusta ja kategorioista liittyen ruokaan ja syömiseen, sekä näkemys ruumiista yhteisön symbolina. Syömishäiriöihin liittyen erityisesti Susan Bordon ja Carole Counihanin kirjoitukset anoreksiasta ja oman ruumiin kurittamisesta sekä sen yhteydestä sukupuolten väliseen hierarkiaan ovat merkityksellisiä tutkimukselle. Tutkimuksessani Tyttöjen Talo nähdään instituutiona, joka sosiaalistaa tyttöjä individualistiseen yhteiskuntaan, ja samalla tuottaa ja uusintaa sukupuolta. Tarkastelemalla ruoan roolia ja symboliikkaa, syömistä ja leipomista, syömishäiriöitä sekä esimerkiksi rituaalisia tapahtumia Tyttöjen Talolla, voidaan nähdään kuinka sukupuolta ja sukupuolirooleja tuotetaan ja uusinnetaan suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa. Tyttöjen naisiksi 'kasvamista' on käsitelty sekä initiaation että sosialisaation näkökulmista. Tyttöjen Talon keskeiset tyttöyden rakentamisen ainekset koostuvat pitkälti yleisten sukupuoliroolien mukaisista hyväksytyistä ajatuksista kuten tunteiden merkityksestä, leipomisesta ja ruoan laitosta, yhteisöllisyydestä, puhumisen tärkeydestä ja ylipäätään tyttöyden ylistämisestä. Tutkimuksen keskeisin johtopäätös on, että nuoret tytöt pyrkivät pääsemään ulos juurtuneista sukupuolirooleista ja kapinoivat näitä vastaan ruoan ja syömättömyyden avulla. Tutkimuksessa tyttöjen syömishäiriöt on nähty liitettynä laajempiin sosiaalisiin, poliittisiin ja taloudellisiin näkökulmiin, jotka heijastavat sukupuolirooleja nyky-yhteiskunnassa. Terveyssyömisen ja laihuuden ihannointiin tähtäävä kulttuuri voidaan nähdä myös Douglasin ajatuksen mukaisesti yhteiskunnan kontrollina kohdistettuna yksilöihin, ja erityisesti naisiin ja tyttöihin.
-
(2024)Maisterintutkielmassa tarkastelen, miten ruokaan kytkeytyt köyhyyden kokemukset näkyvät läheis- ja sosiaalisissa suhteissa. Tarkastelussani nostan esille ruokaan liittyviä kultturisia, yhteiskunnallisia ja sosiaalisia näkökulmia. Tutkielmani teoreettisena taustana toimii köyhyyden teoreettinen määrittely. Ruokaan kytkeytyneen köyhyyden tutkiminen on kiinnostavaa, koska ruoka on konkreettinen ja arkipäiväinen asia ja ruokaan sekä köyhyyteen liittyy paljon yhteiskunnallista pohdintaa ja poliittista päätöksentekoa. Tutkielmassa tuon esille Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailuun 2019:n osallistuneiden kirjoittajien esittämät ruokaan liittyvät ajatukset ja pohdinnat. Tutkimukseni aineisto koostuu 70:stä kirjoituskilpailuun lähetetystä kirjoituksesta. Tutkimusotteeni on laadullinen ja aineistoa olen analysoinut aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkielman tulokset osoittavat, että ruokaan liittyi erilaisia ruoka-avun ulottuvuuksia, jotka näyttäytyivät läheisten tarjoamana apua sekä yhteiskunnallisten että vapaaehtoisten toimijoiden tarjoamana apuna. Annettuun ruoka-apuun liittyi ristiriitaisia ajatuksia ja toiveita. Yhtäältä pohdinnoissa tuotiin esille huolenpitoon ja välittämiseen liityviä näkökulmia että toisaalta pettymyksiä. Myös taloudellisen väkivallan ulottuvuudet näkyivät kirjoituksissa. Tutkielman tuloksena on se, että köyhyyden vaikutukset kaventavat yksilöiden mahdollisuuksia ruokaan liittyvään sosiaaliseen osallisuuteen. Köyhyyttä kokevilla yksilöillä on rajalliset mahdollisuudet osallistua ruokakulttuuriin ja sen tarjoamiin sosiaalisen osallisuuden mahdollisuuksiin. Köyhyyden kontekstissa ruokaan ja ruuanhankintaan liittyy häpeää sekä syyllisyyden ja nöyryytyksen kokemuksia, jotka nousevat esille sosiaalisissa kohtaamisissa. Tutkielma nostaa esille, että läheis- ja sosiaalisiin suhteisiin kytkeytyy osallisuuteen ja vastavuoroisuuteen liittyviä odotuksia. Näihin odotuksiin vastaaminen tulisi ottaa huomioon pohdittaessa esimerkiksi ruoka-apua. Toisaalta tutkielman osoittaa, että ruokaa liittyvissä kohtaamisissa voi esiintyä häpeän syyllisyyden ja nöyryytyksen kokemuksia. Läheis- ja sosiaalissa suhteissa sekä yhteiskunnallisessa toiminnassa tulisi toimia niin, ettei yksilölle muodostuisi näitä kokemuksia.
-
(2020)Tutkielmassa tarkastellaan lihansyöntiin liitettäviä merkityksiä videomuotoisten mainosten välittäminä. Lihansyönnistä on tullut enenevissä määrin poleeminen aihe ympäristö- ja terveyskysymysten sekä lihatuotannon eettisyydestä käytävän kriittisen yhteiskunnallisen keskustelun seurauksena. Tutkielmassa selvitetään, millaisiin sosiaalisesti jaettuihin merkitysjärjestelmiin lihansyönti kiinnitetään ja millaisille sosiaalisen todellisuuden olettamille merkitykset rakentuvat. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä käytetään sosiaalisten representaatioiden teoriaa, jonka mukaan arjessa kohtaamamme asiat tai ilmiöt saavat merkityksensä sosiaalisina representaatioina: sosiaaliset representaatiot tarjoavat ihmisille jaetun tavan ymmärtää maailmaa ympärillään. Sosiaalisten representaatioiden teorian mukaan ihmisten arkitieto, asenteet tai mielikuvat eivät ole luonteeltaan yksilöllisiä, vaan tietyn yhteisön kollektiivisesti tuottamia rakennelmia: sosiaalisten representaatioiden kiinnostuksen kohteena onkin sosiaalisesti jaettu ja rakennettu arkitieto sekä niitä tuottava ja toisintava kieli ja kommunikaatio. Tutkielmassa hyödynnetään erityisesti sosiaalisten representaatioiden dialogista luonnetta painottavaa näkökulmaa, jonka mukaan ajattelun dikotomioihin pohjautuvat kantateemat ohjaavat sosiaalisten representaatioiden syntymistä. Tutkielman aineistona käytetään HKScanin videomuotoisia mainoksia, joiden katsotaan sosiaalisten representaatioiden teorian näkökulmasta heijastelevan suomalaisten sosiaalisia representaatioita lihansyöntiin liittyen ja osallistuvan lihansyönnin merkitysten määrittelyyn: aineisto koostuu kymmenestä mainoksesta. Videoaineistossa kaikki moodit, kuva, kerronta, teksti ja ääni, ovat potentiaalisesti yhtä tärkeitä tekstin merkityksen rakentumisen kannalta: analyysia varten videon yksittäiset elementit litteroitiin auki, samalla säilyttäen mahdollisuus tarkastella moodeja niiden alkuperäisessä kontekstissaan. Aineisto analysoitiin multimodaalista diskurssianalyysia, semioottista analyysia sekä dekonstruktiivista luentaa hyödyntäen. Aineistosta tunnistettiin kolme kantateemaa, jotka ohjaavat lihansyöntiin liittyvien sosiaalisten representaatioiden syntymistä. Syötävä-syömäkelvoton-kantateeman pohjalta lihansyönti kiinnitetään luonnollisuuteen: mainoksissa toisinnetaan sosiaalista representaatioita, jonka mukaan lihansyönti on ihmiselle luonnollista. Me-muut-kantateeman pohjalta lihasyönti yhdistetään osaksi suomalaista kulttuuria, suomalaista maataloutta ja käsityöläisyyttä sekä sosiaalisuutta. Mainoksissa esitetään lihansyönnin kuuluvan osaksi suomalaista kulttuuria ja olevan osa perinteistä suomalaista maatalouselinkeinoa. Mainoksissa lihansyönti esitetään myös sosiaalisena, perheen ja ystävät yhteen kokoavana aktina. Lopuksi maskuliininen-feminiininen-kantateeman pohjalta lihansyönti kiinnitetään perinteisiin sukupuolirooleihin: liha kuuluu osaksi maskuliinisuutta. Mainosten sosiaaliset representaatiot tarjoavat sosiaalisesti jaetun normiston ja käsitteistön, jolla polemisoituneeseen lihansyöntiin voidaan arjessa suhtautua: mainokset legitimoivat sekä lihantuotantoa että lihansyömisen kulttuuria. Mainoksissa ei pyritä tuottamaan uusia sosiaalisia representaatioita lihansyöntiin liittyen, vaan vahvistetaan jo olemassa olevia. Myös se, mitä mainoksissa ei näytetä, on sosiaalisten representaatioiden näkökulmasta olennaista. Eläinten näyttämättä jättäminen mahdollistaa lihan ja eläimen käsitteellisen toisistaan irrottamisen, joka edelleen helpottaa lihansyöntiin liittyvistä paradokseista selviytymistä.
Now showing items 1-5 of 5