Browsing by Subject "sääntely"

Tutkimuksessa perehdytään Euroopan unionin rahoitusmarkkinoita koskevaan sääntelyyn ja sen muuttumiseen sekä millä tavoin tämän muutoksen voidaan nähdä ilmentävän hallintatapojen paradigman muutosta. Hallinnon paradigman muutoksella tarkoitetaan tässä tutkimuksessa siirtymää kansallisvaltiokeskeisestä vallasta ja hallinnasta kohti globaalia hajautettua hallintaa. Hallintatapojen muutosta tarkastellaan aineistossa ilmenevien tilivelvollisuussuhteiden kautta. Tutkimuksen johdannossa esitellään tutkimuksen yhteiskunnallinen ja ajallinen konteksti, joka nojaa vuoden 2008 finanssikriisiin ja erityisesti kriisin jälkeiseen rahoitusmarkkinoiden sääntelyyn Euroopan unionissa. Syy sille, miksi tutkimus on ajankohtainen juuri sen kirjoittamishetkellä, on se, että 1.3.2018 Euroopan unionissa astuu voimaan valtava rahoitusmarkkinoiden sääntelyhanke, jonka juuret ulottuvat vuoden 2008 kriisiin. Tämä sääntelyhanke, ja erityisesti siihen kuuluva MiFID 2 -direktiivi toimivat tämän tutkimuksen pääasiallisena aineistona. Luvussa kaksi esitellään tutkimuksen teoreettinen viitekehys joka nojaa jaotteluun positiivisen valtion ja reguloivan hallinnon välillä. Viitekehyksen sisällä tarkastellaan vallan ja hallinnan legitimiteettiä sekä siihen vaikuttavaa käsitettä tilivelvollisuudesta ja miten nämä käsitteet ja ilmiöt ovat muuttuneet siirryttäessä positiivisesta valtiosta kohti reguloivaa hallintaa. Positiivisen valtion legitimiteetin perustana pidetään suoraa poliittista tilivelvollisuutta, jota voidaan tarkastella esimerkiksi äänestyskäyttäytymisen kautta, kun taas reguloivaa hallintoa tarkasteltaessa tilivelvollisuussuhteiden nähdään olevan jakautuneita useammalla toimijalle vallan ja hallinnan jakautumisen myötä, mikä koetan haasteellisena toiminnan legitimiteetin kannalta. Luku kolme keskittyy käsittelemään sääntelyä ilmiönä, sekä millainen on rahamarkkinoiden sääntelyn lähihistoria Euroopan unionissa. Luvussa esitellään mitä sääntelyllä terminä ja prosessina tarkoitetaan sekä miten eri jäsenvaltiot ovat suhtautuneet Euroopan unionin rahamarkkinoiden sääntelypolitiikkaan. Luvussa neljä esitellään tutkimuksessa käytettävä aineisto, eli MiFID 2 -direktiivi ja siihen liittyvät viranomaismateriaalit koskien sijoittajansuojan sääntelyä sekä tutkimuksessa tehtävä analyysi. Analyysi toteutetaan luvussa viisi sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen aineisto on luokiteltu viiteen kategoriaan jotka kuvaavat sijoittajansuojan eri osa-alueita. Aineistosta pyritään analyysissa identifioimaan tilivelvollisuussuhteita kysymysten kenelle, kuka, miksi, miten ja mistä- avulla. Analyysin perusteella tutkimuksessa todetaan, että valittu aineisto ja sijoittajansuojan sääntely edustavat enemmän kansallisvaltiolle tyypillisiä piirteitä kuin reguloivan hallinnon piirteitä. Analyysissä esitetyt tilivelvollisuussuhteet nojaavat pääasiassa hierarkioihin ja suoraan tilivelvollisuuteen, minkä voidaan nähdä ilmentävän kansallisvaltiokeskeistä hallintatapaa. Tutkimuksen johtopäätöksissä kuitenkin todetaan, ettei toteutetun analyysin perusteella voida vetää liian kauaskantoisia johtopäätöksiä siitä, miten Euroopan unioni kokonaisuudessaan käsitteellistetään reguloivan hallinnon viitekehyksessä.

Tässä tutkimuksessa on tarkoitus etsiä vastausta kahteen kysymykseen. Miksi Helsingin asuntokanta on näin pienasuntovaltainen? Ovatko viimeisen 15 vuoden aikana harjoitetut sääntelykeinot mahdollistaneet kohtuuhintaisen perheasumisen Helsingissä? Ensimmäiseen kysymykseen kytkeytyy Pierre Bourdieun (2005) teoksessa The Social Construction of the Economy esittämä teoria siitä, että asuntomarkkinat olisivat julkisen sektorin konstruoimat. Tämä Bourdieun Pariisia koskevaa teoria luo teoreettisen viitekehyksen tutkia Helsingin asuntokannan muovautumista, ja julkisen sektorin roolia tässä prosessissa. Jälkimmäinen kysymys kulminoituu keski- ja hyvätuloisten lapsiperheiden poismuuttoon Helsingistä. Muuttoliikkeen seurauksena kaupungin verotulokertymä on laskenut ja Helsingistä uhkaa tulla sinkkujen kaupunki. Tutkimuksessa olen käyttänyt kvanti- ja kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Empiirisen aineiston muodostavat kirjalliset lähteet, tekemäni asiantuntijahaastattelut ja Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastolta käyttööni saamat tilastolliset aineistot. Monipuolisen empiirisen aineiston pohjalta olen pyrkinyt luomaan holistisen mallin Helsingin asuntokannan muovautumisprosessista, ja prosessin taustalla vaikuttaneista ilmiöistä. Tämän aineiston perusteella ahtaan asuntokannan syntymiseen Helsingissä ovat vaikuttaneet historialliset taustatekijät, sääntelymekanismit, rakennusmarkkinoiden erityispiirteet sekä asuntorahoitusmarkkinoiden sääntely. Julkisen sektorin rooli tässä asuntokannan muovautumisprosesissa on ollut kiistaton. Suuren maanomistuksen ja kaavoitusmonopolin luoman ohjailukoneiston päälle julkinen sektori on luonut sääntelykehikon, jonka avulla se on voinut Bourdieun (2005) teorian mukaisesti, konstruoida ja hallita kaupungin asuntomarkkinoita. Kaupungin asuntopolitiikassa kohtuuhintaisen perheasumisen edellytyksiä on pyritty turvaamaan, vaikka suurin asuntokysyntä kohdistuukin pieniin asuntoihin. Viimeaikainen asuntuotannon kehitys ei kuitenkaan ole juuri nostanut asuntojen keskikokoa kaupungissa, asuntojen keskipinta-alojen ja tuotantomäärien jäädessä alhaisiksi. Vastauksena keski- ja hyvätuloisten perheiden poismuutton kaupunki on tarjonnut Hitas-asuntoja, joissa mahdollistuu kohtuuhintainen perheasuminen. Asuntojen tuotantotahti Helsingissä on kuitenkin niin verkkainen, että ilman suuria rakenteellisia muutoksia on vaikea nähdä, että Helsingissä olisi tulevaisuudessakaan tarjolla riittävästi kohtuuhintaisia perheasuntoja.