Browsing by Subject "sähkömarkkinat"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2011)Få ämnen är lika laddade som regleringen av elproduktionen och -distributionen idag. Kyoto-avtal och allmän insikt i att våra naturresurser är begränsade har lett till en ökad reglering av produktion och distribution av el. Elmarknaden har i och med EU formellt öppnats för öppen konkurrens. Ändå råder i praktiken monopol på distribution och därigenom även strikt reglering av produktionen. Nya målsättningar om att allt större delar el skall produceras genom utnyttjande av förnybara energikällor indikerar att vi lever i en förändringens tid på elmarknaden. De finns stora vinster att göra om regeiverket är gynnsamt. I uppsatsen granskas den finländska elmarknaden och dess aktörer. En av aktörernas, den enskilda individens, rationella överväganden gällande elkonsumtion och -produktion anaiyseras mera ingående med hjälp av resuitat från en survey undersökning. För undersökningen används en för ändamålet utformad internetenkät med hjälp av vilken ett av Finlands befolkning representativt sampel samlats in. Resultaten indikerar att individen som aktör på elmarknaden i första hand strävar till ekonomisk rationalitet medan miljön endast av en relativt liten andel uppmärksammas vid de egna el anskaffningsbesiuten. Kunskapsnivån samt individens förestäliningar om elmarknaden och elproduktion är som oberoende variabler signifikanta för hur ofta ett hushålls el anskaffning konkurrensutsätts. Ur den för finländska befolkningen representativa survey undersökningsdata framgår att 73,8 % av Finlands fastighetsägare skulle ställa sig positivt till vindkraftsproduktion på eller i närheten av egen fastighet om de skulle få en del av vinsten. Dä ingen vinst utiovas är motsvarande andel 60,8%. Endast 6,3 % anger verkningar på miljö eller omgivning som en orsak till att de inte övervägt egen elproduktion. Som potentiell elproducent kan den finländska individen därför i relativt hög grad ses som ekonomiskt rationell.
-
(2011)Tutkimuksen kohde on toisen sähkömarkkinadirektiivin 2003/54/EY toimeenpano Suomessa ja Ranskassa. Direktiivin tavoitteena oli tarjota eurooppalaisille kuluttajille mahdollisuus valita sähköntoimittajansa heinäkuusta 2007 alkaen ja antaa kaikille energiayhtiöille mahdollisuus päästä kilpailemaan EU:n jäsenvaltioiden kansallisille markkinoille. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, miten Suomi ja Ranska toimeenpanivat tärkeimmät direktiivin vähittäismarkkinoita koskevat vaatimukset. Vaatimukset liittyvät markkinoiden avaamiseen, sähköverkkoon pääsyyn, verkkoliiketoiminnan valvontamalliin, julkisen palvelun velvoitteisiin sekä verkkoliiketoimintojen eriyttämiseen sähkön tuotannosta ja myynnistä. Tutkimuksessa selvitetään, missä määrin kyseiset vaatimukset saavutettiin ja miten tätä voidaan selittää. Toimeenpanot analysoidaan kolmen EU-toimeenpanotutkimuksen teorian avulla, jotka ovat yhteensopimattomuus, veto-pisteet ja kuuliaisuuden maailmat. Teoreettinen viitekehys rakennetaan yleisen toimeenpanotutkimuksen top-down -lähestymistapojen pohjalta. Tutkimusstrategiana on tapaustutkimus. Tutkimuksen tärkeimmät lähteet ovat viisi teemahaastattelua, sähkömarkkinoita koskeva akateeminen kirjallisuus, Euroopan unionin toimielinten raportit ja kohdemaiden viranomaistekstit. Tutkimuksen mukaan sekä Suomi että Ranska siirsivät direktiivin vähittäismarkkinoita koskevat vaatimukset kansalliseen lainsäädäntöönsä hieman määräajasta myöhässä. Kuitenkin maiden välillä on huomattavia eroja vaatimusten todellisessa toteutumisessa. Suomessa vaatimukset toteutuvat pääasiallisesti hyvin. Ranskassa tosiasiallinen markkinoiden avoimuus ja toimivuus voidaan kyseenalaistaa hintasääntelyn ja valtionyhtiö Électricité de Francen (EDF) hallitsevan markkina-aseman takia. EU-toimeenpanotutkimuksen teorioista Suomen ja Ranskan toimeenpanojen kulkua selittävät parhaiten yhteensopivuus ja kuuliaisuuden maailmat. Yhteensopivuuden teoriaa käyttämällä havaitaan, että molempien maiden toimeenpanoja selittää merkittävästi maiden sähkömarkkinoiden historia ja toimeenpanoa edeltänyt kehitys markkinoiden avaamisessa. Suomen toimeenpanon sujuvuudessa oli pitkälti kysymys siitä, että olennaisimmat direktiivin vaatimukset oli jo toteutettu ennen toisen sähkömarkkinadirektiivin toimeenpanoa. Suomalaisilla sähkönkäyttäjillä on ollut mahdollisuus valita vapaasti sähköntoimittajansa jo vuodesta 1997. Ranskan toimeenpanossa vanha monopolijärjestelmä tuli sopeuttaa uusien EU-sääntöjen mukaiseksi, mikä näkyi erityisesti monopoli-toimija EDF:n asemaan ja säädeltyihin sähkönhintoihin liittyvinä muutospaineina. Euroopan komission painostuksella havaittiin olevan merkittävä rooli Ranskan toimeenpanon käynnistymiselle. Tutkimus vahvistaa Suomen kuuluvan myös sähkömarkkinalainsäädännön toimeenpanon osalta kuuliaisuuden maailmat -typologiassa lainkuuliaisuuden maailmaan ja Ranskan toimeenpanon laiminlyönnin maailmaan. Typologian oletukset siitä, että EU-lainsäädännön toimeenpanoa Suomessa ohjaa kuuliaisuuden kulttuuri ja Ranskassa olettamus kansallisten toimintatapojen paremmuudesta, vahvistuivat. Veto-pisteet -teorian avulla havaittiin, että molemmissa maissa tärkeimmät toimeenpanon sisältöön liittyvät ratkaisut tehtiin käytännössä lakia valmistelleessa ministeriössä. Teorian vastaisesti toimeenpanon kesto ei tutkittavissa tapauksissa kuitenkaan riippunut instituutioiden tarjoamien päätöksenteon vaiheiden lukumäärästä, kuten lainsäädäntöprosessin vaiheiden paljoudesta vaan poliittisista tekijöistä, kuten hallituspuolueiden enemmistöstä parlamentissa.
Now showing items 1-2 of 2