Browsing by Subject "saamelaisten oikeudet"

Tutkielmassa tarkastellaan Inarin 2000-luvun metsäkiistaa, joka syntyi poro- ja metsätalouden välisestä vastakkainasettelusta. Poronhoitajat kokivat, että he eivät voineet vaikuttaa Metsähallituksen hakkuusuunnitelmiin, jotka uhkasivat poronhoidolle tärkeitä laitumia. Murtaakseen syrjivänä pidetyn asetelman poronhoitajat pyysivät Greenpeacea äänitorvekseen. Osapuolet muodostivat hakkuiden vastaisen liittoutuman, jonka ympärille kerääntyi myöhemmin myös muita toimijoita. Saamelaisten oikeuksiin vetoamalla liittoutuma pyrki tekemään paikallisesta kiistasta kansainvälisesti merkittävän alkuperäiskansan oikeustaistelun, sillä metsäkiistan perimmäisenä syynä pidettiin saamelaisten ratkaisematonta maaoikeuskysymystä Suomessa. Tutkielmassa pohditaan, muodostuiko poronhoitajien ja Greenpeacen liittoutumasta yhteiskunnallista liikettä Alberto Meluccin kriteerien perusteella. Huomio kohdistuu etenkin siihen, syntyikö keskenään erilaisten liittolaisten keskuudessa kollektiivista identiteettiä eli käsitystä samaan sosiaaliseen yksikköön kuulumisesta. Lisäksi tutkielmassa kartoitetaan, mitkä muut tekijät vaikuttivat liittoutuman kehittymiseen. Koska metsäkiistaa käytiin lähinnä julkisuudessa, tutkielman pääaineisto koostuu kolmen sanomalehden, Helsingin Sanomien, Lapin Kansan ja Inarilaisen, vuosien 2000-2009 kiistaa käsittelevistä kirjoituksista. Aineistoa käytetään tutkielmassa eri tavoin, sillä sen lisäksi että lehtiuutisten perusteella kerrotaan metsäkiistan historia, aineiston avulla tarkastellaan osapuolten välistä argumentointia retoriikka-analyysin keinoin sekä pohditaan lehtien vaikutusta metsäkiistaan. Poronhoitajien ja Greenpeacen yhteistyö jäi pinnalliseksi, eikä siitä kehittynyt yhteiskunnallista liikettä. Liittolaiset toimivat toisistaan erillään, ja niitä erottivat monet sisäiset tekijät kuten erilaiset toimintatavat, arvot ja intressit. Lisäksi liittoutuman kasvamista ja syventymistä vaikeuttivat ulkoiset tekijät: hakkuita puolustanut paikallinen vastaliike onnistui myötämielisen paikallislehdistön kanssa kohdistamaan huomion Greenpeaceen, joka nähtiin ulkopuolisena ja pienen kunnan tulevaisuutta uhkaavana vastustajana. Liittoutumalla Greenpeacen ja saamelaistoimijoiden kanssa poronhoitajat rikkoivat perinteisen lappilaisen poliittisen toiminnan kaavaa ja tekivät konfliktin näkyväksi. Vaatimuksista huolimatta Suomen valtio ei puuttunut näkyvästi metsäkiistan ratkaisemiseen, vaan kiista päättyi Metsähallituksen ja poronhoitajien välisiin sopimuksiin. Metsäkiistan suurin häviäjä oli Inari, sillä julkisuuden kärjistämä vastakkainasettelu repi paikallista yhteisöä. Kun kiista nähtiin oman elinkeinon, elämäntavan ja kulttuurin eloonjäämiskamppailuna, lopputuloksena oli tilanne, jossa vastapuolta tai oman toiminnan vaikutusta toisiin ei ymmärretty.