Browsing by Subject "saattohoito"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2024)Omaishoitajuus voi olla palkitsevaa ja merkityksellistä, mutta monille omaishoitajille kokemus on raskas ja stressaava. Omaishoitajat käyvät myös usein taloudellisista syistä töissä hoitajan roolin lisäksi, jolloin omaishoitajuuden taakka koskettaa myös työpaikalla. Läheisen kuolema on elämää järisyttävä tapahtuma, josta jokaisella sen läpikäyneellä on oma yksilöllinen kokemus. Suru ja menetys ulottuvat elämän jokaiselle eri alueelle, jolloin työyhteisötkään eivät välty surun kokemuksilta. Vaikka suru ja kuolema ovat väistämätön osa ihmiselämää, ovat ne kuitenkin yhteiskunnassamme tabuja. Tämän myötä surun kokemus sekä sen kokonaisvaltaiset sosiaaliset vaikutukset ovat jääneet vähemmälle tarkastelulle tieteellisellä kentällä. Kokemukset omais- sekä saattohoidoista läpileikkaavat niin omaishoitajien työssäkäyntiä kuin surun käsittelyä, tarjoten uniikin alustan surun kokemuksen tarkastelulle. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, millaisia kokemuksia läheisensä menettäneillä omaishoitajilla on omais- ja saattohoidosta, sekä miten he kokivat läheisensä kuoleman. Toisena painopisteenä tutkielmassani oli selvittää, miten omaishoitajat ovat kokeneet työyhteisön ja työn niin omais- ja saattohoitopolun kuin kuoleman jälkeisenä aikana. Tutkielman teoreettis-metodologisena lähestymistapana on tulkitseva fenomenologinen analyysi, joka tarjoaa alustan tarkastella omais- ja saattohoitopolun läpikäyneiden omaishoitajien elettyä maailmaa sekä henkilökohtaisia kokemuksia. Tutkielmassa käytettävä haastatteluaineisto on osa Helsingin yliopiston Sosiaalitieteiden laitoksella toteutettua tutkimushanketta, jossa selvitettiin työssäkäynnin ja omais- ja läheishoivan yhteensovittamista erilaisissa hoivatilanteissa. Hanke oli Työsuojelurahaston rahoittama ja se toteutettiin aikavälillä 1.1.2014 - 31.8.2015. Tutkielmassa käytetty aineiston osa käsittelee haastateltavien kokemuksia kuolemansairaan läheisen hoitoon osallistumisesta sekä kuolemaan liittyvän surun ja stressin käsittelystä. Tuloksista ilmenee, että omaishoitajuus koetaan raskaana, elämää rajoittavana ja sitä hankaloittavana tehtävänä. Saattohoitoihin liittyy kokemuksia epätietoisuudesta, toivottomuudesta ja surusta. Läheisen kuolema koetaan suurena stressitekijänä, johon liittyy kokemus kodin tyhjyydestä sekä arjen muuttumisesta. Hoitopolun sekä raskaiden saattohoitojen myötä kuolema koetaan myös osaltaan helpotuksena. Tulosten perusteella kokemus työstä on erilainen riippuen hoitopolun vaiheesta. Omaishoitajuuden aikana työ koetaan pääosin raskaana ja omaa jaksamista vaikeuttavana. Saattohoitojen aikana joustavuus töistä koetaan positiivisena ja välttämättömyytenä, sillä omaishoitajille on tärkeää, että he saavat viettää läheistensä kanssa näiden viimeisiä hetkiä. Kuoleman jälkeen työ koetaan hyvänä väylänä ajatusten harhauttamiseen sekä kodin emotionaaliselta taakalta levähtämiseen. Työ koetaan parhaana lääkkeenä ja henkireikänä, jolloin voi hetkeksi unohtaa oman surun.
-
(2017)Tämän tutkimuksen tehtävänä on kuvailla sitä, minkälaista toimijuutta omaisilla esiintyy kuolevan läheisen saattohoidon aikana 2010-luvun taitteen Suomessa. Tutkielmassa selvitetään, minkälaisia piirteitä omaisten toimijuudessa esiintyy ja millä tavalla näitä voidaan tarkastella sosiologisen toimijuuden teorioiden avulla. Tutkimuskysymyksiä on kaksi. Ensimmäisenä päätutkimuskysymyksenä on: ” Minkälaisia piirteitä omaisten toiminnassa ilmenee läheisen saattohoidon aikana?”. Toisena tutkimuskysymyksenä on: ” Millä tavalla saattohoitoideologia mahdollistaa omaisten toiminnan läheisen kuollessa?” Omaisten toimijuuden tarkastelun taustana on 1960-luvun Iso-Britanniassa syntyneen kuolevien ihmisten saattohoidon ideologia. Omaisten roolia suomalaisissa saattohoitokodeissa ovat tutkineet muun muassa Hilkka Sand ja Terhikki Miettinen. Laajemmin omaisten roolista läheisensä auttajina on muistisairaiden kohdalta kirjoittanut Riitta Koivula ja hoivaan liittyviä teemoja on käsitellyt muiden muassa Anneli Anttonen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu sosiaalitieteellisistä toimijuutta tarkastelleista tutkimuksista. Tarkastelussa käytetään pohjana Marja-Liisa Honkasalon tutkimuksia toimijuuden pienuudesta ja sen sidoksellisesta luonteesta. Toimijuuden ajallisuuden tarkastelua ovat avanneet Mustafa Emirbayer ja Ann Mische. Toimijuuden dividuaalisesta luonteesta ovat kirjoittaneet Marilyn Strathern ja Frank Martela. Lisäksi antropologi Mary Douglasin ajatukset rituaalinomaisesta toimijuudesta anomalioiden hallitsemiseksi on eräs tutkimuksessa avattavista näkökulmista. Tutkimuksen aineisto koostuu 56 omaisen kirjallisesta kertomuksesta heidän saattohoitokokemuksistaan. Kertomukset kerättiin avoimella kirjoituspyynnöllä keväällä 2015 osana “Kuolevan hyvä hoito – Yhteinen vastuumme”-hanketta. Aineiston kertojat vastasivat sähköpostitse tai kirjeitse pyyntöön, jolloin omaiset tulkitsivat itse toimineensa saattajina läheisen kuoleman lähestyessä. Tutkimuksen metodologinen lähestymistapa on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Analyysin teoreettisena viitekehyksenä käytettiin mainittuja toimijuudesta tehtyjä tutkimuksia ja yhteiskuntatieteellistä kirjallisuutta eri tieteenaloilta. Tutkimuksessa esitetään, että omaisten toimijuudessa on läsnä erilaisia toimijuuden piirteitä, joissa omaiset ovat sidoksellisessa suhteessa kuolevaan läheiseensä. Toimijuuden eri piirteiden läsnäolo vaihteli yksilöllisissä kertomuksissa. Omaisten toimijuus asiantuntijoina ja edunvalvojina näyttäytyi rationaalisuuden ja päämäätietoisuuden kautta teknis-rationaalisena, mutta oli läsnä vain sidoksellisen vuorovaikutussuhteen kautta. Hoivaan ja sosiaaliseen ja hengelliseen tukeen liittyen omaisten toimijuus ilmentyi inhimillis-emotionaalisena toimijuutena, jolloin toimijuuden pienuus, dividuaalinen yhteys ja arkielämän pysähtyminen tulivat näkyviin. Tutkimuksessa todetaan, että omaiset olivat kuoleville läheisilleen pääomaa eri tavoin. Pääoman merkitys korostui etenkin niiden omaisten toimijuudessa, jotka olivat ammatiltaan hoito- tai lääketieteen osaajia. Läheiset hyötyivät omaisten asiantuntijuudesta eri tavoin ja asiantuntijuus näyttäytyi kuitenkin laajempana kuin hoito- tai lääketieteen ammattiosaamisena, jolloin omaisten kokemuksellis-emotionaalinen tieto oli hyödyksi läheisille.
Now showing items 1-2 of 2