Browsing by Subject "sairauteen sopeutuminen"

Tutkielmassa tarkasteltiin Kelassa kehitettyä Oma väylä -kuntoutusta, joka on suunnattu nuorille aikuisille, joilla on neuropsykiatrinen häiriö. Kuntoutuksen johtoajatus oli tarjota kuntoutujalle apua arjessa, jotta hän ei syrjäydy, vaan selviytyy jokapäiväisistä toimistaan itsenäisesti ja pystyy hankkimaan ammatin ja työpaikan. Tutkielmassa selvitettiin, millaista tukea kuntoutujat ovat saaneet julkisen ja yksityisen elämänpiirin toimijatahoilta selvitäkseen arjesta. Lisäksi tarkasteltiin sitä, miten kuntoutujien käsitys omasta itsestään on muuttunut ja millaista terveyteen ja työelämään liittyvää toimijuutta kuntoutujien oireilu- ja kuntoutumisprosessi on tuottanut. Kokoavana teeman käsiteltiin sitä, mitkä seikat ovat tukeneet neuropsykiatriseen häiriöön sopeutumista. Tutkimuksen aineistona olivat kuntoutujien ja heidän läheistensä ryhmähaastattelut. Tutkimus perustui kaksiosaiseen analyysiin, jonka ensimmäinen vaihe oli aineistolähtöinen ja toinen vaihe teoriasidonnainen. Aineisto analysoitiin Atlas ti -ohjelman avulla ja analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Tutkimuksen tuloksena selvisi, että ennen kuntoutusta moni kuntoutuja perheineen oli kokenut palvelujärjestelmän tarjoavan liian vähän hoitoa ja tukea neuropsykiatrisen häiriön värittämään arkeen. Palvelujärjestelmän puutteiden vuoksi useiden nuorten vanhemmat olivat ottaneet vastuuta nuoren selviytymisestä ja arjen sujumisesta. Kuntoutuksen tarjoama ulkopuolinen tuki auttoi kuntoutujia itsenäistymään ja tarjosi konkreettisia keinoja arjenhallintaan. Vanhemman ei tarvinnut enää yksin kannatella nuorta eikä nuori ollut yhtä riippuvainen vanhemmasta kuin aiemmin. Kuntoutuksen ryhmäkäynnit toivat nuorten arkeen myös sosiaalista vuorovaikutusta ja vertaistukea. Kuntoutujalla oli nyt viiteryhmä, jonka jäseniä yhdistivät kokemukset samoista arkisista haasteista. Se auttoi heitä hyväksymään itsensä, ja he kokivat itsensä tapaamisten jälkeen vähemmän epänormaaleiksi kuin ennen. Oma väylä -kuntoutuksesta saatujen kokemusten perusteella on tärkeää, että neuropsykiatrisesti oireilevat saavat tukea, joka huomioi erityisesti diagnoosille ominaiset haasteet. Monenlaisten tukitoimien piirissä olleet kuntoutujat kuvasivat tulleensa kuntoutuksen aikana ensimmäistä kertaa ymmärretyiksi ja autetuiksi. Tunne siitä, että häiriön kanssa pystyy elämään, kun huomioi sen aiheuttamat rajoitteet, loi uskoa omaan tulevaisuuteen. Tulevaisuutta varjosti epätietoisuus siitä, saavatko kuntoutujat asiantuntevaa tukea vielä kuntoutuksen jälkeenkin. Kaikki kuntoutujat eivät hyötyneet kuntoutuksesta. Tämän epäiltiin johtuneen joko kuntoutuksen toteutuksen ongelmista tai siitä, että kuntoutujan oireet vaatisivat intensiivisempää tai pidempiaikaista tukea. Kuntoutuksessa tulisi myös huomioida paremmin erilaiset sosiaaliturvaan ja toimentuloon liittyvät haasteet, jotta kuntoutujilla olisi mahdollisuus rakentaa sellaista tulevaisuutta, johon heidän edellytyksensä riittävät.