Browsing by Subject "syömishäiriöt"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2011)Anorexi ses i Finland som en psykisk sjukdom med en psykopatologi, som bland andra innefattar rädsla för att bli fet. I min undersökning har jag fått fram tre huvudteman, som förutom andra bakomliggande omständigheter, bidragit till ett insjuknande. De handlar om anorexi som livsstil, bantning och viljan att leva sunt och äta rätt. Med den vaknande sexualiteten väcks intresset för det andra könet och för kroppens utseende i övrigt. I bakgrunden finns känslor av bl.a. ensamhet, ett sökande efter den egna personligheten, ångest och depression. Jag har byggt min studie på patienternas egna berättelser om sitt liv. Perspektivet är samhällsinriktat, och som analysmetod har jag använt mig av narrativet. Jag har lånat idéer både från Vilma Hänninens (1999), Gerhard Riemann och Fritz Schützes (1991) narrativa modeller, och rör mig mellan dem båda. Jag har i första hand intresserat mig för tiden före insjuknandet och de bakomliggande orsaker, som kan tänkas befrämja insjuknandet. Jag har speglat anorektikernas problematik i bl.a. Anthony Giddens (1997) och Zygmund Baumans (1999) teorier om det postmoderna samhället, och ser ätstörningar som en uttrycksform för dåligt befinnande. Samhällsklimatet har blivit hårdare och omsorgen om personer i omgivningen har glömts bort. Vi lever, enligt Giddens (1997), i en skenande värld, viket betyder att förändringarna påverkar existerande beteendemönster i större omfattning och på ett djupare plan än tidigare. Enligt Pennanen (2000) är målsättningen för ätstörningspatienter stressande, svåruppnådd och svårkontrollerbar. Mina informanter berättar om höga målsättningar, prestationskrav, dålig självkänsla och skam över sina kroppar. För att tillfriskna behövs stöd. Men det vikigaste är att personen själv vill bli frisk, och själv ta ansvar för sitt tillfrisknande. Sjukdomen är individuell. Varje person, upplever sin sjukdom personligt men anorektikerna har också många styrkor i sin sjukdom.
-
(2013)Tutkimuksen tarkoituksena on pohtia syömishäiriöaiheisten pro ana -blogien sekä kulttuurin välistä suhdetta. Ympäröivässä kulttuurissamme laihduttamista ihannoidaan, mutta samalla liialliseen laihuuteen liitetään kielteisiä merkityksiä. Syömishäiriömyönteisyyteen yhdistetty pro ana –ideologia on herättänyt maailmanlaajuisesti paljon vastustusta, ja pro anaan liittyviä verkkosivuja on kuluneen vuosikymmenen varrella suljettu sekä ehdotettu suljettaviksi monissa maissa. Suomessa pro ana sekä siihen liittyvät verkkosivut ovat päätyneet aika-ajoin uutisotsikoihin, koska syömishäiriöiden on epäilty voivan tarttua verkon välityksellä. Metodina tutkimuksessa on käytetty media-antropologiaa, jonka keskeisiä tarkastelun kohteita ovat mm. erilaiset rituaalit. Tässä tutkimuksessa on keskitytty tunnustamis- ja todistamisrituaalien ilmenemismuotoihin tarkastellussa aineistossa, sekä pyritty niiden avulla hahmottamaan laajemmin pro ana -blogien ja kulttuurin välistä suhdetta. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Millaisia ovat tunnustamisen ja todistamisen rituaalit syömishäiriömyönteisissä pro ana –blogeissa? 2. Mitkä ovat tunnustamis- ja todistamisrituaalien kulttuuriset merkitykset pro ana –blogeissa? Tutkimuskysymyksiin on pyritty vastaamaan tarkastelemalla kolmea erilaista pro ana –blogia aikavälillä 1.4. – 30.4. 2013. Blogeista ei ole analysoitu lukijoiden kommentteja, eikä blogien kirjoittajia ole haastateltu tutkimusta varten. Näin ollen tutkimus on tehty analysoimalla pelkkiä blogitekstejä ja pohtimalla niiden merkityksiä. Keskeiseen rooliin blogiaineiston ritualistisissa käytänteissä nousee yhteisöllisyyden kokemus. Aineiston analyysissa esitetään, että ritualististen käytänteiden avulla kirjoittajien on mahdollista kokea yhteisöllisyyttä mm. jakamalla thinspiration-kuvia blogeissaan ja osallistumalla siten laajempaan yhteisölliseen toimintaan. Tunnustamisrituaaleissa puolestaan korostuu tunnustuksen vastaanottajan rooli, sillä tunnustustapahtuma täydellistyy vastaanottajan tarjoamassa ‘armahduksessa’. Pro ana –blogien keskeisin kulttuurinen merkitys tiivistyy yhteisöllisyyden ympärille. Blogit ovat parhaimmillaan kirjoittajille paljon enemmän kuin laiha lohtu: ne tarjoavat väylän kiellettyjen tunteiden ilmaisuun sekä alustan oman mielen varjopuolten pohdiskeluun.
-
(2024)Syömishäiriöt ovat olleet luultua yleisempiä Suomessa. Hoitoon pääsyssä on esteitä, sillä yhä edelleen syömishäiriöt ovat heikosti tunnistettuja terveydenhuollossa eivätkä hoitokäytänteet ole yhdenmukaisia valtakunnallisesti. Syömishäiriöiden taustalla vaikuttavat yksilöllisten tekijöiden lisäksi myös rakenteelliset syyt, kuten sosiokulttuuriset tekijät. Toipuminen on yksilöllistä eikä siihen ole virallista kriteeristöä. Toipuminen voi kestää useita vuosia, ja se vaatii pitkäjänteistä käyttäytymisen ja ajattelutavan muutosta. Syömishäiriöiden on todettu heikentävän elämänlaatua ja vaikutukset elämänlaatuun voivat olla pitkäaikaisia, vaikka syömishäiriöoireilu olisi päättynyt. Tutkielmassa tarkastellaan syömishäiriön koettuja vaikutuksia elämänlaatuun syömishäiriöstä toipuneiden ja toipumassa olevien henkilöiden näkökulmasta. Tarkoituksena oli selvittää, miten syömishäiriö koetaan vaikuttavan elämänlaatuun sekä millaisia elämänlaadullisia eroja aktiivisen oireilun ja toipumisen välillä kuvataan olevan. Tutkielma pohjaa fenomenologis-hermeneuttiseen onkologiaan ja laadullisiin tutkimusmenetelmiin. Aineisto kerättiin kesällä 2023 haastattelemalla kymmentä Syömishäiriöliitto – SYLI ry:n sosiaalisen median kautta rekrytoitua osallistujaa puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Analyysimenetelmänä käytettiin induktiivista teema-analyysiä. Teema-analyysin tuloksena muodostettiin kaksi pääteemaa kuvaamaan elämänlaatua aktiivisen sairastamisen ja toipumisen vaiheissa: syömishäiriön eristämä ja toipumisen nuorallatanssi. Tuloksista ilmenee elämänlaadun olevan heikkoa syömishäiriön ollessa aktiivinen, vaikka se usein ymmärretään vasta, kun on ottanut toipumisaskeleita. Olleessaan syvällä sairaudessa voi olla vaikea hahmottaa omaa tilannettaan tai elämänlaatuaan todenmukaisesti. Toipumisessaan pidemmällä olevat kuvasivat elämänlaatuaan paremmaksi kuin ne, joiden elämässä syömishäiriö näkyi edelleen. Syömishäiriöoireilu heikentää elämänlaatua eristämällä itsestä ja muista ihmisistä, kun taas toipuessa itsensä löytäminen ja sosiaalisten suhteiden parantuminen korostuu. Sairauden kanssa eläessään kadottaa yhteyden itseensä, ajatuksiinsa sekä unelmiinsa. Yhteys läheisiin saattaa kadota ahdistuksen tai jaksamisen puutteen seurauksena, mikä näkyy vähentyneenä sosiaalisena kanssakäymisenä. Toipumisen aluksi elämänlaatu voi heikentyä: entisten selviytymiskeinojen tilalle tulee kehittää uusia toipumista tukevia keinoja, mikä heikentää elämänlaatua. Sosiaaliset suhteet koetaan tärkeäksi tueksi parantaen elämänlaatua sekä sairastaessa että toipumisen aikana. Erilaiset elämäntilanteet voivat vaikeuttaa oireilua, samalla kun vaikeatkin elämäntilanteet voivat toimia toipumista edistävinä tekijöinä. Syömishäiriöön erikoistuneissa hoitopaikoissa saatu apu ja sen lisänä muu apu koettiin pääosin parantaneen elämänlaatua. Johtopäätöksenä todetaan, kuinka syömishäiriöillä koetaan olevan merkittäviä elämänlaatua heikentäviä vaikutuksia, ja elämänlaatu koetaan heikoksi vielä erityisesti toipumisen alkuvaiheessa. Syömishäiriön vaikuttaessa kokonaisvaltaisesti sairastuneen kokemukseen elämänlaadusta, on hoitoon ja tukeen panostaminen ehdottoman tärkeää myös henkilöille, joilla ei ole syömishäiriödiagnoosia. Lisäksi syömishäiriöoireilun moninaisuuden ymmärtämiseen tulee tulevaisuudessa kiinnittää huomiota, jotta avun piiriin hakeuduttaisiin ja apua kyettäisiin tarjoamaan nykyistä laajemmin.
-
(2017)Syömishäiriöt ovat tavallisimmin nuorilla naisilla esiintyviä mielenterveydenhäiriöitä, joihin liittyy poikkeavan syömiskäyttäytymisen lisäksi fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn häiriöitä. Syömishäiriöitä on perinteisesti tarkasteltu yksilöpsykologisia ja biologisia tekijöitä painottavasta psykiatrisesta näkökulmasta. Syömishäiriöiden sosiaaliseen ulottuvuuteen liittyviä sosiokulttuurisia tekijöitä tutkimalla voidaan kuitenkin ymmärtää paremmin niiden taustalla vaikuttavia tekijöitä. Länsimaisen laihuutta korostavan kauneusihanteen sisäistämisen on esitetty olevan yhteydessä syömishäiriöoireiden esiintymiseen. Sosiaalinen vertailu on yksi sosiaalisen kognition prosesseista, joiden on esitetty välittävän laihuuden ihanteen sisäistämisen ja syömishäiriöoireiden esiintymisen välistä yhteyttä. Tässä pro gradu -tutkielmassa syömishäiriöiden sosiaalista ulottuvuutta tarkastellaan sosiaalisen vertailun teorian (Festinger, 1954) avulla. Teorian mukaan syömishäiriökontekstissa yksilö pyrkii selvittämään oman ulkonäkönsä tason vertaamalla itseään muihin. Vertailun seurauksena havaitaan eroja itsen ja usein itseä paremmaksi koetun vertailukohdan välillä. Syömishäiriöoireet ovat seurausta pyrkimyksestä kuroa havaittua eroa umpeen. Urheilijoilla esiintyy syömishäiriöoireita muuta väestöä enemmän. Syömishäiriöoireiden esiintyminen on liitetty erityisesti niin kutsuttuihin esteettisiin lajeihin. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin sosiaalisen vertailun prosesseja ja syömishäiriöoireiden esiintymistä suomalaisessa urheilukontekstissa; esteettiseksi lajiksi luokitellussa voimistelussa ja ei-esteettiseksi lajiksi luokitellussa lentopallossa. Tutkielman ensimmäinen tavoite oli selvittää, millainen sosiaalisen vertailun taipumuksen ja syömishäiriöoireiden esiintymisen välinen yhteys on voimistelijoilla ja lentopalloilijoilla. Tutkielmassa tarkasteltiin erikseen yleisen sosiaalisen vertailun taipumuksen sekä ylöspäin ja alaspäin suuntautuvan kehoa koskevan sosiaalisen vertailun taipumuksen yhteyttä syömishäiriöoireiden esiintymiseen. Lisäksi tarkasteltiin, miten masennusoireiden esiintymisen vakioiminen vaikutti yhteyksiin. Tutkielman toinen tavoite oli selvittää, onko syömishäiriöoireiden esiintymisessä tai sosiaalisen vertailun taipumuksen ja syömishäiriöoireiden esiintymisen välisessä yhteydessä eroja voimistelussa ja lentopallossa. Tutkimuskysymysten tarkastelemiseksi suoritettiin kvantitatiivinen poikkileikkaustutkimus, jonka aineisto (N = 263) koostui vähintään 15-vuotiaiden naispuolisten voimistelijoiden ja lentopalloilijoiden vastauksista. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä, johon vastattiin anonyymisti. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Yleisen sosiaalisen vertailun taipumus, ylöspäin suuntautuvan kehoa koskevan sosiaalisen vertailun taipumus ja alaspäin suuntautuvan kehoa koskevan sosiaalisen vertailun taipumus olivat positiivisessa yhteydessä syömishäiriöoireiden esiintymiseen. Kaikki yhteydet säilyivät tilastollisesti merkitsevinä masennusoireiden esiintymisen vakioimisen jälkeen. Syömishäiriöoireiden esiintymisessä tai sosiaalisen vertailun taipumuksen ja syömishäiriöoireiden esiintymisen välisessä yhteydessä ei ollut eroja voimistelun ja lentopallon välillä. Tulosten perusteella sosiaalisen vertailun taipumus vaikuttaa olevan laajasti yhteydessä syömishäiriöoireiden esiintymiseen urheilukontekstissa. Tämä tukee käsitystä siitä, että yksilölliset erot sosiaalisen kognition prosesseissa saattavat selittää, miksi vain osalla naisista ja naisurheilijoista esiintyy syömishäiriöoireita laihuuden ihanteelle altistumisen seurauksena. Tuloksia voidaan hyödyntää sosiaalisen vertailun prosessien muokkaamiseen perustuvien syömishäiriöiden preventio- ja interventio-ohjelmien suunnittelussa, joskin aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta. Syömishäiriöoireiden esiintymisessä tai sosiaalisen vertailun taipumuksen ja syömishäiriöoireiden esiintymisessä ei ollut eroa voimistelussa ja lentopallossa. On mahdollista, että syömishäiriöoireiden esiintyminen liittyy laajemmin urheilukulttuuriin, eikä näin ole vain esteettisten lajien ongelma.
Now showing items 1-4 of 4