Browsing by Subject "symbolinen interaktionismi"

Tutkielma keskittyy hoivahenkilöstön työhyvinvoinnin merkityksiin ja sen ongelmakohtiin erään vanhusten hoivalaitoksen henkilökunnan kertomana. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii Blumerin (1969) teoria symbolisesta interaktionismista, sekä Strykerin strukturaalinen symbolinen interaktionismi (2008). Tutkimuskohteena ovat sosiaaliset prosessit siltä osin kuin ne haittaavat tai tukevat työhyvinvointia hoivalaitoksissa. Tutkielman tavoitteena ei ole käyttää grounded theorya uuden teorian löytämiseen, vaan uusien työhyvinvoinnin tekijöiden kartoittamiseen. Tutkimuskysymykset käsittelivät sitä, millaisena työhyvinvointi näyttäytyy haastateltavien kertomana. Ja lisäksi tarkasteltiin sitä, miten sosiaaliset suhteet työyhteisössä kytkeytyvät työhyvinvoinnin eri aspekteihin. Vanhustenhoidon erityispiirteitä ja aikaisempia työhyvinvoinnin tutkimuksia käydään läpi, sekä kartoitetaan vanhustenhoidon tilaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Työhyvinvoinnin käsitettä tarkastellaan sekä yleisesti että vanhustenhoidon osalta. Tutkimusmenetelmänä toimi laadullinen aineistolähtöinen symboliseen interaktionismiin perustuva grounded theory. Aineisto koostui puolistrukturoiduista haastatteluista ja käsitti yhteensä 24 haastattelua, joista 12 valittiin tähän tutkielmaan. Kaikki haastateltavat olivat naisia, johon kuului 8 lähi- ja perushoitajaa, 2 sairaanhoitajaa ja 2 osastonhoitajaa. Haastateltavien valinnan kriteerinä oli työskentely pitkäaikaispotilaiden osastolla. Aineisto analysoitiin glaserilaista grounded theory metodologiaa käyttäen hyödyntäen abduktion logiikkaa. Haastattelut analysoitiin grounded theory metodologian mukaisesti avoimen ja selektiivisen koodauksen avulla CAT-ohjelmaa apuna käyttäen. Tutkimustulosten perusteella havaittiin, että työhyvinvointi koostuu dynaamisista työyhteisön prosesseista, joita säätelevät luottamuksen ja vallankäytön tasapainottelu. Työhyvinvointia kannatteleviin tekijöihin lukeutui avoin kommunikaatio, kollegiaalinen tuki, tasavertaisuus ja yhteiset pelisäännöt. Työhyvinvointia haittaaviksi sosiaalisiksi prosesseiksi fokusoitui vallankäyttö, joka oli selkein työhyvinvointia uhkaava kategoria haastateltavien puheessa. Se oli yhteydessä lukuisiin suoriin ja epäsuoriin interaktion muotoihin, kuten vaientamiseen, syyllistämiseen ja nonkommunikaatioon. Hoivaorganisaation keskeinen dynaaminen elementti oli hoivaorganisaation jähmeys, joka näkyi monella tapaa työyhteisön arjessa vaikeuttaen koko organisaation toimintaa. Organisaation johdolla on merkitystä hoivaorganisaation toiminnan kannalta sekä puheen kulttuurin että konservatiivisen johtamisen muodossa. Merkityssisältöjen erilaisuus johdon ja alaisten välillä aiheutti vuorovaikutuksen vaikeutumista. Sosiaaliset suhteet olivat odotetusti tärkeässä asemassa hoivahenkilöstön työn arjessa. Analyysin tulokset tukivat hoivalaitoksien työntekijöiden työhyvinvointitutkimuksen aikaisempaa linjaa, joissa on korostettu sosiaalisten suhteiden, luottamuksen ja vallankäytön merkitystä työhyvinvointiin. Työn tarkoituksena oli tuottaa uusia työhyvinvoinnin tekijöitä. Tällaisena voidaan pitää nonkommunikaation merkitystä organisaation vuorovaikutusprosessien kannalta. Tutkielman keskeisimmät lähteet ovat: Blumer, H.: Symbolic Interactionism: Perspective and Method; Utriainen, K.: Arvostava vastavuoroisuus ikääntyvien sairaanhoitajien työhyvinvoinnin ytimenä hoitotyössä, sekä Stryker, S.: From Mead to a Structural Symbolic Interactionism and Beyond.

Psykoterapiasta on runsaasti keskustelunanalyyttista tutkimusta. Psykoterapiavuorovaikutusta on tutkittu niin yleisesti kuin myös keskittyen joihinkin erityisiin osa-alueisiin. Näiden tutkimusten tavoitteena on saada tietoa ja löytää mahdollisia kehitysideoita. Potilaan minuus on keskeinen osa-alue psykoterapiassa. Sitä työstetään terapiassa jatkuvasti, mutta siitä miten terapeutti potilaan minuutta käsittelee, ei ole aiemmin tehty perusteellista tutkimusta. Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää, miten terapeutti hakee potilaan puheesta kuvauksia hänen minuudesta, ja miten hän näitä kuvauksia käsittelee. Käsitys minuudesta nojaa tässä symbolisen interaktionismin teoriaperinteeseen. Vuorovaikutustutkimuksena tämä keskittyy terapeutin käyttämiin vuorovaikutuksellisiin resursseihin potilaan minuuden työstämisessä. Vuorovaikutuksen tutkiminen on mikrososiologiaa, ja edellyttää yksityiskohtaista analyysia, niinpä tässä käytetään keskustelunanalyyttisia menetelmiä sekä videoitua ja tarkkaan litteroitua aineistoa. Aineistona on viisi terapiaistuntoa kahdesta eri tapauksesta psykodynaamisessa psykoterapiassa. Tutkimuksessa syntyneitä havaintoja tarkastellaan aiemman keskustelunanalyyttisen, erityisesti psykoterapiatutkimuksen valossa. Keskeisimmät esille nousevat piirteet minuuden käsittelemisessä psykoterapiassa ovat minuuden delikaattisuus ja projektiluonteisuus sekä sen henkilökohtaisuuden ja sosiaalisuuden välinen suhde. Psykoterapiassa käsitellään runsaasti arkaluontoisia aiheita, jotka edellyttävät terapeutilta delikaattisuuteen suuntautumista. Minuuden kohdalla tämä korostuu erityisesti, sen ollessa jossain määrin delikaattinen aihe jo itsessään, sekä sisältäessä paljon delikaattisia osa-alueita. Psykoterapiassa esiintyy tyypillisesti myös ylisessioisia projekteja. Myös minuus näyttäytyy tämän tutkimuksen perusteella sellaisena pitkäaikaisena projektina, jota työstetään istunnosta toiseen. Minuuden eri osa-alueetkin vaativat pitkäjänteistä käsittelyä. Vaikka minuus on hyvin henkilökohtainen asia, näkyy myös sen sosiaalinen ulottuvuus tässä tutkimuksessa vahvasti. Tutkimuksessa ilmenee kuinka terapeutti käyttää tätä minuuden sosiaalista puolta hyväksi potilaan minuuden työstämisessä. Yhteenvetona voisi todeta minuuden olevan keskeinen osa-alue psykoterapiassa. Sen käsitteleminen noudattaa pääpiirteittäin tyypillisiä psykoterapiavuorovaikutuksen lainalaisuuksia. Minuuden kohdalla nämä psykoterapiavuorovaikutukselle tyypilliset piirteet korostuvat entisestään projektiluontoisuuden ja delikaattisuuden osalta. Näiden lisäksi minuuden tasapainottelu sen henkilökohtaisuuden ja sosiaalisuuden välillä tekee siitä moniulotteisen.