Browsing by Subject "sympatia"

Tutkielma kuuluu filosofian historian alaan ja käsittelee taloustieteilijänä tunnetun Adam Smithin moraaliteoriaa. Smithin ajattelua lähestytään tekstuaalisesti The Theory of Moral Sentiments -teoksen pohjalta. Tutkielmassa keskitytään Smithin deskriptiiviseen teoriaan moraalitunteista ja esitetään yksityiskohtainen analyysi sen keskeisistä käsitteistä. Tekijä kiinnittää huomiota teorian aatehistorialliseen kontekstiin ja sijoittaa sen osaksi varhaismodernin etiikan traditiota. Smithin moraalifilosofista teosta käsitellään myös suhteessa hänen muuhun tuotantoonsa. Lisäksi tutkielmassa taustoitetaan Smithin moraaliteoriaa perehtymällä hänen käsitykseensä ihmismielen toiminnasta, erityisesti tunteiden ja mielikuvituksen suhteen. Smithin pyrkimyksenä on tarjota teoksessaan naturalistinen selitys moraalille eli yhteisille käsityksille hyveistä, paheista ja oikeudenmukaisuuden säännöistä. Hänen näkemyksensä edustaa Francis Hutchesonin ja David Humen teorioiden tapaan sentimentalismia, sillä teoria perustuu moraalitunteille, joita toisten tunteet ja käytös aiheuttavat katsojissa. Smithin keskeinen haaste on selittää, miksi tietynlaiset tunteet herättävät katsojissa säännönmukaisesti hyväksyntää tai paheksuntaa. Tässä selityksessä Smith vetoaa tunteiden ominaispiirteisiin, mielikuvituksen toimintaan sekä erityisesti sympatiaan. Smithin moraaliteoria muistuttaa monin tavoin Humen teoriaa, mutta on silti omalaatuinen. Tutkielmassa osoitetaan muun muassa sympatia-käsityksen omintakeisuus suhteessa Humen vastaavaan. Sympatia tarkoittaa Smithille kanssatunnetta eli katsojan taipumusta kokea tarkkailemansa henkilön tunteita muistuttavia tunteita tämän tilanteeseen eläytymisen johdosta. Tutkielman käsittelyluvut etenevät seuraten The Theory of Moral Sentiments -teoksen rakennetta. Ensimmäisessä käsittelyluvussa perehdytään Smithin käsitykseen tunteiden sopivuudesta, jota katsojien taipumus kanssatunteeseen määrittää. Luvussa argumentoidaan, että katsojan kokeman sympatian astetta eivät säätele aiemmat moraalikäsitykset, vaan ihmismielen säännönmukaisuudet, joita tutkielmassa nimitetään sympatian laeiksi. Smithin teoriassa ei siten ole kyse vain moraalinormien soveltamisen kuvaamisesta, vaan yrityksestä selittää niiden psykologinen perusta. Toinen käsittelyluku paneutuu Smithin käsitykseen oikeudenmukaisuuden hyveestä, joka perustuu katsojien taipumukselle tuntea suuttumusta asianosaisten puolesta, kun heille aiheutetaan tahallisesti haittaa. Viimeiseksi käsitellään Smithin näkemystä omastatunnosta, joka tarkoittaa yksilöiden kykyä omaksua puolueettoman katsojan näkökulma suhteessa omiin tunteisiinsa ja käytökseensä. Tutkielma osoittaa, että Smithin teoria moraalitunteista on naturalistinen. Moraalitunteiden herääminen selitetään ihmismielen toiminnan avulla vetoamatta Jumalaan, tuntemattomiin mielen kykyihin, kuten erityiseen moraaliaistiin, tai metafyysisesti epäilyttäviin moraalisiin ominaisuuksiin. Smithin teoria on myös koherentti, sillä hän ei joudu vetoamaan niihin moraalinormeihin, joiden perustan hän vasta yrittää selittää. Tutkielmassa argumentoidaan, että The Theory of Moral Sentiments sisältää täysin deskriptiivisen teorian moraalitunteista, vaikka teos kokonaisuutena kattaa myös hyveeseen kannustavia osuuksia. Edellisen perusteella tutkielmassa esitetään, että mikäli Smithin teoriaa halutaan peilata myöhempään filosofiseen ajatteluun, oikea vertailukohta ei löydy normatiivisen etiikan eikä semantiikkaan keskittyvän meta-etiikan piiristä. Smithin teoria kuuluu sitä vastoin filosofisen ja empiirisen moraalipsykologian alaan. Tutkielma avaa hyviä mahdollisuuksia jatkotutkimukselle. Esimerkiksi Smithin teorian suhde muiden brittimoralistien sekä ranskalaisen Nicolas Malebranchen ajatteluun vaatii lisäselvitystä.